Avain

Terhi Kunnas: Aivoinfarkti varasti perheeni turvallisen arjen

Jaa
Terhi Kunnaksen Rakkaani ei tuota puhetta -kirja syntyi puolison sairastamisen aikaan kirjoitetun päiväkirjan ja koottujen muistiinpanojen pohjalta. "Kenties sen viesti muistuttaa myös siitä, kuinka arvokasta tavallinen arki on. Minä tajusin sen vasta, kun arkeni oli täyttynyt surusta", kertoo Kunnas Kustantamon kuulumisia -blogissa.
Terhi Kunnas kamppaili pitkään siitä, olisiko hänellä lupa jatkaa elämää ilman miestä, joka ei ollut enää tasavertainen kumppani? Kuva: Isabel Katalkin
Terhi Kunnas kamppaili pitkään siitä, olisiko hänellä lupa jatkaa elämää ilman miestä, joka ei ollut enää tasavertainen kumppani? Kuva: Isabel Katalkin

(Kirjoitus on julkaistu Kustantamon kuulumisia -blogissa 12.4. klo 9)


Aivoinfarkti varasti rakkaaltani sanat, toisen käden ja jalan. Se varasti minulta sydämeni valitun – jaetun naurumme ja onnelliset, yhteiset hetkemme. Se varasti neljältä lapseltamme isän ja koko meidän perheeltämme turvallisen arjen.

Reilut neljätoista vuotta sitten mieheni tuli töistä kotiin kesken päivän, koska tunsi itsensä väsyneeksi ja tukkoiseksi. Hän nukkui monen tunnin päiväunet ja istahti sohvalle katsomaan lasten kanssa leffaa. Sitten hän ei enää saanutkaan sanaa suustaan ja hänen koko kehonsa alkoi vapista. Tilasin ambulanssin, ja tutkittuaan tilannetta ensihoitajat lähtivät viemään miestä sairaalaan aivoinfarktiepäilyn vuoksi. Hän pääsi ajoissa liuotushoitoon, joka usein pelastaa sairastuneen aivot. Minun mieheni kuului kuitenkin siihen vähemmistöön, jota liuotus ei auta. Niinpä hänen vasen aivopuoliskonsa ehti tuhoutua lähes kokonaan.

Perheemme arki muuttui sinä tavallisena maanantai-iltana, eikä se koskaan palannut entisenlaiseksi. Meillä on neljä lasta, jotka tuolloin olivat 15-, 13-, 6- ja 4-vuotiaita. Lapset surivat ja oireilivat kukin eri tavoin: Esikoinen otti aikuisen roolin ja uuvutti itsensä, 13-vuotias sulkeutui ja sai selittämättömiä vatsakipuja, 6-vuotias pelkäsi kuolemaa ja sairauksia niin, että ei aina uskaltanut edes mennä ulos leikkimään. Kuopus ei oikein ymmärtänyt tapahtunutta ja kuljetti päiväkodista joulupuuromantelin kotiin, jotta iskä paranisi.

Minä yritin pelastaa perheen ja kävin sairaalassa lisäterapoimassa miestäni, kun sairaala ei mielestäni pystynyt tarjoamaan riittävästi terapiaa. Kävin häntä kävelyttämässä, taivuttelemassa hänen toimimatonta kättään ja jankkaamassa puhetta hei-sanasta ja lasten nimistä lähtien.

Mies vietti sairaalassa reilut kahdeksan kuukautta ennen kuin hänet kotiutettiin. Olin hänen omaishoitajansa pari vuotta kunnes vähitellen hyväksyin ajatuksen, että kotonamme ei asu enää se mies, jota olin rakastanut parikymmentä vuotta. Emme pystyneet enää jakamaan arkeamme, vaan elämä tuntui pelkältä päivästä toiseen selviämiseltä. Vain unessa pääsin eroon päivien tuskasta.

Kävin pitkään kamppailua itseni kanssa siitä, voinko hyväksyä ajatuksen, että romanttinen rakkautemme on kuollut. Olisiko minulla lupa jatkaa elämääni ilman miestäni, joka ei ollut minulle enää tasavertainen kumppani?

Aivoinfarktiajan alkuvaiheessa ystäväni toi minulle tärkeän ensiapupaketin: herkkuja, Petri Laaksosen levyn ja tyhjän kirjan. Herkut söimme hetkessä ja Petrin levyn kuuntelin itkien lähes puhki, aina uudelleen ja uudelleen. Tyhjästä kirjasta tuli yksi tärkeimmistä apuvälineistä jäsentäessäni täysin uudenlaista elämäämme.

Ajattelin silloin kirjoittaessani, että kun mieheni paranee, voimme yhdessä perheenä lukea, mistä kaikesta olemme selvinneet. Vaikea afasia, puheen tuottamattomuus ja osittainen ymmärtämättömyys, jäi kuitenkin pysyväksi. Muutkaan rakkaani vammat eivät parantuneet sitkeästä kuntoutuksesta huolimatta. Ajatus yhdessä lukemisesta jäi siksi haaveeksi.

