Rituaalit vetoavat ihmismieleen

Milloin rituaalin koetaan olevan vaikuttavaa, mikä siinä saa muutoksen aikaan ‒ tämä paljastuu usein, kun kysytään, mitä osia rituaalista saa varioida ja mitä ei. Keväällä 2022 ihmeteltiin uutista, jonka mukaan Yhdysvalloissa tuhansia kasteita julistettiin pätemättömäksi sillä perusteella, että kasteet toimittanut katolinen pappi oli käyttänyt väärää ilmausta ”me kastamme” sen sijaan, että olisi sanonut ”minä kastan”, mikä on oikea ilmaisu Kristuksen sijaisena toimivalle papille.  

– Rituaaleissa on tärkeää tehdä kaikki tarkasti ja oikein, vaikkeivat osallistujat edes osaisi selittää miksi jokin pitää tehdä niin kuin tehdään, Jutta Jokiranta pohtii.

Tämä näkyy myös varhaisessa juutalaisuudessa, jossa ilmaantui yhä tarkempia sääntöjä esimerkiksi sapatin pitämiseen ja puhtaussääntöjen noudattamiseen. Joidenkin rituaalien toimivuuteen alettiin myös kiinnittää enemmän huomiota. Jos ympärillä on uhkia, on tärkeää, että siunaus toimii ja että henkilö tietää olevansa siunauksen eikä kirouksen kohde.

Uskonnolliset tekstit sisältävät viittauksia rituaaleihin

Qumranin tekstit löydettiin 1940–50-luvuilla Juudean autiomaan luolista läheltä Kuolluttamerta. Kokoelma käsittää lähes tuhat nahalle ja papyrukselle kirjoitettua käsikirjoitusta. Uskonnolliset tekstit sisältävät suoria viittauksia rituaaleihin ja rituaaliseen toimintaan, muun muassa suuren määrän aiemmin tuntemattomia rukouksia ja ylistyksiä, myös pahoja voimia karkottavia rukouksia, ja siunauksia ja kirouksia.

Qumranin käsikirjoitukset ajoitetaan noin 250 eaa. ‒ 70 jaa. Tekstit on välittänyt ajanlaskun alussa vaikuttanut juutalainen liike tai ryhmittymä. Tämä liike on tärkeä koelaboratorio uskonnollisten yhteisöjen tutkimiseen mutta myös laajemmin ihmisyhteisöjen käyttäytymisen selittämiseen: millaiset toiminnot yhteisö näkee tarpeelliseksi ritualisoida, erottaa erityisiksi, ja miten tämä tapahtuu?

Ajanlaskun alussa keskusteltiin sapatin eli pyhäpäivän pitämisestä, joka oli keskeinen juutalaisuuden symbolinen markkeri suhteessa ei-juutalaisiin. Mitä työntekokielto ja lepopäivän pyhittäminen käytännössä tarkoittaa?

– Saako sapattina harrastaa seksiä? Saako eläimiä ohjata laitumelle? Millaisia työkaluja voi käyttää, jos ihminen pitää auttaa ylös kaivosta?

Sapattisäädökset selvästi kumuloituivat: yksi säädös tuotti joukon lisäkysymyksiä, joihin taas pyrittiin etsimään sopivia linjauksia. Yksityiskohtaiset (ja kenties teoreettisetkin) linjaukset tuottivat erilaisia ryhmittymiä, kun nämä halusivat osoittautua kunnon juutalaisiksi.

Jokirannan mielestä on kiinnostavaa, etteivät kaikki keskeiset rituaalit näytä kuitenkaan samanlaisia ritualisoitumisen merkkejä. Esimerkiksi Qumranin aineistossa ei ole näyttöä ympärileikkauksen ritualisoitumisesta, vaikka tämä miesten kehoon kohdistuva rituaali oli myös juutalaisen identiteetin ytimessä. Ennemmin ympärileikkaus saa hengellisiä kielikuvia – sydän täytyy ympärileikata. 

Rituaalit luovat yhteenkuuluvuutta

Rituaalista toimintaa on lähestytty usein siitä näkökulmasta, että ihmiset haluavat tuntea yhteenkuuluvuutta. 1800-luvun lopusta alkaen rituaalien merkitys on nähty siinä, että yhteisöjen tulee aika ajoin tulla yhteen ja uusintaa itsensä. Vain rituaalisella toiminnalla, palvomalla yhteisöä symboloivaa mutta kuitenkin jotain sitä suurempaa, toteemia tai jumaluutta, ihmisten tietoisuudessa syntyy ja pysyy ajatus yhteisöstä ja niistä relaatioista, joita yhteisön ja yhteiskunnan säilyminen tarvitsee. Rituaalinen ”kuplinta” tai ”kuohunta” energisoi ryhmän niin, että sen jäsenet kokevat olevansa osa jotain suurempaa.

