Väitös 19.10.2019: Tietokonepelaaminen muovaa identiteettiä, jopa tiedostamattomasti (Kalmanlehto)

Identiteetti on esitys, joka muovautuu läpi elämän kopioidessamme toisia ihmisiä ja ympäröivää kulttuuria. Usein ei kuitenkaan tiedosteta, mikä kaikki identiteettiin vaikuttaa. Erityisesti tietotekniikan merkitys minuuden muovautumisen kannalta voi jäädä pimentoon, koska sen toimintaperiaatteet ovat usein tavallisen käyttäjän tavoittamattomissa

Johan Kalmanlehto tarkastelee taidekasvatuksen väitöskirjassaan tietokonepelaamisen suhdetta minuuden muodostumiseen.

-          Koska tietokonepeliä määrittää pelin ohjelmointi, pelaajan identiteetin osaksi tulevat peliä ja pelaajaa ohjaavat algoritmit. Pelistä ei siis kopioida niinkään esimerkiksi pelihahmon ulkonäköä vaan se, mitä pelaaja voi tehdä ja millä eri tavoilla, Kalmanlehto kertoo.

Algoritmit ohjaavat pelaajaa

Vaikka tietokonepelin näkyvin osa on sen visuaalinen ulkoasu, itse pelaaminen tapahtuu tietokoneen toimintaperiaatteiden ehdoilla. Tietokonepelaaminen ilmentääkin olemassaoloa nyky-yhteiskunnassa, jossa tietokoneiden käyttö on arkipäivää ja algoritmit ohjaavat ihmisten toimintaa, jopa heidän tiedostamattaan.

Pelaaja kopioi erilaisia tapoja tavoitellessaan voittoa. Voittaminen on mahdollista, jos pelaaja mukautuu pelin ohjelmointiin. Paradoksaalisesti pelaaja voi hallita peliä vain alistumalla sille.

-          Pelaamisessa korostuu kamppailu pelin hallinnasta, epäonnistuminen, uudelleen yrittäminen, toiminnan improvisointi ja vuorovaikutus algoritmien kanssa, Kalmanlehto kuvaa.

Jäljittelemällä täytetään tyhjyyttä

Kalmanlehdon tutkimuksen perustana toimii Philippe Lacoue-Labarthen filosofia, jonka keskiössä on itsen tuottaminen toisia jäljittelemällä. Lacoue-Labarthen mukaan yksilöllisen olemassaolon perustana on tyhjyys, joka täytetään jäljittelemällä toisia. Vaikka tämä riistää ihmiseltä mahdollisuuden puhtaasti omaan identiteettiin, se antaa myös vapauden tulla miksi tahansa.

Konkreettisia esimerkkejä tästä ovat sukupuoleen ja syntyperään liittyvät roolit, jotka usein ohjaavat ja rajoittavat ihmisen toimintaa. Vapaus tulla miksi tahansa tarkoittaa toisaalta vapautta kopioida erilaisia olemisen tapoja, toisaalta alttiutta omaksua vaikutteita hallitsemattomasti.

-          Pelit, jotka antavat tilaa pelaajan improvisaatiolle, mahdollistavat toimijuudella leikkimisen ja erilaisten roolien kokeilemisen. Sen sijaan sellaiset pelit, joiden ohjelmointi pakottaa tietynlaiseen toimintaan, ohjaavat pelaajaa suorittamaan ennalta määrättyä algoritmia, Kalmanlehto sanoo.

-          Pelaamisen tutkiminen tällaisesta lähtökohdasta käsin auttaa ymmärtämään, mikä merkitys digitaalisella kulttuurilla on ihmisenä olemisen ja identiteetin muodostumisen kannalta nyky-yhteiskunnassa, hän jatkaa.

Filosofian maisteri Johan Kalmanlehdon taidekasvatuksen väitöskirjan ”Beyond the Figure. The Notion of Mimetic Subject Formation in Philippe Lacoue-Labarthe’s Philosophy and its Relevance to Digital Gameplay” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä apulaisprofessori Olli Tapio Leino (City University of Hong Kong) ja kustoksena professori Pauline von Bonsdorff (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Aika: 19.10.2019 klo 12–15

Paikka: Jyväskylän yliopisto, Seminaarinmäki S212

Lisätiedot

Johan Kalmanlehto
johan.kalmanlehto@gmail.com
0442771800

Marke Rissanen
Viestintäharjoittelija
marke.s.k.rissanen@jyu.fi
040 831 6228

Johan Kalmanlehto kirjoitti ylioppilaaksi Kalevan lukiosta Tampereella 2006. Filosofian maisteriksi hän valmistui Jyväskylän yliopistosta 2013 kulttuuripolitiikan maisteriohjelmasta pääaineena taidekasvatus. Sivuaineina hän on opiskellut filosofiaa ja kirjallisuustiedettä. Väitöstutkimuksen Kalmanlehto aloitti vuonna 2014.

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 129, Jyväskylä 2019, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7847-1. Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7847-1