Meidät pelastaa enää vain kulttuuri!

Tiesitkö, että WHO viettää kansainvälistä mielenterveyspäivää (World Mental Health Day) samana päivänä kuin me vietämme suomalaisen kirjallisuuden päivää eli Aleksis Kiven syntymäpäivää 10. lokakuuta? Se on oiva sattuma, koska lukemisella ja hyvinvoinnilla on yhteys.

Uudessa kirjassa Sanojen liike kulttuurialan toimijat Tarja Tornaeus ja Piia Kleimola löytävät monia asiayhteyksiä, joissa sanat, kieli ja lukeminen auttavat ihmisiä ja yhteiskuntaa voimaan paremmin. Kirja on terveellistä luettavaa erityisesti niille, joille sanat luovuus, taide ja kulttuuri ovat ennakkoluulojen värittämiä kirosanoja.

Hyvä esimerkki on kuntasuunnittelu. Kuntaan haetaan elinvoimaa, yrityksiä ja asukkaita kaikista muista näkökulmista paitsi kulttuuripalveluista, vaikka onhan selvää, että alueelle muuttoa harkitsevan päätöksessä painaa juuri kulttuuritarjonta: onko kirjasto lähellä, järjestetäänkö kansalaisopistossa omaan harrastukseen liittyviä kursseja, pääseekö paikkakunnalla elokuviin, konsertteihin ja teatteriin, järjestetäänkö siellä taidenäyttelyitä ja kesätapahtumia, onko lapsille tarjolla toimintaa. Yhtä tärkeitä ovat urheilun seuratoiminta ja luonnossa liikkumisen mahdollisuudet.

Omituisinta on se, että kulttuuri nähdään menoeränä, vaikka taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-ala työllistää laskentatavasta riippuen 100–200 00 ihmistä ja sen osuus bkt:sta on suurempi kuin esimerkiksi metsä- ja maatalouden. Yrittäjien osuus alalla on suurempi (27 %) kuin muilla aloilla (13 %).  

Kulttuurialojen menetelmät ja lähestymistavat ovat käytössä opetus-, kasvatus-, sosiaali- ja terveysaloilla. Ne ovat usein tehokkaita ja taloudellisia keinoja edistää oppimista, parantaa viihtymistä, estää syrjäytymistä, vähentää yksinäisyyttä ja lisätä osallisuutta. Lauluhetkillä hoitokodissa ja nuorten teatteriprojektilla voidaan saavuttaa valtavia tuloksia hyvinvoinnissa ja säästää yhteiskunnan kuluja. Kulttuuripanostus maksaa itsensä takaisin.  

Kulttuuri voidaan yhdistää mihin tahansa muuhun toimintaan. Tornaeus keskittyy kirjassa kirja-alan yhteistyöhön muiden toimialojen kanssa ja Kleimola teatterityön ja draaman mahdollisuuksiin. Kirjoittajat heittävät haasteen itse kullekin pohtia, miten kulttuuri voi liittyä vaikkapa maanrakennusalaan, jätehuoltoon, liikenteeseen… you name it.