Korkein hallinto-oikeus

A oli lyönyt vetoa sekä ETA-alueella toimivien palveluntarjoajien että ETA-alueen ulkopuolella toimivien palveluntarjoajien järjestämissä vedonlyönneissä. A oli perustanut vedonlyöntitoimintansa tiedonhankintaan, analyysien tekemiseen ja näiden kautta vedonvälittäjän suomalaisten jalkapallo-otteluiden osalta tekemien kerrointen hinnoitteluvirheiden löytämiseen. Vedonlyöntiin käytetty viikkotuntimäärä oli vaihdellut kiireisempien jaksojen 50–100 tunnin välillä hiljaisempien jaksojen 30–50 tuntiin. A oli vuoden 2020 aikana lyönyt ETA-alueen ulkopuolella järjestetyissä vedonlyönneissä 2 145 erillistä vetoa. Hänen ETA-alueen ulkopuolella järjestetyissä vedonlyönneissä maksamiensa pelipanosten määrä oli ollut yhteensä 365 606 euroa ja palautusten eli voittojen määrä yhteensä 406 713 euroa.

D Oy:n hallinnoima pääomasijoitusrahasto E Ky omisti 67 prosenttia A Oy:stä, joka omisti kaikki B Oy:n osakkeet. Yhtiöt oli perustettu C-konsernin hankintaa sekä kaupan kohdeyhtiön C Holding Oy:n hallinnointia ja kehittämistä varten. Kaksiportaista yhtiörakennetta oli edellytetty erityisesti osakeostoon tarvittavan ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseksi.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko hallinto-oikeus voinut Kansaneläkelaitoksen tekemän takaisinperintähakemuksen perusteella velvoittaa muutoksenhakijan maksamaan takaisin tämän alaikäisille lapsille vuosina 2022–2024 myönnettyä perustoimeentulotukea sillä perusteella, että muutoksenhakija oli toimeentulotukilaissa tarkoitetulla tavalla tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa. Perustoimeentulotuen hakijana oli ollut lasten toinen vanhempi, jonka luona lapset olivat asuneet vanhempien yhteisymmärrykseen perustuen vuoroviikoin, ja toimeentulotukipäätöksissä oli ollut määräys lapsille myönnetyn toimeentulotuen takaisinperinnästä muutoksenhakijalta.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on tänään antamissaan kahdessa päätöksessä ottanut kantaa hankintalain sidosyksikköaseman edellytyksiin.

Kun Verohallinto oli veroilmoituksen laiminlyömisestä huolimatta kyennyt perustamaan valmisteveron määräämisen Tullilta saatuun tarkkaan tietoon maahantuotujen valmisteveron alaisten tuotteiden määristä ja lajeista, veron määräämisen ei katsottu tapahtuneen arvioimalla. Veronkorotusta ei tällöin ollut voitu määrätä arvioverotukseen sovellettavan säännöksen mukaisesti 25 prosentin suuruisena määrätystä verosta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 2026:75 Kort referat på svenska HFD 2026:75

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Savon Kuljetus Oy:n valituslupahakemuksen hallinto-oikeuden päätöksestä, joka koski vesilain mukaista valvontaa ja hallintopakkoa liittyen maa-ainesten ottoon Kontiolahdella. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 17.9.2026 T 2391

A Oy tarjosi leasingjärjestelyjä koskevia palveluja. A Oy oli leasingsopimusta solmittaessa vuokrattavan laitteen omistaja, ja laitetta koskeva vaaranvastuu oli lähtökohtaisesti yhtiöllä itsellään. Leasingsopimukseen sisältyi ehto vaaranvastuun siirtymisestä vuokralleottajalle, ja tähän pohjautuen sovittiin vuokralleottajan velvollisuudesta ottaa vuokrattavalle laitteelle vakuutus, jossa edunsaajana oli A Oy. Vaihtoehtona A Oy tarjosi asiakkaalleen laiteturvapalvelua. Tällöin A Oy sitoutui kattamaan laiteturvan piirissä olevalle laitteelle sattuneen laitevahingon. Laiteturvapalvelussa A Oy järjesti asiakkaan vuokraamien laitteiden vakuutuksen vakuuttamalla laitteet vakuutusyhtiön avulla. Laiteturvapalvelun sopimusehdot eivät olleet yhteydessä A Oy:n ja vakuutusyhtiön sopimiin vakuutuksen ehtoihin eikä A Oy laskuttanut vakuutuskustannuksia asiakkaaltaan sellaisinaan.

