Väitös 1.11.2019: Sota on aina iskenyt ihmisten arkeen ja perustarpeisiin – ”Paikallinen kriisi jatkui pitkään sodan jälkeenkin” (Luttinen)

Luttinen tutki Suomen sotaa ja sen seurauksia iisalmelaisen paikallisyhteisön näkökulmasta. Aikakaudesta riippumatta sota on aina iskenyt ihmisten arkeen ja perustarpeisiin.

– Myös tämän päivän sotien ja nälkäkatastrofien uhrit ovat olleet väistämättä mielessäni, toteaa Luttinen.

Suomen sodan aikainen kriisi raskautti paikallisväestöä erilaisin velvollisuuksin leivän leivonnasta ja sotilaskuljetuksista linnoitustöihin ja vartiovuoroihin. Sotajoukot aiheuttivat turvattomuutta, ja ihmisiä pakeni kodeistaan piilopirtteihin.

– Kaikki tämä oli poissa talon töistä ja maatalouden työvoimasta. Samanaikaisesti Ruotsin ja Venäjän armeijoiden sotilaat pahimmillaan kaksinkertaistivat pitäjän väkimäärän. Pieneen savupirttiin saattoi majoittua kymmenittäin sotilaita kuluttamaan perheiden ruokavarastoja. Iisalmelaiset elivätkin talvet 1808–1809 nälkäkriisin partaalla, Luttinen arvioi. 


Kotitaloudet kokivat suuria menetyksiä

Sotajoukot toivat mukanaan kulkutauteja, jotka levisivät epähygieenisissä oloissa nopeasti. Iisalmessa oli tuolloin yli 10 000 asukasta. Noin joka kymmenes heistä kuoli. Sota synnytti leskiä ja orpoja, ja kokonaisia perheitä menehtyi. Koljonvirran taistelualueella taloja pihapiireineen paloi. Lisäksi sotilaat ottivat taloista ruokaa, vaatteita ja hevosia. Suoranaista ryöstelyäkin esiintyi.

Sodan menetykset kasautuivat tienvarsitaloihin ja erityisesti Koljonvirran taistelualueen läheisyyteen. Osa kotitalouksia menetti suuren osan perheenjäsenistään sekä liki kaiken maallisen omaisuutensa.

– Perheet velkaantuivat, veroja jäi rästiin, tiloja pakkohuutokaupattiin ja talollisia vajosi itsellisiksi. Moni joutui mieron tielle.


Kuva sodan myyttisistä sankareista murtui

Tutkimus osoitti, että sota voimisti kriisiä, vaikeutti kotitalouksien toimeentuloa sekä kasvatti heidän taloudellista ja sosiaalista haavoittuvuuttaan ja paikallisyhteisön polarisaatiota. Paikallinen kriisi jatkui pitkään sodan jälkeenkin.

Parhaiten sodasta selvisivät säätyläiset ja talolliset, joilla oli maaomaisuutta sekä sukulaisverkostoja. Heidän strategiansa olivat omaisuuttaan suojelevia ja entistä järjestystä palauttavia. Köyhimmillä oli vähiten vaihtoehtoja, ja he joutuivat turvautumaan lyhytnäköisiin selviytymiskeinoihin, kuten kerjäämiseen ja varastamiseen. Epävakautta vastaan käytettiin rajoittavia ja pakottavia strategioita. Varakkaimmilla sen sijaan oli joustovaraa, ja osa heistä jopa hyötyi kriisistä, kuten esimerkiksi kallistuneista viljanhinnoista. Varakkaimmat halusivat myös vakauttaa pitäjän oloja toimimalla yhteiseksi hyväksi; he muun muassa antoivat lainoja tarvitseville.

Vaikka saadut korvaukset olivat murto-osa aineellisista menetyksistä, venäläisten rauhoittamispolitiikka Suomessa loi historiantutkimukselle ainutlaatuisen lähteen, jonka avulla voi tutkia kotitalouksien tilannetta sodan aikana. Lähteenään Luttinen onkin käyttänyt korvaushakemuksia venäläisten aiheuttamista sotavahingoista, perukirjoja, henki- ja kirkonkirjoja sekä esimerkiksi hallinnollisia dokumentteja ja aikalaismuistelmia.

– Haastavinta tutkimuksessa oli murtaa Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden iskostamat mielikuvamme Suomen sodasta ja sen myyttisistä sankareista. Tavallisten ihmisten sotakokemusten tutkiminen edellytti palaamista alkuperäislähteiden äärelle ja irrottautumista kansallisen historiankirjoituksen painolastista.

Yhteiskuntatieteiden tohtori Jaana Luttisen taloushistorian väitöskirjan ”Miltä mielestä tuntui, ei arvaa kukkaan”. Sodan kuormittavuus ja kriisinkestävyys Iisalmen pitäjän kotitalouksissa 1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä tarkastustilaisuus on perjantaina 1.11. 2019 kello 12–15 Jyväskylän yliopiston Liikunta-rakennuksen L302-salissa. Vastaväittäjänä on professori Pirjo Markkola (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Petri Karonen. Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Aika: 1.11.2019 klo 12:00 – 15:00
Paikka: Seminaarinmäki, L302

Lisätiedot

Jaana Luttinen, +358 44 5252 378, jaana.luttinen@jyu.fi

Viestintäharjoittelija Marke Rissanen, 040 831 6228, marke.s.k.rissanen@jyu.fi

Jaana Luttinen kirjoitti ylioppilaaksi Urheilupuiston lukiossa Mikkelissä vuonna 1982 ja valmistui filosofian maisteriksi 1987. Hän väitteli yhteiskuntapolitiikasta (kulttuuripolitiikasta) vuonna 1997. Luttinen on työskennellyt monipuolisesti kulttuurialan asiantuntijatehtävissä Pohjois-Savossa. Hän on osallistunut myös Ihminen ja metsä sekä Viipurin läänin historia -tutkimushankkeisiin. Lisäksi Jaana Luttinen on kirjoittanut yritys-, yhteisö- ja paikallishistorioita. Nykyisin hän työskentelee tutkijana Halosten Museosäätiössä Lapinlahdella.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa JYU Dissertations ISSN 2489-9003; 142; ISBN 978-951-39-7871-6. Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa  https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/65915

Kuva: Jaana Luttinen Koljonvirran maisemissa, joissa käytiin Koljonvirran taistelu 27.10.1808. Kuvaaja: Mari Kekäläinen.