Sydän- ja verisuonitautien riskin nopea suureneminen on hälytysmerkki – riskihistoria voi paljastaa suuren riskin potilaat ajoissa

Euroopan ja Yhdysvaltojen kardiologiyhdistysten mukaan kaikilta pienen ja keskitason sydän- ja verisuonitautiriskin potilailta tulisi mitata sydän- ja verisuonitautien riskitekijät viiden vuoden välein. Mitattavia riskitekijöitä ovat muun muassa kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli, sokeriaineenvaihdunnan häiriö ja tupakointi. Näiden seulontojen avulla pyritään löytämään väestöstä suuren sydän- ja verisuonitautiriskin potilaat.

Mikäli riski todetaan suureksi eikä sitä saada elintapamuutoksilla pienennettyä, harkitaan ennaltaehkäisevän lääkityksen, kuten kolesterolia laskevan lääkityksen aloitusta. Nykyseulonnassa ei kuitenkaan huomioida riittävästi riskitekijöiden aiemmin mitattuja arvoja, selvisi Helsingin yliopiston ja University College Londonin tuoreessa tutkimuksessa.

Muutokset riskitekijöissä tulisi huomioida seulonnoissa

Laajassa suomalais-englantilaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden huonontuminen normaalia ikääntymiseen liittyvää muutosta nopeammin vähensi tautivapaita elinvuosia 2–6 vuodella.

Tulosten mukaan sydän- ja verisuonitautien ehkäiseviä toimenpiteitä voitaisiin kohdentaa paremmin, jos seulontoihin lisättäisiin myös riskitekijöiden aiemmin mitatut arvot.

Tutkimus on julkaistu Lancet Digital Health -tiedelehdessä.

– Tutkimuksemme mukaan sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden etenemisen arviointi antaa arvokasta tietoa tulevasta sydän- ja verisuonitautien riskistä. Siksi niitä tulisi seurata terveydenhuollossa nykyistä tarkemmin, kertoo tutkimuksen päätekijä, lääkäri Joni Lindbohm.

Suomessa sydän- ja aivoinfarkteihin kuolee vuosittain noin 15 000 henkilöä. Ennenaikaisista kuolemista jopa 80 % arvioidaan olevan estettävissä oikein ajoitetuilla ehkäisevillä toimilla.

– Pienelläkin parannuksella ennaltaehkäisevissä toimissa voi olla merkittävä vaikutus, Lindbohm jatkaa.

Tutkimuksessa seurattiin 7000 englantilaisen aikuisen sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden kehittymistä viiden vuoden välein 20 vuoden ajan. Nopea riskin suureneminen mittausten välillä oli haitallisinta nuorimmilla tutkimukseen osallistuneilla eli 40–50-vuotiailla henkilöillä. Myös riskin pienenemisen hyödyt olivat suurimmat tässä osallistujaryhmässä.

Oman sydän- ja verisuonitaudin riskinsä voi arvioida nettilaskurilla

Tutkimuksen perusteella kehitettiin päätöksentekoa tukeva nettiselainpohjainen riskilaskuri, jonka avulla vastaanottotilanteessa voidaan arvioida riskin muutoksen vaikutusta henkilökohtaiseen ennusteeseen.

– Tutkimustulokset ovat lupaavia, mutta muutoksia vakiintuneisiin hoitokäytäntöihin ei yleensä tehdä yhden tutkimuksen perusteella. Jatkossa tämänkaltaisten riskilaskureiden mahdollisia terveyshyötyjä vastaanottotilanteessa tulisi vielä selvittää satunnaistetulla vertailututkimuksella, korostaa tutkimusta johtava Helsingin ja Lontoon yliopistojen professori Mika Kivimäki, joka on yksi tutkimuksen tekijöistä.

Nykyisin käytössä olevalla THL:n FINRISKI-laskurilla jokainen voi selvittää henkilökohtaisen sydän- ja verisuonitautien riskitasonsa. Laskurissa kysytään tietoja iästä, sukupuolesta, tupakoinnista, kokonais- ja HDL-kolesterolista, systolisesta verenpaineesta, diabeteksesta ja vanhempien sydäninfarkteista tai aivoverenkiertohäiriöistä.

Tutustu tutkimuksen pohjalta kehitettyyn, useaan riskimittaukseen perustuvaan englanninkieliseen riskilaskuriin.

Lisätiedot:

LT Joni Lindbohm, Helsingin yliopisto
joni.lindbohm@helsinki.fi
puh. +358 40 753 8104

Prof. Mika Kivimäki, Helsingin yliopisto, University College London
mika.kivimaki@helsinki.fi

Alkuperäinen julkaisu:

Lindbohm JV, Sipilä PN, Mars N, Knüppel A, Pentti J, Nyberg ST, Frank P, Ahmadi-Abhari S, Brunner EJ, Shipley MJ, Singh-Manoux A, Tabak AG, Batty GD, Kivimäki M. Association between change in cardiovascular risk scores and future cardiovascular disease: analyses of data from the Whitehall II longitudinal, prospective cohort study. Lancet Digital Health 6/2021 DOI: https://doi.org/10.1016/S2589-7500(21)00079-0