Korkein hallinto-oikeus

Eläköityneet puolisot A ja B omistivat C Oy:n osakekannan tasaosuuksin. C Oy:n harjoittama hallinnointiliiketoiminta oli supistunut yhtiön luovuttua vuosina 2022 ja 2024 kahdesta tytäryhtiöstään, ja toiminnan oli tarkoitus päättyä vuoden 2025 aikana. C Oy oli verovuosina 2022–2024 jakanut osinkoa 164 000–218 000 euroa vuodessa, ja kaikki yhtiön sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkityt varat, 297 500 euroa, oli palautettu. Suunnitelmana oli, että yhtiö hankkisi kummaltakin osakkaalta 115 omaa osakettaan maksamalla kummallekin osakkaalle 1 996 686,11 euroa. Tämän jälkeen kummallekin osakkaalle jäisi kymmenen C Oy:n osaketta.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko hyvinvointialue voinut periä asiakkaalta yhteisölliseen asumispalveluun liittyvän kuukausimaksun lisäksi erilliset tukipalvelumaksut vaatehuoltopalveluista ja siivouspalveluista sekä kodin tarvikkeista ja varusteista.

Byggnadschefen i Esbo hade 7.5.2025 förordnat det bolag som hade beviljats bygglov att reparera det i förordnandet specificerade objektets balkongräcken, vilka inte uppfyllde kraven i gällande förordningar, och vidta nödvändiga åtgärder för att säkra personsäkerheten tills reparationerna var genomförda och granskade. Byggnadschefen hade 13.6.2025 avslagit bolagets rättelseyrkande över byggnadschefens beslut. Förvaltningsdomstolen hade på besvär av bolaget upphävt det nämnda beslutet. Byggnadschefen anförde besvär hos högsta förvaltningsdomstolen över förvaltningsdomstolens beslut.

Espoon rakennepäällikkö oli 7.5.2025 määrännyt rakennusluvan saaneen yhtiön korjaamaan määräyksessä yksilöidyn kohteen asetusten vastaiset parvekekaiteet ja tekemään tarpeelliset toimet henkilöturvallisuuden varmistamiseksi siihen asti, kunnes korjaukset oli tehty ja tarkastettu. Rakennepäällikkö oli 13.6.2025 hylännyt yhtiön oikaisuvaatimuksen edellä mainitusta rakennepäällikön päätöksestä. Hallinto-oikeus oli yhtiön valituksesta kumonnut edellä mainitun rakennepäällikön päätöksen. Rakennepäällikkö haki muutosta hallinto-oikeuden päätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt osayleiskaavan, joka mahdollisti yhteensä kuuden kokonaiskorkeudeltaan enintään 300 metriä korkean tuulivoimalan rakentamisen. Osayleiskaava-alue rajoittui itäreunastaan muutoksenhakijan omistamaan tuulivoimapuistoon. Osayleiskaava mahdollisti tuulivoimaloiden rakentamisen alueella vallitsevaan tuulensuuntaan nähden muutoksenhakijan tuulivoimapuiston voimaloiden yläpuolelle lyhyen etäisyyden päähän niistä.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko hyvinvointialueen aluevaltuusto voinut perusoikeuksien turvaamiseksi päättää sellaisen taloussuunnitelman hyväksymisestä, jossa ei ollut noudatettu hyvinvointialuelaissa säädettyä määräaikaa hyvinvointialueen taseeseen kertyneen alijäämän kattamiselle.

Muutoksenhakijalle oli myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta, ja hänelle oli määrätty avustaja. Muutoksenhakija vaati hyvinvointialueen velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa siltä osin kuin niitä ei korvata oikeusapupäätöksen perusteella valtion varoista.

