Ootko yksin sä nyt? Vanhuusiän yksinäisyys

Ikääntyvien yksinäisyyden on usein selitetty juontuvan sosiaalisen verkoston pienenemisestä ja kontaktien määrän vähenemisestä. Sosiaalisten kontaktien väheneminen ilmenee toimettomuutena, tarpeettomuuden tunteena sekä mielekkään tekemisen puutteena. Tyypillisiä yksinäisyyden kokemuksiin johtavia tekijöitä ovat erilaiset elämänmuutokset, sairaudet ja menetykset. Myös fyysiset rajoitteet ja ympäristön haasteet saattavat johtaa siihen, että ikääntyneen ihmisen elinpiiri pienenee ja yksinäisyyden tunne lisääntyy.

Vastentahtoinen yksinäisyys heikentää ihmisen fyysisiä ja henkisiä voimavaroja ja voi aiheuttaa muun muassa univaikeuksia, muistihäiriöitä, ahdistusta ja masennusta. Yksinäisyyden on todettu lisäävän kuolleisuutta ja terveyspalvelujen käyttöä sekä pysyvään laitoshoitoon joutumista. Fyysisten oireiden ohella yksinäisyys voi ilmentyä muun muassa suruna, ikävänä, ahdistuksena, katkeruutena tai kokemuksena arvottomuudesta ja juurettomuudesta. Yksinäiset ajatukset voivat saada ihmisen levottomaksi, saamattomaksi ja apaattiseksi, jolloin arjesta selviytyminen tuntuu vaikealta ja sosiaalisiin tilanteisiin osallistumisen kynnys kasvaa. 

Mistä yksinäisyys kumpuaa?

Vanhuus itsessään ei suinkaan ole syy yksinäisyyteen, mutta iän tuomat fyysiset ja sosiaaliset muutokset nostavat yksinäisyyden sekä syrjäytymisen riskiä. Yksinäisyyden on todettu olevan selvästi yleisempää niiden ikäihmisten joukossa, joilla on runsaasti vapaa-aikaa, huono terveys ja vähäiset sosiaaliset kontaktit, ja jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä.

Fyysisen kunnon asettamat käytännön rajoitteet, esimerkiksi liikkumiseen tai muisti- ja kuulovaikeuksiin liittyvät haasteet vaikeuttavat sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä ja lisäävät siten yksinäisyyden kokemuksia entisestään. Samoin vaikuttavat yhteiskunnalliset muutokset ja ympäristön esteet, kuten haastavat sääolosuhteet, pitkät etäisyydet palveluihin tai omaisiin ja heikko toimeentulo, jotka ovat keskeisiä yksinäisyyden kokemusta ja sen todennäköisyyttä lisääviä tekijöitä kotona asuvilla iäkkäillä.

Huomionarvoista on, että yksinäisyyden ei välttämättä tarvitse liittyä sosiaalisten suhteiden tai aktiviteettien määrään. Sellainen ihminen, joka ei koe elämäänsä ja omaa itseään arvokkaaksi, tuntee usein olonsa yksinäiseksi myös muiden seurassa. Sosiaaliset suhteetkaan eivät yleensä poista yksinäisyyttä, jollei niitä koeta merkityksellisiksi. Tästä johtuen esimerkiksi palvelutalossa asuminen ei sinällään suojaa yksinäisyydeltä.

Yksinäisyyden kohtaaminen ja yksin oleminen valintana

Yksinäisyyden kokemusta voi olla vaikeaa pukea sanoiksi. Yksinäisyyteen liittyy usein häpeää, mikä tekee yksinäisyyden kokemuksista puhumisesta erityisen haastavaa. Yksinäisyyteen liittyvät kielteiset tunteet ilmenevät monesti negatiivisina käyttäytymistapoina tai selviytymiskeinoina kuten sisäänpäin kääntymisenä tai passiivisuutena, mikä puolestaan ainoastaan syventää eristäytyneisyyden ja yksinäisyyden kokemusta.

On tärkeää muistaa, että yksin oleminen ja yksinäisyys eivät ole missään nimessä sama asia. Yksin eläminen voi olla valinta, joka mahdollistaa vapauden ja itsenäisyyden kokemuksia. Tällaista yksinäisyyttä voidaan kutsua myönteiseksi tai omavalintaiseksi yksinäisyydeksi. Positiivinen, vapaavalintainen yksin oleminen tai eläminen voi merkitä monelle vanhukselle mielenrauhaa ja tarjota tilaa henkisille ja sielullisille tarpeille.

