"Lisäruoan antamiseen ei aina löydy lääketieteellistä perustetta. Lisämaitoa annetaan vaikkapa vauvan mahakipujen ja levottomuuden takia. Monella äidillä voi olla myös epävarmuutta oman rintamaidon riittävyydestä”, Hakala kertoo.

Hakala selvitti väitöskirjassaan kansainvälisen Vauvamyönteisyysohjelman (Baby-friendly Hospital Initiative) mukaisten imetystä tukevien käytäntöjen, kuten ihokontaktin, ensi-imetyksen, vierihoidon ja täysimetyksen toteutumista Suomen synnytyssairaaloissa.

Tutkimus osoitti, että sairaalan hoitokäytännöt vaikuttavat täysimetyksen onnistumiseen. Ihokontakti, ensi-imetys synnytyksen jälkeen ja vastasyntyneen ympärivuorokautinen vierihoito lisäsivät täysimetystä ja toteutuivat parhaiten alateitse synnyttäneillä uudelleensynnyttäjillä. Yleisimmät syyt, jotka estivät imetystä tukevien hoitokäytäntöjen toteutumista, olivat keisarileikkaus ja vastasyntyneen vointiin liittyvät ongelmat.

Täysimetys toteutui hoitajien vastausten perusteella 72 %:lla synnyttäneistä, mutta äitien vastausten mukaan 55 %:lla. Hoitajien vastauksia saatiin kahdeksasta sairaalasta ja äitien kuudesta, mikä voi osaltaan selittää tulosten poikkeavuutta. Vauvamyönteisyysohjelma suosittaa, että 80 % vastasyntyneistä olisi täysimetettyjä.

Täysimetyksen esteenä olivat useimmiten lääketieteelliset syyt, kuten rintamaidon riittämättömyys, vastasyntyneen ennenaikaisuus, liiallinen painonlasku, keltaisuus tai matala verensokeri. Lisäruoan antamiseen päädyttiin myös ei-lääketieteellisistä syistä, esimerkiksi vauvan imemisongelmien vuoksi tai äidin toiveesta.

”Lisäruoan antamisen syihin tulisikin kiinnittää sairaaloissa nykyistä enemmän huomiota ja myös selkiyttää hoitohenkilökunnalle tilanteita, joissa lisäruokinnalle on lääketieteelliset perusteet”, Hakala toteaa.

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena synnytyssalissa työskenteleville kätilöille, äideille ja lapsivuode- ja lastenosastojen hoitohenkilökunnalle vuonna 2014. Tietoja kerättiin yhteensä 279 vastasyntyneestä kahdeksassa Suomen synnytyssairaalassa.

Täysimetyksellä tarkoitetaan lapsen ruokkimista yksinomaan äidin rintamaidolla. Imetyksellä on todettu olevan kauaskantoisia terveysvaikutuksia niin lapselle kuin imettävälle äidille. Suomessa täysimetystä suositellaan 4–6 kuukauden ikään saakka. Lapsen pääasiallinen ruoka on rintamaito kuuden kuukauden ikään saakka. Kiinteä ruoka suositellaan aloitettavaksi maisteluannoksilla 4–6 kuukauden välillä lapsen valmiuksien mukaan.

Maailmanlaajuinen Vauvamyönteisyysohjelma antaa synnytyssairaaloille selkeät kymmenen askeleen ohjeet onnistuneeseen imetykseen. Ohjeet pohjautuvat näyttöön perustuvaan tutkimustietoon. Monissa Suomen synnytyssairaaloissa onkin viime vuosina kehitetty imetystä tukevia hoitokäytäntöjä.

---

Terveystieteiden maisteri Mervi Hakala väittelee Oulun yliopistossa perjantaina 8.11.2019. Hoitotieteen alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on: Ihokontaktin, ensi-imetyksen, vierihoidon ja täysimetyksen toteutuminen synnytyssairaaloissa. Vastaväittäjänä toimii professori Eija Paavilainen Tampereen yliopistosta ja kustoksena dosentti Satu Elo Oulun yliopistosta. Väitöstilaisuus alkaa Kontinkankaalla, Leena Palotie -salissa 101A (Aapistie 5A) klo 12.