Korkein hallinto-oikeus myönsi Pirkkalan kunnalle valitusluvan ja tutki asian. Korkein hallinto-oikeus kumosi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa oli ratkaistavana, millä taholla on ollut toimivalta käsitellä kaavoitusjohtajan poikkeamispäätöksestä tehdyt oikaisuvaatimukset. Asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 7.7.2026 T 1887

Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi Bauer Media Oy:n valituksen. Valitus koski Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin päätöstä, jossa se oli katsonut, siltä osin kuin asiasta oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, että Digitan päälähetysasemien radion antennikapasiteetin vuokrauksen hinnoittelu ja hinnastot ovat kustannussuuntautuneita tehokkuus huomioiden lukuun ottamatta 15:aa antenni-ERP-teholuokka -yhdistelmän palvelua. Bauer Media Oy oli valituksessaan vaatinut, että Liikenne- ja viestintäviraston päätös kumotaan siltä osin kuin Digita Oy:n on vahvistettu noudattavan kustannussuuntautunutta hinnoittelua ja että asia palautetaan Liikenne- ja viestintävirastolle uudelleen arvioitavaksi ja ratkaistavaksi. Asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 3.7.2026 T 1850

A Oy oli vuonna 2020 luovuttanut omistamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla D AB:lle saaden vastikkeena D AB:n osakkeita. Luovutuskirjassa oli sovittu muun ohella, että mikäli C-kiinteistöön ja siihen liittyvään vuokrasopimukseen liittyvät kulut ylittävät kohteesta saatavat tuotot sopimuksessa määritellyllä tavalla laskettuna vuosina 2020–2023, B Oy:n osakkaat korvaavat erotuksen D AB:lle euro eurosta. Korvausvelvollisuuden synnyttyä A Oy oli maksanut korvauksen vuosilta 2020–2022 D AB:lle vuonna 2023 ja maksaisi korvauksen vuodelta 2023 vuoden 2024 aikana. A Oy oli kirjannut vuonna 2024 maksettavasta korvauksesta arvionsa perusteella varauksen tilikauden 2023 kirjanpitoon. A Oy oli myynyt pääosan saamistaan D AB:n osakkeista vuonna 2020.

A oli vuonna 2020 luovuttanut omistamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla D AB:lle saaden vastikkeena D AB:n osakkeita. Luovutuskirjassa oli sovittu muun ohella, että mikäli C-kiinteistöön ja siihen liittyvään vuokrasopimukseen liittyvät kulut ylittävät kohteesta saatavat tuotot sopimuksessa määritellyllä tavalla laskettuna vuosina 2020–2023, B Oy:n osakkaat korvaavat erotuksen D AB:lle euro eurosta. Korvausvelvollisuuden synnyttyä A oli maksanut korvauksen vuosilta 2020–2022 D AB:lle vuonna 2023 ja maksaisi korvauksen vuodelta 2023 vuoden 2024 aikana. A oli myynyt saamansa D AB:n osakkeet vuonna 2020.

Korkein hallinto-oikeus myönsi Rupert Finland Oy:lle valitusluvan ja tutki asian. Asiassa oli Rupert Finland Oy:n valituksesta ratkaistavana, onko aluehallintovirasto voinut esittämillään perusteilla korottaa yhtiön voimassa olevassa ympäristö- ja vesitalousluvassa määrätyn vakuuden määrää yhtiön haettua ympäristöluvan lupamääräysten muuttamista. Korkein hallinto-oikeus kumosi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen sekä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 28 ja palautti asian lupamääräyksen 28 osalta aluehallintoviraston sijaan tulleelle Lupa- ja valvontavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus antoi samalla asiassa väliaikaisen määräyksen. Väliaikainen määräys, asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 1.7.2026 T 1830

Korkein hallinto-oikeus myönsi CGI Suomi Oy:lle valitusluvan ja tutki asian siltä osin kuin markkinaoikeudessa oli ratkaistu CGI Suomi Oy:n valitus, joka sisältyy markkinaoikeuden päätökseen asiassa diaarinumero 247/2023, sekä siltä osin kuin kysymys oli markkinaoikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta asiassa diaarinumero 460/2023. Korkein hallinto-oikeus kumosi markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin valituslupa on myönnetty ja palautti asia markkinaoikeudelle uudelleen käsiteltäväksi näiltä osin. Asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 26.6.2026 T 1791

