Ikääntyneiden pitkäaikaisella perhehoidolla tarkoitetaan sitä, että apua ja hoivaa tarvitseva ikääntynyt muuttaa pysyvästi perhehoitajan kotiin asumaan. Perhehoitajana voi toimia henkilö, joka on käynyt perhehoidon ennakkovalmennuksen ja todettu kokemuksensa perusteella päteväksi toimimaan perhehoitajana. Hän tekee kunnan kanssa toimeksiantosopimuksen hoivan antamisesta – perhehoitaja ei siis ole työsuhteessa kuntaan, mutta ei myöskään yrittäjä.

Tutkimuksessaan Leinonen tarkasteli valtionhallinnon asiakirjoja sekä pitkäaikaisten perhehoitajien haastatteluaineistoa.

– Tutkimukseni lähtökohdat olivat ennen kaikkea sen ihmettelyssä, mitä ikääntyneiden perhehoito oikeastaan on. Koin luontevaksi aloittaa lainsäädännön yhteydessä käydyistä eduskunnan keskusteluista, jotta voisin paremmin ymmärtää perhehoidon kehittämisen taustalla olevia perusteluja. Eniten minua kiehtoi perhehoidon välimuotoisuus, sillä se vaikuttaa jäävän kaikkien hoivamuotojen välimaastoon, Leinonen kertoo.

Perhehoitotyö on tapa vastustaa kiirettä

Tutkimuksen yksi merkittävä huomio oli se, että huolimatta perhehoitotyön raskaista puolista, kuten taloudellisista huolista ja työn sitovuudesta, perhehoitajat olivat erittäin tyytyväisiä työhönsä. Kiinnostavin havainto oli, että varsinkin ne perhehoitajat, jotka olivat aiemmin työskennelleet esimerkiksi laitoshoidossa, eivät halunneet missään tapauksessa takaisin entisiin työpaikkoihinsa.

Perhehoito mahdollisti sen, että perhehoitajat saattoivat toimia oman hoivaetiikkansa mukaisesti ja antaa kiireetöntä ja mahdollisimman laadukasta hoivaa ja huolenpitoa asukkailleen. Toisaalta tämä tarkoitti myös sitä, että perhehoitajien oma vapaa-aika ja sosiaalinen verkosto kaventui.

Perhehoitajat sitoutuneita työhönsä, mutta kunnat eivät yhtä vahvasti

Suurimmat ongelmat ikääntyneiden perhehoidon laajentamisessa näyttäisivät liittyvän perhehoitoon pääsyn kriteereihin sekä kuntien ja perhehoitajien väliseen yhteistyöhön ja tiedonkulkuun. Perhehoitajilla oli huolestuttavia kokemuksia muun muassa siitä, ettei kuukausittaista hoitopalkkiota maksettu heille ollenkaan, sijaisten saaminen oli vaikeaa tai ettei heitä kohdeltu tasavertaisesti muiden kunnan hoitotyöntekijöiden kanssa. Lisäksi ikääntyneitä sijoitettiin perhehoitoon aivan liian myöhään, jopa vasta siinä vaiheessa, kun ikääntynyt olisi ollut jo laitoshoidon tarpeessa.

– Ikääntyneiden perhehoito voisi siirtää intensiivisemmän hoivan tarvetta vuosillakin eteenpäin, mikäli perhehoitoon olisi mahdollista päästä aikaisemmin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että perhehoitoa käytetään jossain määrin myös korvaamaan kallista laitoshoitoa ja tehostettua palveluasumista, mikä ei missään vaiheessa ole ollut perhehoidon tarkoitus eikä tulisi ollakaan, Leinonen toteaa.

YTM Emilia Leinosen yhteiskuntapolitiikan väitöskirjan "Perhehoitoa paikantamassa – ikääntyneiden perhehoito formaalin ja informaalin rajalla" tarkastustilaisuus pidetään 5.9.2020 klo 12.00 alkaen Seminaarinmäellä salissa H320. Vastaväittäjänä on professori Liisa Häikiö (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Teppo Kröger (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Yleisö voi seurata tilaisuutta verkosta, osoite on https://r.jyu.fi/dissertation-leinonen-050920.
Kustoksen puhelinnumero, johon yleisö voi soittaa tilaisuuden lopussa mikäli mahdollisia yleisökysymyksiä, on 040 805 4160.

Taustatietoja:

Emilia Leinonen (s. 1987) kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2006 Kristiinankaupungin lukiosta ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokselta vuonna 2014 pääaineenaan yhteiskuntapolitiikka.

Hän on työskennellyt yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella yhteiskuntapolitiikan tohtorikoulutettavana ja projektitutkijana yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan (nyk. humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta), Olvi-säätiön sekä Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön (CoE AgeCare, Suomen Akatemia 2018-2025) rahoituksella. Hän työskentelee lisäksi huippuyksikön koordinaattorina.

Julkaisun tiedot:

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 268, Jyväskylä 2020, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-8255-3.
Linkki Julkaisuun: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/71418

Lisätietoja:

Emilia Leinonen, +358503771376, emilia.a.leinonen@jyu.fi