Nykyajan työelämässä merkityksellisyys, identiteettityö ja hyvinvointi kuuluvat yhteen. Työn tehtävä ei ole vain taata elantoa, vaan se tarjoaa mahdollisuuksia myös identiteetin rakentamiselle, merkityksellisyyden kokemuksille sekä itsensä toteuttamiselle. LitM Kaisa-Mari Jaman kasvatustieteen väitöstutkimus korostaa, ettei uraa voi erottaa ihmisen muusta elämästä, ja tämä tulisi ottaa huomioon myös uratutkimuksessa.

”Elämä on monimutkaista. Uraan liittyvät ammatilliset tapahtumat ja muu elämä kulkevat rinnakkain ja päällekkäin toisiinsa vaikuttaen,” Jama toteaa. Liikunta-alalta valmistuneiden kohdalla korostuvat erityisesti harrastamiseen ja identiteettiin liittyvät kytkökset.
Jama tarkasteli tutkimuksessaan liikunta-alalle valmistuneiden uria, joiden on jo aiemmin tunnistettu olevan monimutkaisia ja vaihtelevia. Alanvaihdot, moneen paikkaan työllistyminen ja eri alojen yhdistäminen ovat nykyajan urissa arkipäivää. Väitöskirja tarkentaa käsitystä siitä, miksi näin on.

Alanvaihtamisen pohdinnat yleisiä ja monimuotoisia

Kaikki tutkimuksen osallistujat olivat suorittaneet liikunta-alan tutkinnon, mutta vain osa heistä työskenteli osittain tai kokonaan liikunta-alalla. Jo aiempi tutkimus on osoittanut, että moni liikunta-alalle valmistunut vaihtaa alaa.

”Yllättävää silti oli, miten isoksi asiaksi pohdinnat alanvaihtamisesta osoittautuivat aineistossa, myös niiden osalta, jotka yhä tekivät liikunta-alan töitä. Osaltaan pohdinnat heijastelevat liikunta-alan huonoja puolia, kuten matalia palkkoja ja epämiellyttäviä työaikoja, ja onkin aiheellista kysyä, saavatko opiskelijat alasta realistisen kuvan opintojensa aikana, vai tuleeko liikunta-alan todellisuus heille kuitenkin yllätyksenä”, Jama pohtii.

Syitä alanvaihtopohdiskeluihin ei kuitenkaan voi typistää liittyviksi pelkästään kokemuksiin alan epäkohdista, kuten huonoista etenemismahdollisuuksista, epämääräisistä työsuhteista tai tutkintokoulutuksen heikosta arvostuksesta. Alanvaihtopohdiskelussa otetaan huomioon myös monia muita tekijöitä, kuten kiinnostusta muihin aloihin, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittamista työn kanssa, identiteettiä, psyykkisiä tarpeita, terveyttä ja harrastuksia. Mielekkään työuran löytämisessä ei siis ole kyse vain suoraan työhön liittyvistä valinnoista.

Osa hakeutuu liikunta-alalle harrastusmielellä

Liikunta-ala on työvoimaa vaativa palveluala. Työnantajat voivatkin erottua työntekijöiden ja –hakijoiden silmissä edukseen huomioimalla työntekijöiden tarpeet monipuolisesti. Riittävä palkkaus ja perhe-elämän huomioiminen ei enää riitä, vaan nykyajan työntekijät arvostavat myös vapaa-aikaansa ja itsensä kehittämisen mahdollisuuksia. Työ voidaan nähdä myös osana omaa identiteettiä. Harrastuneisuus ja identiteettitason sitoutuminen työhön voi kuitenkin vaikeuttaa alanvaihtopäätöksen tekemistä silloinkin, kun tyydyttävän työn löytäminen alalta on haastavaa, tai työ sopii huonosti omaan elämäntilanteeseen.

”Toisaalta liikunta-ala on alana sellainen, että osa opiskelemaan hakeutuvista on liikkeellä harrastusmielellä, vaikka suorittaisivatkin tutkinnon loppuun. Tämänkin suhteen on oltava realistinen, ja asia pitäisi nykyistä paremmin tunnustaa niin opiskelijavalinnassa, opintojen ohjauksessa, tutkimuksessa kuin koulutuspolitiikassakin”, Jama huomauttaa.

Myös vaikeat kokemukset ovat arvokkaita

Tutkimuksen mukaan liikunta-alalle valmistuneiden kertomuksissa myös vaikeuksilla, esimerkiksi epäonnistumisilla, oli tärkeitä rooleja. ”Ne johtivat usein myönteisiinkin asioihin, kuten oppimiseen, kasvuun ja oman ammatillisen polun löytämiseen yrityksen ja erehdyksen kautta”, Jama toteaa.

”Pidän huolestuttavana sitä, että nuorten mahdollisuuksia kokeilla eri alojen opiskelua rajoitetaan hyvin voimakkaasti. Ei ole realistista odottaa, että alavalinta osuu kerrallaan nappiin, eikä harha-askelille ole sijaa”, Jama pohtii. ”Riittääkö yksi tutkinto nykyajan nopeasti muuttuvassa työelämässä muutenkaan?”

Tutkimuksen perusteella urien muotoutuminen on osin kaoottista ja monimutkaista. Siihen liittyy sattumia, erehdyksiä, yllättäviä tapahtumia ja monia asioita, joita yksilö itse ei voi hallita. Lisäksi uratapahtumiin liittyvät monet yksityiselämän tapahtumat ja kokemukset. Uran muotoutumisen ennustaminen on vaikeaa, ja siksi epäonnistuminenkin on melkeinpä pakollista.

”Jokainen meistä on nykyään oman elämänsä henkilöbrändääjä, ja siksi emme useinkaan kuule muiden puhuvan uraan liittyvistä vaikeuksistaan kuin korkeintaan sen jälkeen, kun ne on jo voitettu. Siksi voi syntyä mielikuva siitä, että muilla ura sujuu helpommin”, Jama pohtii.

Tutkimuksen tulosten mukaan vaikeuksien kokeminen on kuitenkin paitsi tavallista, myös mahdollisesti hyödyllistä. Tutkija peräänkuuluttaakin vaikeuksien normalisoimista.

LitM Kaisa-Mari Jaman kasvatustieteen väitöskirjan "Career-themed life narratives of sports graduates: Intertwinement of careers and nonwork-elements of life" tarkastustilaisuus järjestetään perjantaina 19.5.2023 kello 12 alkaen. Vastaväittäjänä toimii professori Ulpukka Isopahkala-Bouret (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Päivi Tynjälä (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Väitöskirja on luettavissa verkossa.

Tilaisuutta voi seurata myös etäyhteydellä.

Lisätietoja

Kaisa-Mari Jama, p. 040 769 2848, kaisa-mari.p.jama@student.jyu.fi

Kaisa-Mari Jama kirjoitti ylioppilaaksi Pellon lukiosta vuonna 2007 ja valmistui liikunnanohjaajaksi (AMK) Rovaniemen ammattikorkeakoulusta vuonna 2011. Maisterin tutkintonsa hän on suorittanut vuonna 2015 liikuntapsykologiassa Jyväskylän yliopiston kansainvälisessä SEPPRO-ohjelmassa. Ennen väitöskirjatutkimusta Jama työskenteli korkeakouluopetuksen parissa. Vuonna 2018 alkanutta väitöskirjatyötä ovat rahoittaneet Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta ja kasvatustieteiden laitos, Ella ja Georg Ehrnroothin säätiö, Oskar Öflunds Stiftelse sr, AEK-Koulutussäätiö, Suomalainen Konkordia-liitto sekä Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat ry.