Väi­tös: Kir­kot ovat muu­ta­kin kuin rau­han ai­ruei­ta

Vaikka suuret ja suositut kirkolliset tilaisuudet toimivat valtion vallan näyttämöinä, ne tarjoavat myös mahdollisuuksia aidolle poliittiselle keskustelulle ja kritiikille.

– Kirkot ovat osaltaan muovanneet voimakasta ja ajoin parantavaa utopistista näkyä rauhallisesta tulevaisuudesta Pohjois-Ugandassa. Tämä utopia myös vahvistaa rajaviivoja yhteisön sisälle luettavien ja siitä ulossuljettavien välillä, sanoo väitöstutkija Henni Alava.

Kehitysmaatutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja käsittelee katolisen ja anglikaanisen kirkon poliittista roolia Ugandan valtion ja Herran vastarintaliikkeen/armeijan (LRM/A) välisestä pitkästä sisällissodasta toipuvassa Pohjois-Ugandassa.

Pa­pit rii­dan­kyl­vä­ji­nä

Väitöstutkimus osoittaa, miten ulkopuolisten rahoittajien silmissä suurina rauhantekijöinä näyttäytyvät papit voivatkin yhteisöissään toimia riidankylväjinä tai olla vahvasti sidoksissa esimerkiksi valtaapitävään puolueeseen.

– Pohjois-Ugandan sota on täydellinen esimerkki sellaisesta kaukaisesta ja aidosti monimutkaisesta sodasta, josta harvoin mahtuu pidempää tekstiä medioihin, Alava kertoo.

Tarinat palvelevat tutkijan mukaan lähinnä lukijan tarvetta kauhistella ’pimeää Afrikkaa’.

– Ne eivät palvele ymmärrystä – esimerkiksi siitä, miten Pohjois-Ugandan sota on palvellut Ugandan hallituksen päämääriä, ja sitä kautta USA:n johtamaa ’terrorismin-vastaista liittoumaa’ ja Ugandan pitkäaikaisia kehitysapurahoittajia, Alava sanoo.   

Us­kon­nol­li­set joh­ta­jat hau­ta­si­vat so­ta­kir­veen­sä

Väitöstyön mukaan Pohjois-Ugandan sodan aikana Acholi-yhteisöä revittiin monin tavoin ankarasti rikki. Uskonnolliset johtajat päättivät sodan aikana aloittaa rauhanrakentamisen omasta keskuudestaan ja hautasivat keskinäiset vihamielisyytensä.

– Uskonnolliset johtajat päättivät alkaa puhua – ei enää katolisista ja anglikaaneista ja muslimeista – eikä edes vain acholeista, tai edes ugandalaisista – vaan ihmisistä.

Pohjois-Ugandan sodanjälkeinen jälleenrakennus on monin tavoin kesken, ja esimerkiksi monien pitkään LRA:n riveissä sotineiden miesten ja naisten paluu kotiyhteisöihinsä on ollut vaikea.

– Acholit ovat kuitenkin pystyneet paikkaamaan sodan repimiä yhteisöjä. Äärimmäisen vihanpidon sijaan on pragmaattisesti pyritty löytämään tapoja, joilla voidaan päästä eteenpäin ja elää yhdessä, Alava toteaa.  

Etnografiseen kenttätyöhön pohjautuva tutkimus analysoi syvälle yhteiskuntaan juurtuneita kirkkoja poliittisen mielikuvituksen areenoina, jotka tarjoavat jäsenilleen työkaluja, joilla rakentaa yhteiseloa repivän sodan jälkeen.

Vuosien ajan nämä alueen suurimmat ja vanhimmat kirkot olivat ainoat ei-sotilaalliset toimijat monilla taisteluista kärsivillä alueilla. Kirkot olivat pääroolissa myös acholien uskonnollisten johtajien rauhanaloitteessa (Acholi Religious Leader’s Peace Initiative), joka niitti kansainvälistä mainetta ja laajaa paikallista arvostusta pyrkiessään taivuttelemaan sodan osapuolia rauhanneuvotteluihin.

Väitöskirjan punaisena lankana kulkee acholinkielinen käsite anyobanyoba, hämmennys, joka kuvaa paitsi kokemusta epävarmuudesta ja epäselvyydestä, myös pelon ja vaietun menneisyyden varjostamaa yhteisön tilaa.

*****************************

Henni Alava väittelee 14.10.2017 kello 10.15 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "There is Confusion." - The Politics of Silence, Fear and Hope in Catholic and Protestant Northern Uganda ('Hämmentää.' Hiljaisuuden, pelon ja toivon politiikkaa katolisessa ja anglikaanisessa Pohjois-Ugandassa). Väitöstilaisuus järjestetään yliopiston päärakennuksen salissa 5, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on Professor Lotte Meinert Aarhusin yliopistosta, ja kustoksena toimii professori Barry Gills.

Väitöskirjaa myy väittelijä. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Lisätiedot:

Henni  Alava
Puh. 046-8100204
henni.alava@helsinki.fi