Ukrainalaisten työlupien käsittelyyn tarvitaan nopeita uusia ratkaisuja

Sotaa pakenevilla ukrainalaisilla on Suomessa oikeus tilapäisen suojelun asemaan, mikä takaa heille oikeuden tehdä heti työtä. Suojelua on hakenut yli 13 000 ukrainalaista, joista noin 10 prosenttia on saanut päätöksen. Tällä hetkellä ukrainalaisten pakolaisten työnteko voi käytännössä alkaa aikaisintaan viiden viikon päästä hakemuksen jättämisestä. Suuri osa ajasta kuluu päätöksenteon jälkeen oleskelulupakortin odotteluun, mikä on nyt noin pari viikkoa. Kun hakemusmäärät kasvavat, nykyisillä käytännöillä käsittelyajat tulevat pitenemään entisestään.  

”Poikkeustilanteessa viiden viikon odottelu on aivan liian pitkä aika, jos työpaikka on jo tiedossa ja työt voisi aloittaa heti. Nyt tulee pikaisesti selvittää, miten mahdollistetaan työnteon aloittaminen heti siinä vaiheessa, kun oleskelulupakorttitilaus on tehty. Jos nykyinen lainsäädäntö estää tämän, on muutos vietävä valmisteilla olevaan ulkomaalaislainkokonaisuudistukseen. Jos lainsäädäntö ei estä tätä, on löydettävä nopeasti ratkaisu työskentelyyn jo korttitilauksen aikana”, painottaa johtaja Markku Lahtinen Helsingin seudun kauppakamarista.  

Pakolaisten suuri määrä asettaa Maahanmuuttoviraston, kunnat ja koko yhteiskunnan ison haasteen eteen, kuinka järjestää ukrainalaisten sijoittumiseen liittyvät välttämättömät palvelut kuten varhaiskasvatus, koulupaikat ja miten varmistaa riittävä toimeentulo kriisin keskeltä saapuville. Työllistymisen näkökulmasta tilapäistä suojelua saava voi rekisteröityä TE-toimistossa työnhakijaksi, mutta ilman kotikuntamerkintää heillä ei ole automaattista pääsyä asiakkaaksi työllisyyden kuntakokeiluihin, joihin siirrettiin käytännössä suurin osa vieraskielisten palveluista vuosi sitten. 

”Helsingin seudulla olisi tarpeen tehdä työ- ja elinkeinoministeriön linjaus, jolla ukrainalaiset saataisiin nopeasti käytettävissä olevien työllistymis- ja asettumispalvelujen piiriin. Tehokas ratkaisu olisi ohjata heidät jo toiminnassa oleviin maahanmuuton osaamiskeskuksiin, joiden kautta kunnat voisivat tehdä seudullista yhteistyötä muun muassa neuvonnassa ja kielikoulutuksessa sekä ammatillisen koulutuksen ja työpaikkojen järjestämisessä”, Lahtinen toteaa.