Surutaloon meneminen pysäyttää kokeneen onnettomuustutkijan - Simo Alanko vähentäisi liikennekuolemia kolmella konstilla

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta hälytetään paikalle aina, kun Suomessa joku kuolee tie- tai maastoliikenneonnettomuudessa. Simo Alanko lähtee matkaan vaikka keskellä yötä, sillä hälytys ei katso kelloa eikä kalenteria. Onnettomuustutkinta pyritään aloittamaan mahdollisimman nopeasti.

- Soitan paikalla olevalta poliisipartiolta jo matkalla perustiedot ja selvitän muun muassa turvavyön käyttöön, keliolosuhteisiin ja muuhun liikenteeseen liittyviä seikkoja. Lisäksi pyydän ottamaan valokuvia, sillä tapahtumapaikka muuttuu, kun uhreja ja autoja joudutaan siirtämään. Paikkatutkintaa tehdään aikapaineessa, etenkin jos muulle liikenteelle ei ole kiertotietä käytössä. Samalla on tietysti huolehdittava tutkijaporukan työturvallisuudesta, ettei tutkinnan kuluessa itse jää auton alle, Alanko kertoo.

Alanko toimii poliisijäsenenä ja puheenjohtajana Jokilaaksojen tutkijalautakunnassa. 25 vuotta lautakuntatyötä tuli täyteen viime vuonna, ja tutkittuja onnettomuuksia on kertynyt sinä aikana noin 250. Työ jatkuu edelleen, ja jatkamiseen motivoi etenkin oma tiivis tutkintatiimi.

- Tämä on raskas harrastus, mutta sitä jaksaa tehdä, kun ympärillä on sitoutunut ja mahtava porukka, jossa on hyvä henki. Ja kyllähän tämä on tärkeää työtä, olen itsekin pyrkinyt olemaan aktiivinen ja tuomaan tämän alueen liikenneturvallisuusasioita esiin, Alanko toteaa.

Lautakunta etsii syitä, ei syyllisiä

Eri puolilla Suomea toimii 20 tutkijalautakuntaa, joissa on kaikkiaan noin 300 jäsentä. Lautakunnassa on asiantuntijoita poliisista sekä lääketieteen, ajoneuvotekniikan, tienpidon ja käyttäytymistieteen aloilta. Onnettomuudesta tutkitaan sen kulku, riskitekijät, seuraukset ja olosuhteet, mutta siinä ei oteta kantaa syyllisyys- tai korvauskysymyksiin. Onnettomuuspaikkatutkinnan lisäksi Alanko haastattelee eloon jääneitä osallisia ja omaisia.

- Omaisten haastatteleminen on raskasta, kun joutuu perheeltä kyselemään tietoja menehtyneestä kuljettajasta. Surun keskelle meneminen on aina yhtä haastavaa, vaikka olisi kuinka monta haastattelua uran aikana jo tehnyt. Siinä ei saa olla minkäänlaista kiirettä, Alanko miettii.

Neljännesvuosisadan aikana ajoneuvot ovat parantuneet, ja ne kestävät paremmin törmäyksiä. Kuljettajien osalta kehitys ei Alangon mukaan ole ollut yhtä suotuisaa.

- Kiertoliittymät risteyksissä ovat lisänneet liikenneturvallisuutta, samoin poliisin automaattinen nopeusvalvonta. Mutta kuskien osalta tilanne on heikentynyt, esimerkiksi huumeet näkyvät onnettomuuksissa useammin. Lisäksi ikääntynyttä väkeä on yhä enemmän ratin takana, ja heillä on paljon perussairauksia. Se pistää miettimään, että todennäköisesti ajotaito on osalla jo heikoissa kantimissa, Alanko arvelee.

Liikennekuolemien vähentämiseen tutut konstit

Tutkintaselostuksessa lautakunta antaa liikenneturvallisuutta parantavia ehdotuksia, joita käytetään muun muassa liikenneturvallisuustyössä. Lautakuntien työtä koordinoi Onnettomuustietoinstituutti OTI, joka myös hallinnoi onnettomuustilastoja. Alangolla on muutama konkreettinen parannusehdotus, joilla onnettomuuksia ja niiden vakavia seurauksia voisi vähentää.

- Valtateille pitäisi saada keskikaistat, jolloin vastaantulevat ajoneuvot eivät ajaudu keulat vastakkain. Lisäksi ottaisin käyttöön yhdistelmän alkolukosta ja ajokorttitunnisteesta - jos olet humalassa tai ajokiellossa, niin et pääse rattiin. Mutta kaikkein halvin henkivakuutus on turvavyö, ja tieliikennelain rangaistussäädöksiä pitäisi mielestäni muuttaa niin, että ilman turvavyötä ajaminen voisi vaikuttaa yhtenä rikkomuksena ajokieltoon vaikuttavista teoista – aivan samalla tapaa kuin ylinopeus, Alanko lataa.

Onnettomuustutkinnasta on säädetty lailla ja tutkijoilla on vaitiolovelvollisuus. Heillä on myös lain tuoma oikeus tehdä tutkimuksia onnettomuuspaikalla, tarkastaa ajoneuvoja ja saada tietoja viranomaisilta onnettomuuden taustojen selvittämiseksi.

- Tutkijalautakunnan on mahdollista saada tietoja vammautumista ja kuljettajien terveydentilasta terveydenhoitolaitoksilta, vaikkakin siinä on omat haasteensa. Yhteistyötä esitutkinnan kanssa tehdään mm. paikkatutkinnassa, mutta muuten lautakunnan keräämiä tietoja käytetään ainoastaan onnettomuustutkintaan. Tietosuojasäännökset ovat sen suhteen tiukkoja, Alanko harmittelee.

Onnettomuuksien torjuminen on tärkeää erityisesti inhimillisestä, mutta myös taloudellisesta näkökulmasta. Tutkinnan keskeisimpänä tavoitteena on liikenneturvallisuuden edistäminen ja onnettomuuksien ennaltaehkäisy. Onnettomuustietoinstituutti (OTI) koordinoi liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien toimintaa, mutta ei puutu lautakuntien riippumattomaan työskentelyyn. OTI hallinnoi onnettomuustutkinnasta kerättyä tietoa, jonka määrä ja laatu ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia. Tutkimustiedon avulla voidaan vaikuttaa liikenneturvallisuuteen sekä lainsäädännön että käytännön toimenpiteiden tasolla.

www.oti.fi

Lisätietoja: Onnettomuustietoinstituutti, Viestinnän asiantuntija Riikka Luomanpää

riikka.luomanpaa@vakuutuskeskus.fi, 045 7820 1800