Korkein hallinto-oikeus

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt loma- ja virkistyskohdetta koskevan ranta-asemakaavan. Kaavassa oli osoitettu ranta-alueen edustalle vesialueelle alueen osa, jolle sai sijoittaa kelluvia tai paalujen päälle sijoitettavia loma-asuntoja (w-ra). Merkintään liittyvän kaavamääräyksen mukaan asuntojen lukumäärä sai olla korkeintaan kuusi kappaletta ja yksittäisen loma-asunnon pinta-ala korkeintaan 100 kerrosneliömetriä. Kyseinen alueen osa sijoittui alueelle, joka oli alueella voimassa olevassa yleiskaavassa osoitettu kulttuuriympäristön ja/tai maiseman vaalimisen kannalta maakunnallisesti merkittäväksi alueeksi sekä paikallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurihistorialliseksi kohteeksi.

Muutoksenhakijalla oli Suomessa pakolaisasema ja pysyvä oleskelulupa. Hän haki lisäksi pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa. Oleskelulupahakemus hylättiin sillä perusteella, että muutoksenhakijan toimeentulo ei ollut turvattu.

Kunta oli käyttänyt etuosto-oikeutta kiinteistön kaupassa, jonka kohteena oleva kiinteistö rajoittui kansallispuistoon. Kiinteistön kautta kulkeva vanha ja suosittu vaellusreitti oli merkittävä osa kansallispuiston ja sen ympäristön yleistä virkistyskäyttöä. Vaellusreitin virkistyskäyttöarvo kiinteistön alueella perustui merkittävässä määrin reittiä ympäröivään, pääasiallisesti metsäiseen lähimaisemaan ja sen säilymiseen luonnonmukaisena.

Demokraattisen oikeusvaltion ytimeen kuuluvat perusoikeuksien kunnioittaminen, hallitusvallan kontrolli ja tuomioistuinten riippumattomuus. Ylituomaripäivillä Helsingissä tänään puhunut korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi nosti esiin oikeusvaltion eroosioriskin, jota hän havainnollisti esimerkeillä hallintoa koskevien päätösten antamisesta lainsäädäntövaltaan kuuluvilla asetuksilla ja valitusoikeuksien kaventamisesta.

Elinkeinotoimintaa harjoittanut A Oy oli myynyt tytäryhtiönsä osakkeet. Myynti oli toteutettu kaksivaiheisena yrityskauppajärjestelynä, joka muodostui kauppakirjan allekirjoittamisesta (”signing”) ja kauppakirjassa sovittujen ehtojen täyttymisen jälkeen toteutetusta täytäntöönpanosta (”closing”). Täytäntöönpanovaiheessa oli maksettu kauppahinta ja siirretty tytäryhtiön osakkeiden omistus- ja hallintaoikeus ostajalle. A Oy oli saanut rahavastikkeen lisäksi osuuden ostajayhtiön osakekannasta (vastikeosakkeet). Vastikeosakkeet kuuluivat A Oy:n vaihto-omaisuuteen.

Valitus sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä oli toimitettu vakuutusoikeudelle ennen valitusajan päättymistä. Lapsilisälain mukaan valitus olisi tullut toimittaa Kansaneläkelaitokselle, vaikka muutosta päätökseen haetaankin vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeuden Kansaneläkelaitokselle siirtämä valitus oli saapunut Kansaneläkelaitokselle valitusajan päätyttyä.

Toiminnanharjoittaja X Oy:n ympäristöluvanvarainen toiminta kiinteistöllä oli päättynyt ja yhtiö oli konkurssissa. Lupaviranomainen antoi X Oy:lle ympäristönsuojelulain 94 §:n nojalla toiminnan lopettamista koskevia määräyksiä, joista osa koski jätteiden poistamista kiinteistöltä ja osa toiminnan lopettamisen jälkeistä tarkkailua. Kun konkurssipesällä ei ollut taloudellisia edellytyksiä noudattaa määräyksiä, ympäristönsuojelulain ja jätelain mukainen valvontaviranomainen antoi hallintopakkomenettelyssä toimintakiinteistön omistajalle Y Oy:lle vastaavanlaiset määräykset kiinteistön haltijan toissijaisen vastuun perusteella. Kiinteistön puhdistamista koskevat määräykset valvontaviranomainen antoi jätelain nojalla. Näiden määräysten osalta päätöksessä ohjattiin hakemaan muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta. Ympäristön tarkkailua koskeva määräys annettiin ympäristönsuojelulain 94 §:n nojalla, ja sen osalta päätöksessä ohjattiin hakemaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta.

Hallinto-oikeus oli kumonnut Kansallisen audiovisuaalisen instituutin johtajan virkaan nimittämistä koskevan päätöksen. Hallinto-oikeus oli katsonut muun ohella, että virkaan nimitetty ei ollut täyttänyt viran kelpoisuusvaatimusta perehtyneisyydestä viraston toimialaan eikä nimitys ollut perustunut hakijoiden tasapuoliseen ja objektiiviseen vertailuun.

Yhdistys oli hallinto-oikeudessa vaatinut, että kuntayhtymä velvoitetaan palauttamaan yhdistykseltä peritty sopimussakko, joka perustui hankintalain mukaisen hankintamenettelyn perusteella tehdyn ostopalvelusopimuksen ehdon rikkomiseen.