A oli 4.10.2018 saanut vuosina 1953 ja 1954 syntyneiltä vanhemmiltaan 270 000 euroa. Varojen siirrosta oli tehty 3.10.2018 päivätty velkakirja, jonka mukaan lainasta ei peritä korkoa ja johon oli liitetty takaisinmaksusuunnitelma. Takaisinmaksusuunnitelman mukaan lainaa lyhennettiin neljä kertaa vuodessa. Ensimmäinen 1 000 euron lyhennys oli ollut määrä suorittaa 1.1.2022 ja viimeinen 1.9.2045. Lyhennyserän määrä kasvoi asteittain niin, että yksittäisen lyhennyksen suurin määrä oli 4 000 euroa. Lainaa oli suunnitelman mukaan pitänyt lyhentää yhteensä 19 750 euroa 1.1.2026 mennessä. A:n bruttotulot olivat vuosina 2018–2020 olleet noin 75 000–110 000 euroa vuodessa. A oli 8.1.2026 päivätyssä vastaselityksessään ilmoittanut lyhentäneensä lainaa yhteensä noin 20 000 euroa.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko poliisilaitos voinut esitutkinnan päätyttyä jättää antamatta muutoksenhakijalle tiedon siitä, kuka oli tehnyt hänestä rikosilmoituksen, kun tieto ilmoittajan henkilöllisyydestä oli kirjattu poliisin tutkintamuistioon.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko A:n harjoittaman ja osakeyhtiölle siirrettäväksi suunnitellun toiminnan katsottava olevan toimintamuodon muutosta koskevassa tuloverolain 24 §:ssä tarkoitettua maatalouden harjoittamista.

Korkein hallinto-oikeus myönsi Lupa- ja valvontavirastolle (aiemmin Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) valitusluvan ja tutki asian. Korkein hallinto-oikeus kumosi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksen. Asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 25.6.2026 T 1774

Kaupunki oli päättänyt olla tekemättä uutta maanvuokrasopimusta polttonesteiden jakelua harjoittavan yhtiön kanssa edellisen määräaikaisen sopimuksen päätyttyä. Harkitessaan uuden vuokrasopimuksen tekemistä kaupungilla oli ollut oikeus ottaa huomioon yhtiön liiketoiminnan harjoittamisen olosuhteiden muuttuminen. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa ja muun ohella Euroopan unionin asettamat, Venäjää koskevat pakotteet huomioon ottaen kaupunki oli päätöstä tehdessään voinut arvioida, että sopimuksen solmimiseen sisältyi taloudellisia riskejä yhtiön venäläisen omistajarakenteen vuoksi. Kaupunkiympäristölautakunta ei ollut menetellyt tasapuolisen kohtelun periaatteen vastaisesti eikä käyttänyt harkintavaltaansa muuhun tarkoitukseen kuin mihin se oli ollut käytettävissä päätöstä tehdessään. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 2026:51

Korkein hallinto-oikeus myönsi Lupa- ja valvontavirastolle (aiemmin Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) valitusluvan siltä osin kuin asiassa oli kysymys kalankasvattamon toiminnasta aiheutuvasta kuormituksesta Kihdin pohjoispuolen vesimuodostumaan ja tutki asian tältä osin. Korkein hallinto-oikeus kumosi Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset ja palautti asian Lupa- ja valvontavirastolle mainitulta osin uudelleen käsiteltäväksi. Muilta osin korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen. Asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 24.6.2026 T 1769

Yhteisö A oli oikeutettu vähintään 25 prosenttiin luxemburgilaisen päärahaston B-rahasto -nimisen alarahaston voitosta. B-rahasto oli rajoittamattomalle piirille suunnattu avoin ja vaihtuvapääomainen yhtiömuotoinen sijoitusrahasto. Rahaston hallinnointi oli paikallisen lainsäädännön edellyttämällä tavalla ulkoistettu Luxemburgissa toimivalle hallinnointiyhtiölle, joka oli ulkoistanut rahaston sijoitustoiminnan toteuttamisen ja toimeenpanemisen edelleen isobritannialaiselle konserniyhtiölleen. Luxemburgissa toimiva hallinnointiyhtiö vastasi rahaston hallinnoinnista, markkinoinnista, aktiivisesta valvonnasta, sijoitustoiminnasta ja muusta neuvonannosta päärahaston hallituksen valvonnassa ja alaisuudessa.