Ihminen voi siis valita ainakin ajoittaisen sosiaalisen eristyneisyyden kokematta yksinäisyyttä. Yksin elämisen ei tarvitse merkitä yksinäisyyttä niin kauan kuin ihminen viihtyy hyvin itsensä kanssa ja osaa pitää seuraa itselleen. Tämä tarkoittaa usein sitä, että ihminen on käsitellyt kuluneen elämän tuomat kolhut ja siten kyennyt jättämään ne taakseen ilman vihaa tai katkeruutta. Yksinään viihtyminen vaatii yleensä myös oman itsen hyväksymistä, johon meistä jokaisen tulisi luonnollisesti tähdätä.

Miten ehkäistä tai poistaa yksinäisyyttä?

Kun yksinäisyys vaikuttaa arkeen ja muuttuu pysyväksi olotilaksi, tulee siihen puuttua. Ensimmäinen keino yksinäisyyden karistamiseen on siitä puhuminen. Kuten aiemmin mainittiin, valitettavasti yksinäisyys koetaan edelleen monesti hävettävänä asiana, joka liittyy omaan riittämättömyyteen. Kuitenkin lähes jokainen meistä kokee ainakin ajoittaista yksinäisyyttä eri elämän vaiheissa erilaisista syistä johtuen. Yksinäisyyden myöntäminen ja kohtaaminen, siitä puhuminen ja tuen hakeminen ovat ehdottoman tärkeitä askeleita yksinäisyyden hälventämiseen.

Kannattaa kysyä itseltä, mistä yksinäisyys johtuu ja miten siihen voi vaikuttaa. Tällä tavoin voidaan yksinäisyyden piilottelun sijasta alkaa keskittyä sen karkottamiseen. Lisäksi voi olla hyvä miettiä uudelleen, mitä mieluisaa ja mielekästä voi tehdä itsekseen kotona. Toisinaan myös kotona nautitut taide-, viihde- tai kulttuurielämykset, kuten kirjallisuus, radio ja televisio tarjoavat eräänlaista seuraa – toki ainoastaan kohtuullisissa määrin kulutettuna.

Ulkopuolista apua yksinäisyyteen voi saada etsimällä mielekkään keskustelukumppanin ja kuuntelijan tai käytännön tasolla avustajan, joka auttaa lähtemään ja osallistumaan erilaisiin tilaisuuksiin – ikäihmisille on nimittäin nykyään tarjolla paljon erilaisia palveluja, tilaisuuksia sekä harraste- ja vertaistukiryhmiä ympäri Suomea. Tietoa käsillä olevasta tuesta ja virikkeistä voi saada terveyspalveluista, seurakunnista ja erilaisista vanhusten virike- ja tukitoimintaan keskittyneistä organisaatioista ja yhdistyksistä. Myös Suomen Seniorihoiva tarjoaa henkilökohtaisia avustajapalveluita, joiden kautta ikäihminen voi saada niin juttu- ja seurusteluseuraa kuin tukea arjen käytännön asioiden hoitamiseen, paikasta toiseen siirtymiseen ja moneen muuhun tarpeeseen.

Vaikka vanhusten yksinäisyyttä ehkäisevää toimintaa on Suomessa nykyään tarjolla huomattavasti aiempaa enemmän, on selvää, että edelleen monet kärsivät yksinäisyydestä. Vaaditaan jatkuvaa ja sitkeää työtä, jotta ikääntyneiden yksinäisyyttä torjuttaisiin jatkossa entistäkin laajemmin ja tehokkaammin niin, että jokainen seniori olosuhteista riippumatta tulisi huomioitua. On tärkeää, että viihdymme myös itseksemme ja valitsemme välillä oman seuramme, mutta kuten Tommy Tabermannin runo Pieni laulu ihmisestä asian summaa: ”ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen”. 

Voit lukea lisätietoa tietopankistamme.

Lähteet

Kuikka, Anu. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry, Etsivä mieli 2012–2016-projekti. Ray, 2015.

Tiikkainen, Pirjo. Vanhuusiän yksinäisyys: seuruututkimus emotionaalista ja sosiaalista yksinäisyyttä määrittävistä tekijöistä. Julkaisusarjassa Studies in sport, physical education and health 114.Jyväskylän yliopisto, 2006.

Kuva: Shutterstock