Oulun yliopisto perustaa kääntäjäkoulutuksen meänkielen ja kveenin säilyttämiseksi

Saamen kielten ohessa Pohjoismaissa on lukuisia vähemmistökieliä, joita ei ole määritelty alkuperäiskansan kieliksi, mutta jotka on tunnustettu lainsäädännössä. ”Selvästi uhanalaisin näistä on kveeni. Pohjois-Norjassa kveeniä voidaan opettaa kouluissa ja sitä näkee esimerkiksi tiekylteissä norjan ja saamen rinnalla, mutta sen puhujia on arviolta vain pari tuhatta”, suomen kielen dosentti Niina Kunnas kertoo.

Kveenin ja meänkielen oikeuksien toteutumista haittaa se, ettei niillä ole ainuttakaan auktorisoitua kääntäjää, jonka osaamista voisi hyödyntää virallisissa yhteyksissä. Kääntäjiä on vähän eikä monellakaan ole käännösalan koulutusta.

Tilannetta pyritään parantamaan vuonna 2021 Oulun yliopiston järjestämällä kveenin ja meänkielen kääntäjäkoulutuksella. Kummallekaan kielelle ei ole aiemmin koulutettu kääntäjiä, joten osallistujia odotetaan kymmenittäin.

Niina Kunnas johtaa myös hanketta, jossa tuotetaan ensimmäinen meänkielen korpus, sähköisesti käytettävä kielitieteellinen hakukanta. Valmis korpus tulee Kielipankkiin tutkijoiden vapaaseen käyttöön.

Kieli on ajattelun ja identiteetin perusta

Mitä enemmän kielistä tehdään tutkimusta, sitä paremmat mahdollisuudet niillä on elpyä. ”Kielen elvyttäminen edellyttää muun muassa oppimateriaalia, eikä sitä voi tuottaa ilman tutkimusta”, Kunnas toteaa.

1700-luvulla Pohjois-Norjaan muuttaneiden pohjoissuomalaisten murteista juontuvaa kveeniä elvytetään muun muassa kielipesien ja Kveeni-instituutin voimin. Toisella peräpohjalaisvaikutteisella vähemmistökielellä, Tornionjokilaakson meänkielellä on puolestaan kymmeniätuhansia puhujia, ja sitä halutaan vaalia.

”Ruotsissa meänkielellä tehdään radio-ohjelmaa, ja sillä on virallinen asema viidessä kunnassa. Esimerkiksi meänkielistä opetusta ei kuitenkaan pystytä aina järjestämään, ja vanhemmat ovatkin kampanjoineet sen puolesta”, Kunnas kertoo.

Vielä 1960-luvulla vähemmistökieliä väheksyttiin Pohjoismaissa. ”Pahin tilanne oli yleisten koulujärjestelmien synnyn aikaan, kun lapsia vietiin syrjäseuduilta kouluasuntoloihin ja pakotettiin luopumaan omasta kielestään. Se on ollut lähihistorian suurimpia traumoja vähemmistökielten puhujille.”

Saamenkielinen perusopetus alkoi Suomessa 1970-luvun puolivälissä, ja nykyisin saamen eri muodoilla on virallinen alkuperäiskansan kielen asema niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin.

”Se tuo oikeuden saada viranomaispalveluja ja opetusta omalla kielellä. Lisäksi saamen kielten elvytys saa paljon tukea. Parhaiten voi pohjoissaame, mutta esimerkiksi koltansaame Suomessa ja eteläsaame Ruotsissa ovat erittäin uhanalaisia.”

”Kieli ei ole pelkkä ajattelun ja kommunikaation väline, vaan ihmisen ajattelun ja identiteetin perusta. Monet vähemmistökieliset kokevat, etteivät kykene ilmaisemaan itseään hyvin valtakielellä. Ja kaksikielisen ihmisen vanhetessa käy usein niin, että toisena opittu kieli unohtuu ja jäljelle jää vain äidinkieli.”

Vähemmistökielen käyttö voi olla terveyden ja hengenkin kannalta ratkaisevaa. ”On pohdittu, ovatko maahanmuuttajat saaneet koronatietoa ja -ohjeita riittävästi omalla kielellään. Asiaan havahduttiin myöhään, mutta nyt tietoa tarjotaan esimerkiksi arabiaksi ja somalin kielellä.”