Sanna Fäldt: Työkaverisuhteet ovat työpaikkojen tärkeintä tulevaisuusvaluuttaa

(Kirjoitus julkaistiin tänään 19.4. Kustantamon kuulumisia -blogissa.)

Muistan työkaverini vuosien takaisen kommentin hänen lähtiessään kesälomalle: ”No niin, lähdenpä tästä taas tutustumaan vaimooni.” Vitsiksi tarkoitettu tokaisu herätti ajattelemaan, että vietän tosiaan tämän työkaverini kanssa varmasti enemmän aikaa kuin hän vaimonsa! 

Arvostetun pariterapeutin ja psykologin Sue Johnsonin mukaan elämme pidemmän ja täydemmän elämän, kun meillä on rakastava yhteys toisiin ihmisiin. Vaikka hän viittaa parisuhteisiin, aivoni kiiruhtavat työpaikalle: jos vietämme enemmän aikaa työkavereiden kuin puolisoiden kanssa, miksi työpaikan ihmissuhteiden huollosta ei puhuta yhtä paljon kuin parisuhteiden? Meidän kyllä pitäisi! Olen nimittäin työyhteisösovittelijana nähnyt, miten kalliiksi työkaverisuhteiden sivuuttaminen voi tulla.

Työpaikoilla ei ole varaa olla huomioimatta ihmissuhteita

Minut kutsutaan työpaikalle sovittelemaan, kun ihmisten välisistä suhteista ei ole osattu pitää tarpeeksi hyvää huolta ja on ajauduttu konfliktiin. Usein ihmetellään, miksi yhteistyö ei suju, vaikka kaikki ovat omasta mielestään tehneet sen eteen kaikkensa. Olemme töissä hyviä ottamaan esille asioita, mutta sovittelutilanteissa alta paljastuu melkein aina täyttymättömiä tarpeita ja tunteita loukatuksi tulemisesta. Työkaverit eivät ole kunnioittaneet yhteistä aikaa, käytössääntöjä tai toisten ammattitaitoa. Ristiriidat syntyvät usein pieneltä tuntuvista asioista, mutta selvittämättöminä ne kerryttävät ajan mittaan ison laskun sekä työnantajalle että työntekijöille. Joidenkin arvioiden mukaan ristiriitojen selvittelyyn kuluu kaikilta työssäkäyviltä aikaa keskimäärin 2,8 tuntia viikossa*. Kuluja on vaikea arvioida tarkasti, sillä ne syntyvät monin tavoin: yhteistyökyvyn vähenemisenä, sairauspoissaoloina, työpaikan vaihtoina tai lakikuluina. Arvioidaan kuitenkin, että kustannukset olisivat työnantajalle jopa yli 1 000 € / henkilö / vuosi**.

Insinööri-Suomessa ei aina oikein osata puhua avoimesti siitä, miten paljon käytös-, vuorovaikutus- ja tunnetaidoilla on vaikutusta työssä viihtymiseen, hyvinvointiin ja työniloon. Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan*** 60 prosentille ihmisistä työ on suurin mielenterveyteen vaikuttava asia elämässä ja 81 prosenttia työntekijöistä asettaa mielenterveyden jopa palkan edelle. Mikä kiinnostavinta, omalla esihenkilöllä nähdään olevan yhtä suuri vaikutus työntekijöiden mielenterveyteen kuin omalla puolisolla! Ympyrä sulkeutuu: työsuhteiden hyvinvointivaikutukset voivat olla jopa yhtä tärkeät kuin parisuhteen.

Tulevaisuudessa menestyvät ne, jotka osaavat kehittää omaa vuorovaikutustaan

Yksin tehtävien työvaiheiden siirtyessä yhä enemmän tekoälyn ja robottien hoidettaviksi ihmisille jäävät ne työt, joita tehdään yhdessä. Ihmisyyttä ei kone voi korvata. Siksi väitän, että jokaisen ihmisen yhteistyötaitojen kehittäminen niin, että kaikilla on kyky vuorovaikuttaa välittäen mutta suoraan on tulevaisuuden työelämän tärkein kyvykkyys.

Työpaikan vuorovaikutussuhteet ovat kiehtoneet minua koko urani, ensin viestintäammattilaisena ja nyttemmin työyhteisövalmentajana ja sovittelijana. Meillä on vuorovaikuttajina uskomattoman suuri vaikutus toinen toisiimme ja vaikuttamisen valta tuo mukanaan vastuuta. Tämä vastuu korostuu johtavassa asemassa, mutta on kouriintuntuvasti läsnä myös työpaikan vertaissuhteissa. Olen nähnyt, miten hyvä työporukka voi toimia arjen pelastajana vaikka ympärillä myrskyää, ja  miten huono yhteishenki voi rapauttaa yksittäisen tiimin motivaation ja tuottavuuden muuten toimivassa työyhteisössä.

