Väitös 4.9.2020 Selkäleikkauksen jälkeinen kuntoutus tulisi olla räätälöityä

Alaselkäkipu on yleisin toimintakykyä heikentävä vaiva. Valtaosa alaselkäkipuongelmista on niin sanottua epäspesifiä alaselkäkipua, jonka ensisijaisena hoitokeinona on kuntoutus. Pienellä osalla alaselkäkivun taustalla on spesifi syy, joka tarvitsee leikkaushoitoa, jos kuntoutus ei ole auttanut tilannetta riittävästi.

Alaselän jäykistysleikkaus eli niin sanottu luudutusleikkaus on leikkausmenetelmä, jota käytetään korjaamaan rangan asentoa ja tukevoittamaan rankaa esimerkiksi nikamasiirtymän, skolioosin tai välilevyn rappeuman aiheuttaman hankalan oireilun vuoksi. Leikkauksessa nikamat lukitaan toisiinsa metallisen tuennan avulla. Nikamat luutuvat ajan myötä yhteen. Vartalon lihaksilla on tärkeä rooli leikkausalueen ylä- ja alapuolisten nikamien tukijoina, asennon ylläpidossa sekä voimansiirrossa ylä- ja alavartalon liikkeiden välillä.

Alaselän jäykistysleikkaukseen tulevilla potilailla on heikko vartalon lihasvoima jo ennen leikkausta. Terveillä selkälihasten (vartalon ojentajat) on havaittu olevan noin kolmanneksen vahvemmat kuin vatsalihasten (vartalon koukistajat), mutta leikkaukseen tulevilla selkäkipupotilailla tämä voimasuhde on päinvastoin.

- Leikatuilla vartalon ojennus- ja koukistusvoimat lisääntyivät neljänneksen vuoden seurannassa leikkauksen jälkeen. Voimien parannuksesta huolimatta etenkin ojentajalihasten voimataso jäi edelleen heikoksi vuoden seurannassa. Näin ollen kuntoutusta leikkauksen jälkeen tarvitaan, TtM, ft Outi Ilves sanoo.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös vuoden kestävän nousujohteisen kotiharjoitteluohjelman vaikuttavuutta leikkauksen jälkeen.

- Kun verrattiin vuoden kestävää kotiharjoitusohjelmaa tavanomaiseen leikkauksen jälkeiseen hoitoon, ei havaittu merkittäviä eroja tuloksissa kahden hoitoryhmän välillä, toteaa Ilves.

Tuloksissa havaittiin kuitenkin suurta vaihtelua yksilöiden välillä. Vuoden kestävä kotiharjoittelu toteutui vaihtelevasti ja toteutusaktiivisuus väheni tutkimusjakson loppua kohti joka toinen kuukausi pidetyistä fysioterapiaseurannoista huolimatta, mikä on voinut osaltaan vaikuttaa tuloksiin.

- Potilailla oli merkittävää alaselkä- ja alaraajakipua sekä kipuun liittyvää liikkumisen pelkoa ennen leikkausta ja nämä vähenivät ensimmäisten kolmen leikkauksen jälkeisen kuukauden aikana, tarjoten hyvän pohjan vuoden kotiharjoittelujakson aloitukselle, Ilves kertoo.

Molemmilla hoitoryhmillä vartalon lihasvoima, toimintakyky, fyysiseen toimintakykyyn liittyvä elämänlaatu sekä fyysisen aktiivisuuden määrä parantuivat. Kuitenkin vartalon ojentaja- ja koukistajalihasten voimasuhde parani vain harjoitteluryhmällä. Kaikkiaan neljännes tutkittavista koki vähintään kohtalaisia oireita ja toimintakyvyn haittaa vielä vuosi intervention päättymisen jälkeen.

- Tärkeänä havaintona pidän sitä, että leikkaukseen tulevilla selkäkipupotilailla fyysinen aktiivisuus vaikuttaa olevan hyvin vähäistä. Leikkauksen jälkeen fyysinen aktiiviuus lisääntyi merkittävästi vuoden aikana, mutta se ei yksin riitä toimintakyvyn parantamiseen, vaan yksilöllisesti räätälöityä kuntoutusta tarvitaan, toteaa Ilves.

Väitöstutkimus perustuu laajaan Tampereen yliopistollisen sairaalan ja Keski-Suomen keskussairaalan tutkimusaineistoon. Väitöstutkimusta ovat tukeneet Suomen Akatemia, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Tampereen yliopistollinen sairaala ja Jyväskylän yliopisto

Outi Ilveksen terveystieteiden väitöskirjan “Rehabilitation after Lumbar Spine Fusion. The Effectiveness of a 12-Month Home-Exercise Program" tarkastustilaisuus pidetään 4.9.2020 klo 12.00 ja sitä voi seurata verkkovälitteisesti linkistä: https://m3.jyu.fi/jyumv/ohjelmat/sport/vaitosvideot/outi-ilves-vaitostilaisuus-4.9.2020-live

Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Katriina Kukkonen-Harjula (Tampereen yliopisto) ja kustoksena dekaani, professori Ari Heinonen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Outi Ilves kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteislukiosta vuonna 2002 ja valmistui fysioterapeutiksi Helsingin Ammattikorkeakoulusta 2006. Terveystieteiden maisteriksi ilves valmistui 2013 Jyväskylän yliopistosta. Lisäksi Ilves suoritti terveysalan opettajan pedagogisen pätevyyden 2019 Jyväskylän yliopistossa jatko-opintojensa ohella. Aiemmin Outi Ilves on toiminut fysioterapeuttina Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä fysiatrian poliklinikalla ja Helsingin kaupungilla Malmin sairaalassa. Vuodesta 2013 alkaen Ilves on työskennellyt Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tohtorikoulutettavana ja projektitutkijana.

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 258, Jyväskylä 2020, ISSN 2489-9003; ISBN 978-951-39-8244-7 (PDF). Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8244-7