Pienellä lihaskoolla on yhteys verisuonipotilaan heikentyneeseen ennusteeseen

Verisuonikirurgiset potilaat ovat usein monisairaita ja heidän leikkausriskinsä arvioiminen on haasteellista. Potilaan leikkausta edeltävät fysiologiset reservit ovat ennusteen kannalta merkittävä tekijä, sillä ne vaikuttavat leikkauksen riskeihin sekä leikkauksen jälkeisen hoidon vaatimustasoon ja kuntoutumiseen. Perinteisesti leikkausriskien arvioinnissa on käytetty erilaisia pisteytysmenetelmiä. Aiemmin sarkopeniaa ei ole sisällytetty näihin ennakoiviin malleihin.

— Sarkopenian vaikutukset eivät ole yhtä tutkittuja kuin muiden samankaltaisten tilojen, kuten luukadon eli osteoporoosin vaikutukset. Yksi merkittävimmistä syistä saattaa olla sarkopenian tunnistamisen haasteellisuus kliinisessä työssä, sillä käytössä ei ole ollut tarkkaa, kustannustehokasta ja toistettavaa menetelmää sarkopenian diagnosointiin. Halusin tutkimuksellani selvittää sarkopenian yhteyttä potilaiden ennusteeseen verisuonikirurgisten ja endovaskulaaristen toimenpiteiden jälkeen, Lindström kertoo.

Lindström tutki sarkopenian esiintymistä mittaamalla verisuonipotilaiden lihasten kokoa tietokonetomografiakuvista. Tutkimukseen sisällytettiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vatsa-aortan aneurysman ja sisemmän kaulavaltimoahtauman vuoksi leikattuja potilaita sekä äkillisen aivoinfarktin sairastaneita potilaita, jotka hoidettiin endovaskulaarisesti mekaanisella verihyytymän poistolla.

Vatsa-aortan aneurysmapotilaista mitattiin lannelihakset eli psoas-lihakset ja kaulavaltimoahtauma- sekä aivoinfarktipotilailta ulommat poskilihakset eli masseter-lihakset. Potilailta mitattiin tietokonetomografiatutkimuksista lihasten pinta-ala ja tiheys sekä ns. lean-arvo, joka huomioi sekä pinta-alan että tiheyden.

— Psoas- ja masseter-lihasten mittaukset tietokonetomografiakuvista todettiin luotettaviksi ja kun nykyään kaikille potilaille tehdään tietokonetomografiakuvaus ennen toimenpidettä, lihasten arviointi ei vaadi lisäkuvantamisia ja lihasparametrit ovat kliinikoiden saatavilla jo toimenpidettä suunniteltaessa, Lindström toteaa.

Lindström havaitsi tutkimuksessaan, että potilailla, joilla oli pienempi lihaspinta-ala tai lihaksen lean-arvo, oli suurentunut todennäköisyys menehtyä seurannan aikana.

— Tulosten perusteella lihaskadolla on merkittävä yhteys ennusteen heikentymiseen näillä verisuonipuotilailla, Lindström sanoo.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että psoas-lihaksen pienentymisellä leikkauksen jälkeen 1 - 3 vuoden aikana oli yhteys suurentuneeseen todennäköisyyteen menehtyä seurannan aikana vatsa-aortan aneurysmapotilailla. Tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, voidaanko kuvantamisissa todettua lihaskadon kehittymistä mahdollisesti hidastaa tai estää lihasvoimaharjoittelulla ja ravintohoidolla.

— Lisääntynyt tieto sarkopenian tunnistamisesta ja ymmärrys sen vaikutuksista verisuonipotilaiden ennusteeseen saattaa jatkossa parantaa hoitotuloksia, Lindström kertoo.

Lindström valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta keväällä 2020. Hän työskentelee kirurgian erikoistuvana lääkärinä Jyväskylässä Keski-Suomen Sairaala Novassa.

LL Iisa Lindströmin verisuonikirurgian alaan kuuluva väitöskirja Sarcopenia As a Predictor of Survival in Vascular Patients tarkastetaan Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 20.8.2021 klo 12 alkaen Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Arvo Ylpön katu 34, Tampere. Vastaväittäjänä toimii dosentti Pirkka Vikatmaa Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Niku Oksala.

Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteydellä.