Valtio alkoi muokata sotakorvausteollisuutta kohti idänkauppaa pian sodan jälkeen

FM Aaro Saharin väitöstutkimuksessa sotakorvausten, valtion teollisuuspolitiikan, idänkaupan ja laivanrakennusteollisuuden historiat muodostavat yhden kokonaisuuden. Suomalaisen yhteiskunnan kehityksen kannalta keskeiset teknologiat ja niiden rakentajat nousevat esiin politiikan ja talouden tuttujen kertomusten takaa.

Sodan jälkeen valtio ottaa kontrollin

1920- ja 30 -luvuilla liike-elämän toimijat olivat ohjanneet yhteiskunnan teknologiapolitiikkaa, mikä näkyi laivasto- ja jäänmurtajaohjelmissa. Heikko valtio oli ongelma viranomaisille, ja II maailmansota tarjosi keinot aiempaa tiukemman teollisuuspoliittisen kontrollin pystyttämiseen. Seurauksena oli törmäys sotakorvaushankkeen sisällä.

Sotakorvaukset eristettiin politiikasta irralliseksi kokonaisuudeksi. Valtataistelut teollisuuden ja valtion välillä käytiin tämän suljetun järjestelmän sisällä, eikä kumpikaan osapuoli selviytynyt muuttumattomana. Soteva-virastokäytti tarvittaessa kovia keinoja pakottaakseen yritykset pitämään toimitusaikatauluista kiinni.

Suomen suurin metalliteollisuusyritys Wärtsilä, jonka syntyä ei voi ymmärtää ilman valtion ja teollisuuden yhteistoimintaa näissä teknopoliittisissa hankkeissa, kykeni poikkeuksellisen asemansa avulla välttämään riskit ja kehittämään telakoitaan tulevaisuutta varten. Hietalahden telakan kehitys maailman johtavaksi jäänmurtajien rakentajaksi ei olisi onnistunut ilman valtion tukea. Riskit sen sijaan toteutuivat Valmetin telakoilla, joiden miljarditappiot johtuivat järjestelmän polkuriippuvuuksista.

Valtion telakoista rakennettiin poliittisesti jännittyneen idänkaupan varoventtiili. Sotevan järjestelmänrakentajat alkoivat jo vuonna 1947 muuttaa järjestelmää idänkauppaa kohti.

FM Aaro Saharin väitöstutkimus Valtio ja suurteollisuuden synty - Laivanrakennusteollisuuden kehittyminen yhteiskunnallisissa teknopoliittisissa järjestelmissä Suomessa 1918-1954 tarkastetaan Helsingin yliopistossa 15.12.