Tällainen energisoituminen on nykyisin tuttua vaikkapa suurista urheilutapahtumista, konserteista tai juhlista. Pandemia-aikaan ihmisten suuri huoli oli, voidaanko järjestää perhe- ja muita juhlia.

– Minua kiinnostaa, missä määrin tällainen yhteenkuuluvuuden tunne säilyy tai kohdistuuko se juuri tiettyihin ihmisiin, Jokiranta sanoo.  – Sosiaalinen koheesio, yhteys, ei synny ja säily vain yhteen tulemalla.

Koheesio on kaiken kaikkiaan vaikea tutkittava: onko se osallistujien subjektiivinen kokemus vai saako se ryhmän esimerkiksi toimimaan tehokkaammin. Jotakin näyttöä on tehokkuudesta mutta myös positiivisesta kuuluvuudentunteesta. Koheesio on jonkinlaista positiivista sidoksisuutta, mutta rituaaleissa voi tapahtua paljon muutakin: esimerkiksi rituaalien avulla tunnistetaan johtajat tai luotettavat ryhmän jäsenet, eikä sidoksisuus ole tällöin tasavertaista kaikkien jäsenten suhteen.

On hyödyllistä erottaa suunniteltu kuplinta (joka syntyy esimerkiksi yhteisistä liikkeistä, marssista, musiikista, asusteista, tms.) suunnittelemattomasta kuohunnasta, ja toisaalta tunnistaa voimat, jotka eivät edistä tällaista kuplintaa.   

– Etsin uusia mahdollisuuksia selittää Qumranin käsikirjoituksen versiota eräästä keskeisestä rituaalista, jossa uudistettiin liittoon kuuluminen. Hierarkkisuuden, kirousten ja rituaalin vakavuuden vuoksi tämä rituaali ei suoraan tue yhteenkuuluvuutta kaikkien jäsenten kesken. 

– Yhteenkuuluvuutta saattoivat tuntea korkeintaan ensikertalaiset tai he, jotka olivat samalla tasolla arvoasteikossa.

Pappien toimijuus rituaalissa

Samoin kuin kristillisessä kasteessa, juutalaisuudessa papeilla on keskeinen rooli joissakin rituaaleissa, kuten temppeliuhreissa. Qumranin liike kuitenkin otti etäisyyttä Jerusalemin temppeliin. Mikä tällöin oli pappien rooli?

– Liiton rituaali saattoi olla myönnytys liikkeen papeille: nämä saivat näkyvän roolin siunatessaan liittoon astuvat papillisella siunauksella ja kirotessaan paholaisen lapset ja huijarit.

Samalla tuli täytetyksi tooran laki, jonka mukaan pappien, Aaronin jälkeläisten, tuli siunata Israel tällä siunauksella. Vaikka Qumranin liikettä pidetään usein papillisena sillä perusteella, että teksteissä on kiinnostusta papillisiin asioihin (temppeli, laintulkinta), voi olla, että johdossa eivät välttämättä kuitenkaan aina olleet papit tai vain papit, vaan ennemmin muut oppineet.

– Nykyään käydään keskustelua siitä, millaisia tulevaisuuden seurakuntien pitäisi olla: määräytyykö jäsenyys asuinpaikan mukana vai tulisiko jäsenen voida valita, millaiseen seurakuntaan kuuluu ja osallistuu. Tällöin johtohahmot, ne papit, antavat usein profiilin seurakunnalle. Joskus ne ovat enemmän symbolisia keulakuvia.  

Jokirannan mukaan kaikki havainnot antavat olettaa, että jonkinlainen liiton rituaali on ollut käytäntönä. On toki myös mahdollista, että tekstissä oleva kuvaus rituaalista on täysin kirjallinen.

– Tällöinkin tekstiä on todennäköisesti luettu ääneen ja esitetty, ja voidaan kysyä, mitkä vaikutukset olisivat kuulijoissa lähes samanlaisia kuin jos rituaali olisi jonkinlainen pitempi liturgia kehollisine toimintoineen.

Tietoja Jutta Jokirannasta

Jutta Jokiranta on tutkimusasioista vastaava varadekaani teologisessa tiedekunnassa. Hän työskentelee Vanhan testamentin ja lähialojen tutkimuksen professorina tiedekunnassa. Jokiranta toimii johtajana kansainvälisessä Qumranin kääröjä tutkivassa järjestössä.  

Jokiranta on mukana Suomen Akatemian huippuyksikössä Ancient Near Eastern Empires (ANEE) 

Yhteystiedot

Jutta Jokiranta, 050 318 5516, jutta.jokiranta@helsinki.fi