Ruijanesikko ei ole ehtinyt sopeutua ilmastonmuutokseen

Euroopan unionin suojeltuihin direktiivilajeihin kuuluva ruijanesikko levisi jääkauden jälkeen etelästä nykyisen Perämeren alueelle sekä toista reittiä Pohjois-Norjaan, kun jää vetäytyi hitaasti pohjoiseen. Silloinen ilmaston lämpeneminen oli hyvin hidasta nykyiseen verrattuna.

– Ruijanesikko on erikoistunut elämään matalakasvuisilla merenrantaniityillä, jotka Suomessa muodostuvat maan kohoamisen yhteydessä. Se hyötyy vahvojen kilpailijoiden puutteesta sekä laidunnuksesta, joka pitää kasvillisuuden matalana, kertoo johtaja Marko Hyvärinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksiköstä.

Vuonna 2013 Helsingin ja Oulun yliopistojen tutkijat istuttivat sekä pohjoisnorjalaista että suomalaista muunnosta (Primula nutans subsp. finmarchica var. finmarchica sekä var. jokelae) viiteen eri kasvitieteelliseen puutarhaan: kummankin muunnoksen kotiympäristöihin Pohjois-Norjan Svanvikiin ja Ouluun ja lisäksi Raumalle, Helsinkiin sekä Viron Tarttoon.  

Molemmat muunnokset menestyivät tutkijoiden etukäteisoletuksen mukaisesti eteläisissä puutarhoissa huonommin kuin Oulussa ja Svanvikissa. Tämä osoittaa, että lämpimämpi ilmasto voi olla lajille kohtalokas, jos se ei pysty sopeutumaan tai siirtymään.

– Yllätyimme kuitenkin, kun tulokset osoittivat, että suomalaiset populaatiot menestyivät paremmin Pohjois-Norjassa kuin Oulussa – jopa paremmin kuin paikallinen pohjoisnorjalainen muunnos menestyi siellä, kotiseudullaan, kertoo tutkijatohtori Maria Hällfors Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan Research Centre for Ecological Change -tutkimusryhmästä.

– Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa siis jo nyt tähän kasvilajiin. Voi vain arvailla, kuinka moni muukin laji kärsii muuttuneista olosuhteista, jos nekään eivät ole pysyneet ilmastonmuutoksen perässä, Hällfors sanoo.

Tutkijoiden mukaan ruijanesikon huono sopeutumiskyky ilmaston lämpenemiseen voi olla yksi osatekijä lajin populaatioiden pienenemisessä.

– Ruijanesikolla ei ole luonnollista leviämisreittiä pohjoisemmaksi. Yksi keino edesauttaa ruijanesikon kaltaisten lajien selviämistä käynnissä olevista ja tulevista haasteista olisikin siirtää ne ihmisvoimin pohjoisempaan, eli käyttää lajiensuojelukeinona niin sanottua avustettua leviämistä, Maria Hällfors pohtii.

Toinen vaihtoehto olisi turvata lajille riittävän isot ja hyvälaatuiset elinympäristöt, jotta populaatiot pysyvät tarpeeksi suurina. Silloin populaatioissa olisi riittävästi perinnöllistä vaihtelua eli erilaisia yksilöitä, joilla suuremmalla todennäköisyydellä voi olla uusiin olosuhteisiin sopivia piirteitä.

– Joka tapauksessa lajin suojelussa pitää panostaa myös ex situ- eli etäsuojeluun. Siinä esimerkiksi lajin siemeniä tallennetaan siemenpankkiin, josta lajia voi tarvittaessa palauttaa luontoon, Maria Hällfors toteaa.

Artikkeli:

Hällfors M, Lehvävirta S, Aandahl T, Lehtimäki I-M, Nilsson LO, Ruotsalainen A, Schulman LE, Hyvärinen M-T. 2020. Translocation of an arctic seashore plant reveals signs of maladaptation to altered climatic conditions. PeerJ 8:e10357 http://doi.org/10.7717/peerj.10357