Valtion vesistörakenteita kunnostetaan Kainuussa

Valtion vesitaloushankkeisiin liittyy suuri määrä vesistörakenteita: muun muassa säännöstelypatoja ja niiden automatiikkaa, pohjapatoja, tulvaluukkuja ja kanavia sekä pengerrysalueiden pumppaamoja ja huoltoteitä. ELY-keskukset huolehtivat valtion hallinnassa olevista vesistöhankkeista ja -rakenteista sekä niiden ylläpidosta ja kehittämisestä omalla alueellaan, ellei kunnossapitoa ole siirretty rakenteista hyötyä saavalle taholle, kuten voimayhtiölle tai kunnalle.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa valtion vesirakenteista sekä niiden ylläpidon ohjelmoinnista, ja muiden ELY-keskusten avustuksella suunnitellaan, miten vesistörakenteiden rahoitus kohdennetaan. Vuonna 2022 maa- ja metsätalousministeriö (MMM) on myöntänyt valtion vesistörakenteiden käyttöön ja kunnossapitoon 3 000 000 euroa.

Kainuun rakenteiden kunnostus

Kainuun uittorakenteista ja niiden kunnosta on laadittu kartoitus vuonna 2019. Vanhoja uittorakenteita löytyy Kainuusta yli 20 kappaletta, ja Kainuun ELY-keskuksella on luvanhaltijana velvollisuus pitää rakenteet kunnossa. Rakenteita on tarkoitus kunnostaa vuosittain ja osa saatetaan myös purkaa. Uittopadoista on poistettu säätölaitteet, ja nykyään niitä käytetään esimerkiksi vesistöjen ylityksiin.

Vuonna 2021 valmistui Pungankosken tierumpuhanke. Lisäksi vuonna 2021 korjattiin Jonkerinjärven uittopatorakenteiden kaiteet ja rakennettiin Vuosanganjärven uittopadon ylitystasolle kaiteet. Vuonna 2022 Kainuun ELY-keskus on vastaanottanut määrärahan Askanjärven uittopadon purkamisen suunnitteluun. Kohteelle tehdyn tarkastelun perusteella uittopato todennäköisesti säilytetään ja sille laaditaan kunnostussuunnitelma.

Lisäksi Kainuun ELY-keskus kohdistaa myönnettyjä määrärahoja Lontanjoen kaiderakenteiden asennukseen, ja niiden asennus on alkanut 15. kesäkuuta. Työt kestänevät vielä noin kymmenen päivää ja vastaavina rakentajina toimivat Matti Karikko ja Hannu Piirainen.

”Työt ovat edenneet hyvin ja suunnitellusti. Päivät ovat olleet kuumia, minkä takia työt on aloitettu varhain aamulla”, Piirainen kertoo. Kaiteiden tarkoituksena on pitää vesistörakenne turvallisessa kunnossa, sillä Lontanjoen uittopato sijaitsee retkeilyreitin varrella ja sitä käytetään joen ylitykseen.

Tukinuitto ja sen vaikutukset Suomen vesistöille

Suomen jokia on laajalti käytetty puutavaran uittoon, ja 1900-luvulle saakka se oli käytännössä metsäteollisuuden raaka-aineen ainoa kuljetusmuoto. Puutavara uitettiin joko laskemalla tukit kiinteinä, melalla ohjattavina vesilauttoina tai uittamalla ne irtouittona käyttäen hyväksi veden virtaavaa voimaa. Yleensä kosket perattiin, ja peratun jokiosan yläpuolelle sopivien järvi- ja suoaltaiden alapuolelle rakennettiin uittopadot tarvittavan veden tilapäistä varastointia varten. Uittopadoilla tai muulla rakennelmalla muutettiin väliaikaisesti vedenjuoksua tai vedenkorkeutta uiton sujumiseksi ja tukkisumien syntymisen estämiseksi. Suomessa on ollut yhteensä noin 1 500–2000 uittopatoa. Uittotoiminnan hiipumisen myötä uittosääntöjen kumoamistyöt käynnistyivät Suomessa 1970-luvulla alkaen Savosta ja Kainuusta.

Uiton vaikutuksia vesistöihin ei ole kokonaisvaltaisesti arvioitu, mutta vesistöjen muutostöiden, säännöstelyn ja itse uittotöiden suurimmat haitalliset vaikutukset ovat kohdistuneet hydrologiaan. Varsinkin uittopatojen vuoksi patojen yläpuolisten järvien vedenpinnan vaihtelut olivat huomattavan suuria ja patojen alapuoliset järvet pysyivät alivesikorkeudessa normaalia pidempään. Laajin vaikutus on aiheutunut koskialueiden perkauksista, joiden seurauksena virtavesialueiden pinta-ala on pienentynyt ja monimuotoisuus vähentynyt.