Hyvät työkaverisuhteet syntyvät lopulta yksinkertaisella tavalla: toisen ihmisen kohtaamisella arvostavasti. Tämä kuulostaa hieman helpommalta kuin sen toteuttaminen on. Meillä kaikilla on nimittäin omat reagointitapamme, joiden vaikutusten huomaaminen vaatii itsetutkiskelua ja itsensä kehittämistä. Erityisesti tiukoissa tilanteissa tyypillisesti joko vetäydymme tai hyökkäämme. Toisten ihmisten kunnioittaminen lähtee oman vuorovaikutustyylin tarkastelusta ja sen kehittämisestä niin, että ei vahingossa loukkaa toisen tunteita tai jätä sanomatta jotain sellaista, mikä toisen pitäisi kuulla. Paras vuorovaikutus on ystävällistä mutta suoraa. Harva meistä taitaa lähtökohtaisesti molempia, vaan usein olemme joko liian suoria tai liian ystävällisiä. Suorapuheisen on tärkeää opetella tuomaan puheeseensa empatiaa ja lempeän on tärkeää opetella asioiden jämptiä esille ottoa. Tämä lisää luottamusta, vähentää toisen ihmisen tarvetta puolustautua ja selkeyttää asioiden käsittelyä. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa tilanne, jossa toinen sanoo jotain loukkaavaa. Hänelle kannattaa sanoa suoraan: ”Tiedän, että olet suorapuheinen, mutta tuo ei ollut minusta asiallista ja loukkasit tunteitani. Jos asian jättää silleen, tilanne alkaa pikkuhiljaa kuormittaa yhteistyötä.

Työpaikka, jossa asioita ei uskalleta ottaa esille, kielii luottamuksen puutteesta. Luottamus on sitä, että voi antaa jonkin itselleen tärkeän asian toisen ihmisen edistettäväksi uskoen, että hänellä on mielessä yhteinen hyvä, ei vain omansa. Työpaikka, jossa ei ole suorapuheisuutta, kertoo siitä, että siellä on ihmisiä, jotka eivät ole pitäneet kiinni yhdessä sovitusta, eikä kukaan ole laittanut heitä siitä vastuuseen. Pandemia-aikana onkin ehkä ollut mahdollista luiskahtaa irti yhteisistä toimintatavoista ilman isompia seuraamuksia, mutta nyt kun työt ovat palanneet normaaleihin uomiinsa, tarvitaan asioiden napakkaa mutta ystävällistä esiin ottamista silloin, jos joku ei pelaa sovittujen sääntöjen mukaan.

Erilaiset näkökulmat rikastuttavat työpaikkoja

Sovun edistäminen ja ylläpitäminen työpaikalla on yhteinen asia. Koemme toistemme kanssa välillä epämukavuutta, kun asiat eivät mene kuten haluamme tai näkemykset eroavat. Näissä tilanteissa punnitaan, osaavatko ja uskaltavatko työkaverit puhua asioista keskenään ja tahtovatko he selvittää tilanteen oikeassa olemisen pakon tai näpäyttämisen sijaan. Vahvoja työkaverisuhteita ei punnita sillä, ollaanko aina samaa mieltä, vaan sillä, että kun ollaan eri mieltä, kaikki kestävät tilanteen ja kääntävät sen luontevasti keskusteluksi, jossa on tilaa erilaisille näkökulmille.

Kukaan meistä ei ole täydellinen vuorovaikuttaja ilman tietoista ja sinnikästä harjoittelua. Siksi viestintätaitojen harjoitteleminen on jokaisen työssäkäyvän asia. Me kaikki kohtaamme päivittäin keskusteluita, joissa omaa vastausta rauhassa punnitsemalla voi vahvistaa yhteyttä ja luottamusta työkavereihin. Mitä paremmin toisen tuntee, sitä paremmin tietää, kuinka paljon vaikkapa vitsailua tai kiusoittelua yhteys kestää. Jokaisen ihmisen kanssa on kuitenkin ihan omanlaisensa vuorovaikutussuhde, ja sen vahvistaminen vie aikaa ja vaatii molemmilta aiemmin kuvattua arvostusta ja kunnioitusta.

Kuvaan kirjassani Sydämellä töissä kymmeniä erilaisia vuorovaikutustilanteita, joita olen kohdannut 25 vuoden työelämäni aikana niin viestijänä, valmentajana kuin sovittelijana. Kirja on oikea rautaisannos käytännöllisiä näkökulmia oman vuorovaikutustyylin tarkasteluun ja sitä kautta vahvojen työkaverisuhteiden rakentamiseen.

Sanna Fäldt

*Workplace conflict and how businesses can harness it to thrive 

**Estimating the costs of workplace conflict 

***Mental Health at Work: Managers and Money