Yhteenveto Teuron- ja Puujoen vesistön käyttäjille suunnatusta nettikyselystä

Kysely Teuron- ja Puujoen vesistön käyttäjille toteutettiin nettikyselynä 13.9–16.10.2022. Vastauksia saatiin yhteensä 165, joista 65 koski Hollolaa, noin 30 Hämeenlinnaa, Hausjärveä ja Kärkölää kutakin, sekä alle kymmenen Janakkalaa ja Riihimäkeä.

Vastaajista vakituisia asukkaita ja vapaa-ajan asukkaita oli kumpiakin noin puolet. Vapaa-ajan kalastukseen ja veneilyyn tai melomiseen vesistöä käytti vastaajista noin 30 prosenttia. Noin 20 prosenttia vastaajista oli vesistöalueen virkistyskäyttäjiä. Osakaskunnan osakkaita, vesialueen omistajia ja maa- ja metsätalousyrittäjiä oli kutakin noin 15 prosenttia. Yli puolilla vastaajista oli kokemusta alueesta yli 30 vuoden ajalta ja vain noin 15 prosentilla alle kymmenen vuoden ajalta.

Vähintään melko tyytyväisiä vesistön nykyiseen tilaan kokonaisuutena oli lähes puolet vastaajista, ja reilu puolet vähintään melko tyytymättömiä. Erittäin tyytymättömiä vastaajista oli 17 prosenttia.

Vedenkorkeuden vaihtelu haittojen aiheuttajana

Vesistön käyttöä häiritsevistä haitoista eniten koettuja olivat rannan mataluus ja karikot, runsas vesikasvillisuus sekä heikentynyt vedenlaatu, jotka olivat aiheuttaneet kohtalaista tai suurta haittaa noin 45 prosentille vastaajista. Leväkukinnat ja saaliskaloihin liittyvät haitat olivat aiheuttaneet kohtalaista tai suurta haittaa 25–30 prosentille. Haittoja käsittelevissä vapaissa vastauksissa mainittiin sekä tulvat, vedenpinnan mataluus, että vedenkorkeuden vaihtelu.

Kun kysyttiin, minkälaista haittaa vedenkorkeuden vaihtelut olivat aiheuttaneet, useimmin mainittuja haittoja olivat mataluuden aiheuttamat rajoitukset uinnille, veneilylle ja kalastukselle. Keväisin vesi oli jokien varrella tulvinut pelloille ja pihoille, mikä oli aiheuttanut haittaa viljelylle ja kastellut rakennuksiakin. Jäät ja kevättulvat olivat myös aiheuttaneet vahinkoja laitureille. Varsinainen kuivuus oli johtanut kaivojen kuivumiseen. Kuiviin kausiin ja tulviin oli kyselyyn vastanneista varautunut 21 prosenttia.

Vesistöalueen tulevaisuus

Ilmastonmuutoksen aiheuttama muutos oli selvimmin havaittu pidentyneinä sateettomina jaksoina ja helteinä sekä kesän mittaan alemmas laskevina vedenkorkeuksina. Molemmissa selvän muutoksen oli havainnut yli puolet vastaajista. Selvää tai vähäistä muutosta yli 70 prosenttia oli havainnut talvien aiempaa leudommissa säissä. Lumen kertymisessä ja sulamisen ajankohdassa sekä rankkasateiden yleisyydessä ja voimakkuudessa sekä syys- ja talvimyrskyjen yleisyydessä selvää tai vähäistä muutosta oli havainnut yli 40 prosenttia.

Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että kesä–elokuussa Pääjärven vedenkorkeuden vaihtelun pitäisi olla mahdollisimman pientä. Vastausvaihtoehdoista ne, joissa vaihtelu oli pienin (20 cm) oli yhteensä 63 prosentin mielestä paras vaihtoehto hyväksi tavoitteeksi. Lisäksi 7 prosenttia vastaajista vastasi omalla vaihtoehdolla, jossa vaihtelu oli 20 senttimetriä tai vähemmän. Suosituimman vaihteluvälin 10290...10310 (N60) valitsi 40 prosenttia vastaajista.

Kuva: Vastaajien näkemys sopivasta tavoitteesta kesän vedenkorkeuksien vaihteluvälistä Pääjärvellä.

Kysymykseen siitä, miten tulviin ja kuiviin jaksoihin tulisi säännöstelyssä varautua, saaduissa vastauksissa mikään yksittäinen ratkaisu ei korostunut ennakoinnin peräänkuuluttamista lukuun ottamatta. Vastauksissa toivottiin, että talvella Pääjärvestä juoksutettaisiin reilusti vettä, jotta keväällä juoksutusta ei tarvitsisi tehdä niin paljon. Toisaalta kevään juoksutusten toivottiin kasvavan, jotta järvellä ei tulvisi.

Kyselyssä esitettiin kolme säännöstelykäytäntöä, joihin vastaajat kertoivat, kuinka samaa mieltä niiden kanssa olivat. Noin 70 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä sen kanssa, että järven vedenpinnan lasku tulee talvella toteuttaa joustavasti lumitilanteen kehittymistä seuraten, vaikka se voisi joinakin keväinä lisätä tulvariskiä. Noin 55 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä, että kesällä vedenkorkeuden laskua tulee hillitä juoksutuksia rajoittamalla, vaikka se voisi pienentää Teuronjoen virtaamia ja heikentää sen veden laatua. Sen suhteen, tulisiko keväällä vedenpinnan nousta mahdollisimman nopeasti, kun se voisi joinakin vuosina aiheuttaa tulvaongelmia alaville rannoille, vastaajat jakautuivat tasaisesti.

Tiedottaminen on avainasemassa vesistön käyttäjien tyytyväisyydessä

Vastaajista valtaosa oli sitä mieltä, että alueen säännöstelyistä ja vedenkorkeuksista ei tiedoteta tarpeeksi. Vastaajat toivoivat sosiaalista mediaa, paikallislehtiä ja sähköpostilistaa viestintäkanaviksi. Säännöstelevä taho mainittiin sopivaksi tiedottajaksi useimmiten, mutta myös kuntien ja ELY-keskuksen ehdotettiin tiedottavan vedenkorkeuksista. Moni vastaaja kaipaisi tiedotusta vedenkorkeuksista sekä muista asioista, jotka ovat näkyvissä vesi.fi-palvelussa, mutta moni vastaaja ei tiedä, mistä tieto löytyy. Vastauksissa mainittiin myös toistuvasti, että olisi hyvä, jos säännöstelevä taho tiedottaisi siitä, miten aikoo säännöstelyä hoitaa ja miksi. Vastaajista yli puolet oli täysin samaa mieltä ja noin 72 prosenttia vähintään jokseenkin samaa mieltä sen kanssa, että tiedottamalla säännöstelystä ja vedenkorkeuksista voidaan lisätä käyttäjien myönteistä suhtautumista säännöstelyyn.

Kysely toteutettiin osana Teuronjoen ja Puujoen vesistöalueen säännöstelyn kehittämistä, jota varten Hämeen ELY-keskus on perustanut yhteistyöryhmän. Ryhmän päämääränä on tuoda keskeiset toimijat yhteen ja sovittaa yhteen eri käyttäjäryhmien tavoitteita.