Määrättäessä ennakonkannossa veroa A:n saamasta asunto-osakeyhtiön osakkeiden osuuden luovutusvoitosta A oli vaatinut luovutushinnasta vähennettäväksi 4 000 euroa, joka kohdistui osakkeiden hankkimisen yhteydessä otetun asuntolainan lisävakuuteen. Verohallinto oli ennakkoperintää koskevalla päätöksellään hylännyt vaatimuksen ja verotuksen oikaisulautakunta A:n oikaisuvaatimuksen. Hallinto-oikeus oli hyväksynyt A:n valituksen päätöksellään, joka oli tehty sen jälkeen, kun verotus kyseiseltä verovuodelta oli jo toimitettu, ja katsonut, että lisävakuudesta maksettu määrä oli vähennettävä osakkeiden luovutusvoitosta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö haki muutosta hallinto-oikeuden päätökseen.

Ympäristölautakunnan ja kaupunginhallituksen tuulivoimaosayleiskaavan valmisteluvaiheen kokouksissa oli ollut asiasta päätettäessä kunnan hallintosäännön vastaisesti läsnä ulkopuolisia asiantuntijoita.

Kunta oli hallintoriitahakemuksella hallinto-oikeudessa vaatinut, että hyvinvointialue velvoitetaan palauttamaan kunnalle hyvinvointialuetta edeltäneen kuntayhtymän liikaa laskuttamia ja kunnan maksamia kustannuksia.

Asiassa oli ratkaistavana,oliko edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisen hakijalla A:lla oikeus saada tietoja valtuuttajan, äitinsä B:n terveydentilaa koskevista asiakirjoista, jotka oli toimittu Digi- ja väestötietovirastolle holhoustoimilain mukaisen ilmoituksen yhteydessä ja jotka liittyivät sen arvioimiseen, oliko valtuuttaja B ollut kelpoinen antamaan edunvalvontavaltuutuksen.

A:n aviopuolisolla oli laskuperustekorollinen säästöhenkivakuutus, joka oli tarkoitus lahjoittaa A:lle. Lahjasta A:lle tuli maksettavaksi lahjavero. A:n oli tarkoitus tehdä säästöhenkivakuutuksen takaisinosto vuoden kuluttua lahjoituksesta. Verohallinto oli antanut asiassa tuloverotuksen osalta ennakkoratkaisun, jonka mukaan vakuutusyhtiön takaisinostossa maksama vakuutussuoritus olisi koko määrältään A:n veronalaista pääomatuloa. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen.

ELY-keskus oli myöntänyt A:lle luvan harjoittaa kaupallista kalastusta osakaskunnan vesialueella. A, joka oli kaupallinen kalastaja, ei kuulunut osakaskuntaan.

ELY-keskus oli hyväksynyt kalatalousalueen vahvistaman ehdotuksen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi vuosille 2023–2030. Kalatalousalueella toimiva kaupallinen kalastaja A katsoi, että suunnitelmasta eivät ilmene ne perusteet, joiden nojalla kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvat alueet on määritetty. A vaati valituksessaan kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden lisäämistä suunnitelmaan.

Korkein hallinto-oikeus järjestää 9.-10.9.2025 katselmuksen Terrafame Oy:n kaivosalueella Sotkamossa.

A Oy oli perustettu A-konsernin omistajanvaihdoksen yhteydessä ostamaan konsernin emoyhtiö ja myöhemmin toimimaan itse konsernin emoyhtiönä. Yhtiöstä suurimman osan omisti pääomasijoittajan hallinnoima pääomarahasto ulkomaisten holdingyhtiöiden kautta. Kaupan toteutumisen jälkeen A Oy aloitti hallintopalveluiden myynnin sen välilliseen omistukseen tulleelle C Oy:lle. Yhtiö ei myynyt hallintopalveluja sen välittömään omistukseen tulleelle B Oy:lle.

Yhtiö omisti 35 153 neliömetrin suuruisen kiinteistöverotuksen kohteena olevan tontin. Kiinteistö sijaitsi asemakaava-alueella, joka oli kaavassa merkitty toimitilarakennusten korttelialueeksi. Kiinteistön rakennusoikeuden määrä oli 19 333 kerrosalaneliömetriä. Kiinteistölle sai rakentaa toimistorakennuksia ja teollisuus- ja varastorakennuksia. Yhtiö oli käyttänyt omistamaansa kiinteistöä kahden yhteensä 15 791 neliömetrin suuruisen teollisuus- ja varastorakennuksen rakennuspaikkana.

B S.à r.l. ja sen sisaryhtiöt olivat luxemburgilaisia osakeyhtiömuotoisia sisaryhtiöitä, joiden verotuksellinen asuinvaltio oli Luxemburg. Yhtiöt harjoittivat Suomessa kiinteistöjen vuokraustoimintaa ja olivat täällä rajoitetusti verovelvollisia kiinteästä omaisuudesta saamiensa tulojen osalta. Yhtiöt eivät harjoittaneet liiketoimintaa Suomessa täällä olevasta kiinteästä toimipaikasta.