Lasten ja nuorten olkaluun yläosan murtumaan ei aina tarvita leikkausta

Lasten useimmiten urheillessa saamat olkaluun yläosan murtumat paranevat hyvin ilman leikkausta. Mitä enemmän ikävuosia murtuman saaneella oli, sitä todennäköisemmin päädyttiin leikkaukseen. Aikaisemmin tietoa on ollut vähänlaisesti siitä, miten nuorten olkaluun yläosan murtumat tulee hoitaa.

”Nyt tiedämme, että nuorten olkaluun yläosan murtuman kirurgiselle hoidolle ei ole perusteita, paitsi hyvin harvinaisissa tapauksissa. Murtumat voidaan hoitaa kajoamattomin menetelmin kantosidoksella. Näin säästämme niin potilasta kuin sairaalan leikkaussalikapasiteettiakin”, sanoo osastonlääkäri, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Tuomas Lähdeoja HUSin Tukielin- ja plastiikkakirurgialta.

HUSissa tutkittiin nuorten murtuman saaneiden leikattujen ja leikkauksetta hoidettujen tuloksia ja vertailtiin niitä samanikäiseen normaaliväestöön. Molemmissa potilasryhmissä murtumat paranivat noin kuukaudessa siten, että kättä pystyi käyttämään normaalissa arjessa. Pitkässä seurannassa potilaiden toimintakyky vastasi normaaliväestön toimintakykyä, eikä leikkaushoidolle löytynyt perusteita.

Tutkimuksen mukaan leikkaushoitoon päätyneistä 15 prosentilla oli leikkaukseen liittyviä infektioita, jotka kuitenkin paranivat hyvin, mutta aiheuttivat tarvetta lisähoitoon, kuten antibioottihoitoon.

Poikkeuksellisen laaja seurantatutkimus

Arvostetussa The Journal of Bone & Joint Surgery -tiedelehdessä julkaistussa ja tähän asti laajimmassa lasten ja nuorten olkaluun yläosan murtumista tehdyssä tutkimuksessa seurattiin käden toimintaa ja potilaan elämänlaatua sekä murtumasta jääneitä mahdollisia haittoja, kuten kipua tai liikerajoituksia.

Retrospektiivisen kohorttitutkimuksen 209 potilasta oli saanut murtuman vuosina 1995–2005 ja murtuman saadessaan he olivat iältään 10–16-vuotiaita, eikä heillä ollut ollut aiemmin murtumia tai muita sairauksia olkapään alueella.

Tutkimuksen pohja-aineistona olivat potilasrekisteri ja murtumista otetut röntgenkuvat. Lisäksi potilaat pyydettiin seurantatapaamiseen, jossa he täyttivät seurantalomakkeen sekä osallistujien olkapää tutkittiin ja siitä otettiin röntgenkuva. Mikäli oireita löytyi, potilas lähetettiin kirurgin vastaanotolle. Osa potilaista haastateltiin puhelimitse.

Samankaltaisia leikkauksella ja leikkauksetta hoidettuja potilaita vertailtiin keskenään. Potilaiden hoitotuloksia verrattiin iältään vastaaviin normaaliväestön verrokkiryhmiin.

Olkaluun yläosan murtuma on aikuisten viidenneksi yleisin murtuma, lapsilla ja nuorilla se edustaa kahta prosenttia murtumista. Luotettavan tiedon hankkimiseen tarvitaan riittävästi potilaita sekä pitkä seuranta-aika, ja HUSissa tämä on mahdollista suuren potilasmäärän ansiosta. Tutkimus aloitettiin HUSin Lastenklinikalla ja saatettiin loppuun Töölön sairaalassa ja Uudessa lastensairaalassa.

Tutkimusartikkeli: Outcomes at a Mean of 13 Years After Proximal Humeral Fracture During Adolescence

Lisätietoja

Tuomas Lähdeoja
ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, osastonlääkäri
HUS Tukielin- ja plastiikkakirurgia
tuomas.lahdeoja@hus.fi, 050 427 2408