Tohtorintutkinto: Pitkäkestoinen ja musiikkialan tunteva työnohjaus saattaa vähentää orkesterimuusikoiden työstressiä

Työnohjaus voi vahvistaa orkesterimuusikoiden yksilöllisiä ja yhteisöllisiä voimavaroja ja rohkaista löytämään ratkaisuja työn psykososiaalisiin kuormitustekijöihin. Pitkällä aikavälillä se voi myös ennaltaehkäistä muusikoiden työperäisiä stressioireita. Orkesterimuusikot hyötyisivät vähintään viiden tapaamiskerran mittaisesta säännöllisestä työnohjauksesta. Näin esittää Pauliina Valtasaari tohtorintutkinnossaan, joka tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 10. kesäkuuta 2023. 

Työnohjaus on orkestereissa vielä uusi ilmiö 

Suomessa työnohjaus kuuluu toistaiseksi harvoin orkestereiden työhyvinvointia tukeviin toimenpiteisiin, eikä sen vaikutuksia orkesterimuusikoiden hyvinvointiin ole juuri maassamme tutkittu. Vaikka suuri osa orkesterimuusikoista nauttii työstään ja kokee musiikin itsessään suurena voimavarana, on työssä myös kuormitustekijöitä, joihin tarvitaan tukea.  

Pauliina Valtasaari on muusikkotaustainen työnohjaaja, kouluttaja ja tutkija, joka on erikoistunut työhyvinvoinnin kehittämiseen luovilla aloilla. Hänen tutkimuksensa mukaan muusikot saattavat esimerkiksi jännittää kollegoitaan enemmän kuin yleisöä, ja heillä oli kokemuksia tehtyjen ponnistelujen ja saadun arvostuksen välisestä epätasapainosta.

Syventyessään orkesterityön erityispiirteisiin sekä kuormitus- ja voimavaratekijöihin Valtasaari kohtasi myös muusikon työn varjopuolia kuten vallan väärinkäyttöä ja työpaikkakiusaamista. 

”Orkesterityötä pidetään usein esimerkkinä tehokkaasta työskentelystä ja selkeästä työnjaosta. Parhaimmillaan näin onkin, mutta hyvin soivaan lopputulokseen tarvitaan myös paljon muusikoiden henkilökohtaisia ja yhteisöllisiä resursseja, paineensietoa ja ponnisteluja, jotka eivät näy yleisölle”, hän toteaa. 

Valtasaari nostaa esiin myös kuormitustekijöitä, joihin ei suoraan työnohjauksella voida vaikuttaa, mutta joihin olisi mahdollista pohtia työhyvinvointitutkimuksiin pohjautuvia ratkaisuja. Tällaisia ovat esimerkiksi orkestereiden jyrkkä hierarkia ja muusikoiden vähäiset etenemismahdollisuudet orkestereissa.  

”Toivon, että tutkimustuloksiani voitaisiin jatkossa hyödyntää myös orkestereiden rakenteiden ja toimintakulttuurin kehittämisessä”, Valtasaari toteaa.  

Työnohjaajan tunnettava orkesterimuusikon arki 

Valtasaaren tutkimukseen vuosina 2019–2021 osallistui yhteensä 22 muusikkoa viidestä eri sinfoniaorkesterista. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa hän haastatteli 11 muusikkoa kolmesta eri orkesterista. Haastattelujen pohjalta Valtasaari kehitti orkesterimuusikoille suunnatun työnohjausmetodin ja testasi ja muokkasi sitä kahden eri orkesterin muusikoiden kanssa.  

Metodin keskeinen tavoite on tukea muusikoiden voimavaroja, työssä kehittymistä ja taiteellisen potentiaalin vapautumista psykologisesti turvallisessa työympäristössä. Sen viisi avainelementtiä - itsemyötätunto, realistinen optimismi, toivo, viisaus ja resilienssi -pohjautuvat psykologiseen ja filosofiseen tutkimuskirjallisuuteen. Niitä harjoitellaan tässä metodissa dialogisin ja toiminnallisin menetelmin. Valtasaari esittää, että muusikoiden työnohjausprosessien tulisi olla riittävän pitkiä, jotta kestävien ratkaisujen kehittymiselle jäisi tarpeeksi aikaa.  

Pauliina Valtasaari on muusikkotaustainen työnohjaaja, kouluttaja ja tutkija, joka on erikoistunut työhyvinvoinnin kehittämiseen luovilla aloilla. Valtasaaren tohtorintutkinto tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 10.6.2023.