Uusi tutkimus osoittaa saamelaisten uhripaikkojen käytön alkaneen luultua aiemmin

Uhripaikkojen käytön alkaminen on selvitetty uusilla radiohiiliajoituksilla. Vanhin ajoitettu eläinuhri on karhu Unna Saivan uhripaikalta Ruotsista. Se ajoittuu 500–700-luvuille. Aiemmin arveltiin, että uhraukset pyhillä paikoilla alkoivat vasta 800–1000-luvuilla.

Tutkijaryhmä ajoitti eläinten luita saamelaisten uhripaikoilta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Varhaisimmat ajoitetut poro- tai peurauhrit ajoittuvat noin 1200-luvuille. Porouhreja annettiin kuitenkin selvästi eniten 1400–1600-luvuilla eli juuri silloin, kun poronhoidon asema monien saamelaisten pääelinkeinona vakiintui. Poro- tai peurauhreja annettiin runsaasti myös sellaisilla alueilla, joilla poronhoito oli vain yksi elinkeino muiden joukossa.

Tutkijat toteavat, että saamelaisten uhrausperinteen kehityksessä oli yhteisiä piirteitä koko saamelaisalueella, vaikka saamelaisalueen sisällä on ollut suurta vaihtelua elinkeinoissa ja poronhoidon omaksumisen ajankohdassa ja mittakaavassa.

”Aiemmin ajateltiin, että eläinuhrit heijastivat lähinnä sen alueen ihmisten elinkeinoja. Saamelaisten maailmankuvassa elinkeinot ja uskonto olivat kietoutuneet yhteen siten, että uhripaikoilla tehtyjen uhrausten avulla toivottiin esimerkiksi kala- tai metsästysonnea ja menestystä poronhoidossa”, akatemiatutkija Anna-Kaisa Salmi ja tutkijatohtori Tiina Äikäs Oulun yliopistosta kertovat.

”Paikalliset elinkeinot toki vaikuttivat uhrausrituaaleihin. Tutkimuksemme kuitenkin osoittaa, että uhrausperinteen muutokset tapahtuivat samanaikaisesti koko saamelaisalueella. Tämä kertoo jaetuista kulttuurisista piirteistä ja uskonnosta saamelaisalueella.”

Saamelaisten uhrausperinteen muutoksia ovat selvittäneet Oulun yliopiston arkeologit yhdessä Tromssan yliopiston, Tukholman yliopiston ja ruotsalaisen Ájtte-museon tutkijoiden kanssa.

Tutkimus yhdisti tietoa saamelaisten uhripaikoista nyt ensimmäistä kertaa kaikista kolmesta pohjoismaasta, joiden alueella saamelaiset elävät. Aiemmin uhrausperinnettä ja uhripaikkoja on tutkittu suppeammin yhden maan tai muutaman kohteen näkökulmasta.

Tutkimus Tradition and transformation in Sámi animal-offering practices on julkaistu brittiläisessä Antiquity-julkaisusarjassa.