Väitös: Pakolaistaustaiset nuoret miehet ovat aktiivisia arjen politiikassa

Maahanmuuttotaustaisten ihmisten osallistumista ja aktiivisuutta tarkastellaan usein suomalaisten instituutioiden näkökulmasta, jolloin se vaikuttaa huolestuttavan vähäiseltä. Toisaalta erityisesti pakolaistaustaisten nuorten miesten pelkkää läsnäoloa julkisessa tilassa pidetään usein riskitekijänä joko heille itselleen tai muille kansalaisille. Monikulttuurisen erityisnuorisotyön tekeminen avasi Elina Niinivaaran silmät pakolaistaustaisten nuorten monipuoliselle toiminnalle, joka tahtoo jäädä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja tutkimuksessa katveeseen tai väärin ymmärretyksi. Väitöstutkimuksessaan Niinivaara käänsi asetelman ympäri ja selvitti, miten pakolaistaustaiset nuoret miehet pyrkivät vaikuttamaan elämäänsä Suomessa. Lähtökohtana oli tutkia aihetta heidän omasta näkökulmastaan.

Niinivaara osoitti tutkimuksessaan, että nuoret reagoivat jatkuvasti heihin kohdistuviin oletuksiin ja heidän toimintaansa rajoittaviin rakenteisiin. He yrittävät laajentaa mahdollisuuksiaan hienovaraisin konstein: he saattavat vaikkapa kääntää jonkin itseensä kohdistuvan ennakkoluulon vitsiksi, ja tällä tavoin paljastaa rodullistavia stereotypioita sosiaalisesti taitavilla tavoilla.

Nuoret käyttävät jokapäiväisen elämän kohtaamisissa monenlaisia tämäntyyppisiä strategioita, jotta heidät nähtäisiin maahanmuuttajien sijaan omina itsenään tai jotta he voisivat toimia omien päämääriensä mukaisesti. Lisäksi nuoret edistävät tulevaisuuden unelmiaan pitkäjänteisesti.

– Jotkut nuoret tavoittelivat esimerkiksi korkeakoulutusta sellaisella päättäväisyydellä, että se veti hiljaiseksi. He työskentelivät vuosia ylittääkseen rakenteellisen rasismin tuottamia esteitä, vaikka samaan aikaan he kamppailivat esimerkiksi perheenyhdistämisen puolesta tai sen epäonnistuessa yksin Suomeen jäämiseen liittyvien vaikeuksien kanssa, Niinivaara kertoo.

Tutkimuksen tulokset yllättävät Niinivaaraa itseäänkin, joka ei ollut osannut odottaa nuorten arkipäivän olevan näin perusteellisesti poliittisen aktiivisuuden läpäisemää.

– Pakolaistaustaisille nuorille miehille tärkeillä asioilla ei ehkä yksinkertaisesti ole tilaa institutionaalisen politiikan kentillä, Niinivaara pohtii.

– Niinpä he toimivat siellä, missä se on mahdollista ja mielekästä. He pyrkivät vaikuttamaan omaan tilanteeseensa ja mahdollisuuksiinsa jokapäiväisessä elämässä hyvin sinnikkäästi.

Toinen vaikuttava tutkimustulos Niinivaaran mukaan on se, miten nuoret pyrkivät oman tilansa ja mahdollisuuksiensa laajentamisen lisäksi edistämään rauhallista ja kunnioittavaa yhteiseloa.

– Kaikki nuoret, joiden kanssa tein pitkäjänteisesti tutkimustyötä, osoittautuivat aktiivisiksi yhteisöjen rakentajiksi. Oli hienoa havaita, miten he oman elämänsä vaikeuksista huolimatta – tai ehkä juuri niistä opittuaan – haluavat ja pystyvät rakentamaan erilaisuutta kunnioittavaa, välittävää yhteisöllisyyttä, Niinivaara toteaa.

Antropologina Niinivaara toteutti tutkimuksen etnografisella menetelmällä eli osallistuvalla havainnoinnilla. Haastatteluaineiston käytön sijaan hän keräsi aineiston viettämällä aikaa nuorten kanssa heidän jokapäiväisen elämänsä ympäristöissä ja tarkkailemalla todellisia vuorovaikutustilanteita.

– Yhden kanssa kävin ammattiopistoa, toisen kanssa töissä ja kolmannen kanssa harrastuksissa. Vietin myös aikaa nuorisotiloilla ja kaupungilla sekä paljon kahden kesken joidenkin nuorten kanssa. Laskettiin vaikka matikkaa ja keskusteltiin sen ohella kaikista asioista maan ja taivaan välillä, Niinivaara kuvailee.

Niinivaara keräsi aineistoa suomalaisissa kaupungeissa vuosina 2014–2016, jolloin myös niin sanotun pakolaiskriisin vaikutukset asenneilmapiiriin tulivat esiin ja vaikuttivat nuorten elämään.

Valtiotieteiden maisteri Elina Niinivaaran sosiaaliantropologian alaan kuuluva väitöskirja Carving out Possibilities: Refugee Background Young Men and Mundane Political Agency tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa 18.3.2022 klo 12.00 alkaen, Linna-rakennuksen auditoriossa K 103, Kalevantie 5. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Synnøve Bendixsen Bergenin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Laura Huttunen Yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.