Kirjoitusteni pohjalta syntyi kirja, jonka Avain julkaisi maaliskuussa. Toivon sen sanojen tuovan vertaistukea muillekin sairastuneiden läheisille. Kenties sen viesti muistuttaa myös siitä, kuinka arvokasta tavallinen arki on. Minä tajusin sen vasta, kun arkeni oli täyttynyt surusta.

Terhi Kunnas

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Lisätiedot, haastattelupyynnöt ja arvostelukappaleet


Avain, Suomen kirjastopalvelu Oy, viestintäjohtaja Vilja Kujanpää, vilja.kujanpaa@avain.net, puh. 040 755 3319


arvostelukappaleet: info@avain.net

Kuvat

Terhi Kunnas kamppaili pitkään siitä, olisiko hänellä lupa jatkaa elämää ilman miestä, joka ei ollut enää tasavertainen kumppani? Kuva: Isabel Katalkin
Terhi Kunnas kamppaili pitkään siitä, olisiko hänellä lupa jatkaa elämää ilman miestä, joka ei ollut enää tasavertainen kumppani? Kuva: Isabel Katalkin
Lataa
Terhi Kunnas, kuvaaja: Isabel Katalkin
Terhi Kunnas, kuvaaja: Isabel Katalkin
Lataa
kansi: Terhi Kunnas, Rakkaani ei tuota enää puhetta
kansi: Terhi Kunnas, Rakkaani ei tuota enää puhetta
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Avain
Avain
Työpajankatu 13 A
00580 Helsinki

09 5840 440https://avain.net/

Avain on suomalainen kirjakustantamo, joka kustantaa laadukasta kotimaista kirjallisuutta. Kustantamo on palkittu Selkokeskuksen Seesam-palkinnolla tunnustuksena selkokirjallisuuden edistämisestä.

Avain on osa Suomen kirjastopalvelu Oy:tä ja Booky Groupia.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Avain

Heli Pekkarisen kylähulluus kasvoi Kylässä Italiassa -kirjaa kirjoittaessa31.5.2023 09:00:00 EEST | Blogi

Tietokirjailija Heli Pekkarinen tunnustautuu kylähulluksi. "En rentoudu monen suomalaisen tapaan luonnossa, vaan minun mieleni rauhoittuu ja hartiani laskeutuvat parhaiten kapeilla mukulakivikujilla ja pienillä piazzoilla", kirjoittaa Pekkarinen Kustantamon kuulumisia -blogissa. Rakkaus pieniin italialaisiin kyliin on Kylässä Italiassa -kirjan kirjoittamisen jälkeen vain kasvanut: "Rakastan pieniä kyliäni nyt jopa enemmän kuin ennen kirjan kirjoittamista: koskaan ei tiedä, mihin keskiaikaisessa italialaiskylässä törmää!"

Nora Lehtinen kirjoittaa blogissa arjestaan kirjailijana ja perheenäitinä24.5.2023 09:00:00 EEST | Blogi

Kirjailija Nora Lehtinen kirjasi ylös yhden maaliskuisen työpäivän aikana kohtaamansa kohokohdat ja ajatukset. Tuolloin tekeillä ollut lastenromaani valtasi ison osa arka: "En pysty palaamaan kirjan maailmasta. Kirjoittaessa elän tarinaa lähes fyysisesti mukana. Kuljen pöllyävällä hiekkatiellä, kosken vanhaan oven ripaan, haistan ruohonkorsien tuoksun aamuisella nurmikolla, näen tummansinisen aallokon kirkkaana päivänä meren rannassa, tartun metallisiin paloportaisiin silloin, kun seikkailu niin vaatii", hän kirjoittaa Kustantamon kuulumisia -blogissa. Lehtisen lastenromaani Hilma-täti ja vanhan kartan arvoitus ilmestyi toukokuussa.

Karoliina Suoniemi haluaa kirjoittaa lapsille myös sodasta ja sota-ajan lapsuudesta10.5.2023 09:00:00 EEST | Blogi

Opettajana työskentelevä tietokirjailija Karoliina Suoniemi tietää, miten lapsille kerrotaan menneisyydestä ja vaikeistakin asioista. "Kirjani ovat saaneet innostuksensa oman sukuni historiasta ja asioista, jotka ovat kiinnostaneet ja puhutelleen minua. Paperinarukenkiä aloin kirjoittaa jo ennen Ukrainan sodan alkua, mutta sodan syttyminen Euroopassa toi sen aihepiirin vielä lähemmäs. Tahdoin saada kansien väliin omien isovanhempieni ikäluokan kertomukset sota-ajan lapsuudesta ja nuoruudesta, nyt kun se oli vielä mahdollista", kirjoittaa Suoniemi Kustantamon kuulumisia -blogissa.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme