Näin lähiöt ovat muuttuneet – mistä uusi suunta?

Tervetuloa kuulemaan Re:Urbia-hankkeen tuloksista ja lähiöiden uusia kehittämismahdollisuuksista loppuseminaariin tiistaina 7.3.2023 klo 12.30. Paikka: Helsingin yliopiston Kielikeskus, Sali 115 (Fabianinkatu 26).

Voit osallistua seminaariin myös etäyhteydellä: Linkki etäseurantaan.

Tutkimusraportti julkaistaan hankkeen verkkosivuilla tiistaina 7.3.2023.

Tulos 1: Väestörakenne on muuttunut perustavalla tavalla

Alun perin lähiöt olivat nuorten lapsiperheiden alueita, mutta nyt yksinasuvia kotitalouksia on keskimäärin peräti 61 prosenttia asuntokunnista. Eläkeläisten ja etnisten vähemmistöjen osuudet ovat myös kasvaneet merkittävästi suuressa osassa lähiötä, ja jäljellä olevien lapsiperheiden osalta myös etninen tausta korostuu. Asukasrakenne on muuttunut pienituloisten ja matalasti koulutettujen osuuksien kasvaessa. Työttömyysasteen kasvu on ollut merkittävin sosioekonominen muutos lähiöissä viime vuosikymmenten aikana.

Tulos 2. Palvelut ja kaupungin kasvu on suuntautunut lähiöiden ulkopuolelle

Kauppa ja muut palvelut sijoittuvat suurten asiakasvirtojen perusteella. Viime vuosikymmenten aikana lähiöiden asukaspohja on supistunut: reunarakentaminen on kohdistunut ennen muuta lähiöiden väleihin. Aiemminkin suhteellisen niukat paikalliset palvelut ovat pääsääntöisesti siirtyneet lähiöistä pois.

Paikallinen ravintolatarjonta on pelkistynyt tavalla, jossa olutravintolat korostuvat. Myös muu palvelutarjonta on yksipuolistunut. Aiemmin naapurustosta löytyneet palvelut ovat nyt pääsääntöisesti lähiöiden ulkopuolella. Ihmisten toiminnallisen naapuruston laajuus näyttää tutkimuksen perusteella paljon suuremmalta kuin alkuperäinen naapurustoyksikön tai asumalähiön idea, jonka ajateltiin sisältävän päivittäiset palvelut.

Tulos 3: Koulut lapsiperheiden segregaation ajurina ja kehityksen mahdollisuutena

Koulut voivat olla merkittävästi lapsiperheiden segregaatioon vaikuttava tekijä, kun erityisesti korkeammin koulutetut perheet valikoivat asuinpaikkaa osin koulun perusteella. Useissa lähiöissä koulun vähäisenä näyttäytyvä vetovoima voi olla asuinalueen heikkoa houkuttelevuutta ylläpitävä tekijä. Suurin osa tutkimuskyselyyn vastaajien lapsista käy heille osoitettua lähikoulua, mikä korostaa koulujen paikallista merkitystä. Korkeakoulutetut vanhemmat hyödyntävät hieman muita enemmän mahdollisuutta hakeutua muuhun kouluun, mikäli he kokevat lähikoululla olevan huono maine. Lapsiperheet ovat suuressa osassa lähiöitä pieni vähemmistö. Siksi koululla ei ole suurta merkitystä sosiaalisen elämän alustana tai muuttopäätösten ajurina asukkaiden enemmistölle.

Tulos 4: Pienituloiset ovat muita tyytymättömämpiä asuinalueeseensa ja vaikutusmahdollisuuksiinsa

                                                                   
Kyselytutkimuksessa selvitettiin asukkaiden koettua hyvinvointia ja sosiaalista elämää. Päätulos on selvä: taloudelliselta asemaltaan huono-osaisten vastaajien kokema hyvinvointi oli tilastollisesti merkitsevällä tavalla heikompaa kuin muiden. Kyselyssä tiedusteltiin lisäksi vastaajan tyytyväisyyttä esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin, kokemuksiin naapuruston rauhallisuudesta ja turvallisuudesta, ja sama tulos toistui: taloudellisen asemansa puolesta huono-osaiset ovat muita tyytymättömämpiä

Jopa kaksi kolmesta asukkaasta kokee, ettei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, minkälainen heidän asuinalueensa on. Kuitenkin yli puolet asukkaista lähiöissäkin uskovat siihen, että alueen asukkaat pystyvät ratkaisemaan alueella mahdollisesti esiintyvät ongelmat.

Re:Urbia on toteutettu ympäristöministeriön Lähiöohjelman rahoituksella. Lisätietoja hankkeesta: https://www.helsinki.fi/reurbia

Lisätiedot:

Venla Bernelius, Kaupunkimaantieteen dosentti, Helsingin yliopisto, puh. 09 310 35748 

Mikko Posti, yhteyspäällikkö, Kaupunkitutkimusinstituutti, puh. 050 471 6334