Tansaniassa suuri tarve parantaa naisten työllistymismahdollisuuksia

Jotta talouskehitys osallistaisi täysipainoisesti ja tasa-arvoisesti naisia on työllisyyspolitiikan kiinnitettävä erityistä huomiota naisnäkökulmaan yleisten linjausten suunnittelu- ja asettamisvaiheessa. Tämä on keskeinen haaste Tansaniassa, jossa naiset ​​ja naisten johtamat kotitaloudet (noin kolmasosa kaikista kotitalouksista) ovat hyvin eriarvoisessa asemassa suhteessa miehiin ja heidän johtamiinsa kotitalouksiin. Naisilla on yleisesti miehiä matalampi koulutustaso ja sosiaalinen pääoma. He ovat myös yliedustettuina köyhimpien joukossa, haavoittuvaisempia taloudellisille shokeille ja heillä on rajallisemmat vaikutusmahdollisuudet ja omistusoikeudet.

Tuoreessa Milla Nyyssölän (Labore) ja Roosa Lambinin (The Open University, Iso-Britannia, johtava kirjoittaja) tutkimuksessa tarkastellaan Tansanian työllisyyspolitikkaa työikäisten naisten näkökulmasta. Tutkimuksessa perehdytään 2000-luvulla tehtyihin poliittisiin päätöksiin ja linjauksiin, joiden tavoitteena on ollut 1) helpottaa naisten pääsyä työmarkkinoille, 2) kasvattaa naisten yrittäjyyttä sekä yritystoiminnan tuottavuutta ja 3) parantaa naisten tekemän työn laatua (työsuhteiden laadun ja tuottavuuden näkökulmasta). Tutkimuksessa selvitetään myös sitä, missä määrin naisten työllisyys näkyy maan laajemmissa kehitys- ja sosiaalipoliittisissa toimissa. 

”Jotta naisten kohtaamien rakenteellisten esteiden kielteisiä vaikutuksia voidaan lievittää, on tarve luoda kokonaisvaltainen sosiaalipoliittinen malli, jossa tasa-arvoa toteuttava työllisyyspolitiikka olisi kiinteä osa sosiaalipolitiikkaa eikä erillinen politiikan saareke.”, toteaa tutkimushankkeessa mukana ollut Laboren johtava tutkija Milla Nyyssölä.

Analyysi osoittaa, että lainsäädäntöuudistuksissa ja politiikan täytäntöönpanossa on tapahtunut merkittävää edistystä useilla aloilla. Tästä huolimatta naisten asema työmarkkinoilla ja oikeus sosiaaliturvaan riippuu merkittävästi sektorista.  

Tansanian työlainsäädäntö velvoittaa työantajia tarjoamaan suojaa naisille, jotka ovat työllistyneet viralliselle sektorille. Naisten osuus virallisella sektorilla on pieni ja merkittävä puute tilanteen korjaamisessa on se, että työsuhteisiin pääsyä helpottavia työnhaku- ja tukityömahdollisuuksia on vain vähän tarjolla naisille. Hallitus tukee yrittäjyyttä ja ammatillista koulutusta naisten työllistämiseksi, ja yritysrahoituspalvelujen ja mikrorahoituksen saatavuus on parantunut. Vaikka tämä on vähentänyt äärimmäistä köyhyyttä, naiset jäävät yhä tyypillisesti epävarman pienyrittäjyyden piiriin epävirallisella sektorilla tai saavat elantonsa maataloudessa – naisia merkittävämmin työllistävällä sektorilla. Kuitenkin vallitsevat säännökset järjestäytymisoikeudesta ja ammattiliittoon liittymisestä niin virallisella kuin epävirallisellakin sektorilla luovat toivoa naisten mukaanpääsystä heidän työntekonsa edellytyksiä ja laatua koskeviin päätöksentekoprosesseihin. Esimerkiksi katukaupan laillistamista voidaan pitää tärkeänä siirtymänä pois rankaisevista lähestymistavoista naisten tyypillisesti harjoittamaa työtä kohtaan.

Tutkimusmenetelmä on laadullinen, scoping study -menetelmään perustuva tutkimus, joka hyödyntää laajaa kirjallisuus- ja tietoaineistoa moninaisista lähteistä. Analyysi keskittyy Tansanian hallituksen työvoimapolitiikkaan (aktiiviset työvoimapoliittiset toimet, työlainsäädäntö ja siihen liittyvä työsuhdeturvalainsäädäntö) ja sen tavoitettaisiin. Tutkimuksessa on käyty läpi eri poliittisia linjauksia ja päätöksiä, joiden tavoitteena on ollut lisätä työllisyyttä, osaamista, yrittäjyyttä, pienyritysten tuottavuutta (myös maataloudessa), työsuhteiden laatua sekä työn tuottavuutta työikäisten naisten näkökulmasta. 

Tutkimus tehtiin Suomen ulkoministeriön rahoittaman hankkeen alla nimeltään Sustainable development solutions for Tanzania – strengthening research to achieve SDGs, jota YK:n WIDER-instituutti hallinnoi. Tutkimus on julkaistu WIDER Working Papers -työpaperisarjassa.