Asiassa oli kysymys kuntalain 34 §:n 2 momentin tulkinnasta. Säännöksen nojalla valtuusto voi luottamuspulan perusteella erottaa valitsemansa toimielimen puheenjohtajiston kesken toimikauden. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko valtuusto voinut erottaa luottamushenkilöt toimielimen puheenjohtajuuden ohella heidän johtamansa toimielimen jäsenyydestä.

A oli saanut perintönä X Oy:n osakkeita. Lainvoimaisesti oli jo ratkaistu, että A:lla oli perintöverotuksessa oikeus sukupolvenvaihdoshuojennukseen. Ratkaistavana korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli vielä, tuliko huojennus myöntää osakkeisiin kokonaisuudessaan tilanteessa, jossa X Oy:n harjoittamaa kiinteistö- ja vuokraustoimintaa ei ollut pidettävä yritystoimintana ja tähän liittyvä varallisuus oli muodostanut yli 80 prosenttia yhtiön kokonaisvaroista.

Muutoksenhakijalta oli Helsingin kaupungista johtuvasta syystä peritty asiakasmaksuja viiveellä. Tämä oli johtanut kerralla laskutettuun maksusaatavien kertymään, joka oli monikymmenkertainen verrattuna maksujen tavanomaiseen laskutukseen. Muutoksenhakijan ei voitu kohtuudella edellyttää varautuneen siihen, miten maksut olivat erääntyneet maksettaviksi.

Korkein hallinto-oikeus myönsi poikkeamista rakentamisessa koskevassa asiassa valitusluvan ja tutki asian. KHO kumosi Turun hallinto-oikeuden sekä Paraisten kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan ja kaavoituspäällikön päätökset sekä hylkäsi poikkeamishakemuksen. Paraisten kaupungin kaavoituspäällikkö oli myöntänyt B:lle ja C:lle luvan poiketa maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaisesta rantojen suunnittelutarpeesta johtuvasta rakentamisrajoituksesta pienvenesataman, varastorakennuksen, veneiden huoltorakennuksen ja uuden majoitusmökin rakentamiseksi kiinteistölle Paraisten Sydmossa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 10.9.2026 T 2285

Viranhaltija oli peruuttanut hallinto-oikeudelle tehdyn huostaanottohakemuksen, koska lapsen ja perheen kokonaistilanteessa oli tapahtunut merkittäviä muutoksia asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä ja tarve huostaanotolle oli lakannut.

A oli ollut tutkintavankina häneen kohdistettujen rikosepäilyjen ja sittemmin syytteiden vuoksi rikosasioissa, joiden käsitteleminen tuomioistuimessa oli erotettu kahteen eri oikeudenkäyntiin. Hovioikeus oli ensin käsitellyn asian osalta 13.4.2023 antamassaan tuomiossa tuominnut A:n 1 vuoden ja 2 kuukauden vankeusrangaistukseen ja katsonut rikoslain 6 luvun 13 §:n 1 momentin nojalla A:n vapaudenmenetysajan 16.7.2019–18.5.2020 ja 8.4.2021–3.11.2022 sanotun vankeusrangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Koska A oli ollut rikoslain 2 c luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu ensikertalainen, hän ei sanotun säännöksen nojalla olisi suorittanut vankeusrangaistuksesta vankilassa vuotta ja kahta kuukautta vaan vain seitsemän kuukautta.

B Oy oli A Oy:n tytäryhtiö. A Oy:n tarkoituksena oli luovuttaa 1 000 kappaletta B Oy:n osaketta toimitusjohtajansa E:n kokonaan omistamalle holdingyhtiölle. Osakkeiden luovutushinnaksi oli suunniteltu yksi euro osakkeelta. Osakkeista maksettava kauppahinta perustui substanssiarvolaskelmaan, jossa B Oy:n A Oy:ltä saama 2 000 000 euron määräinen, osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävä pääomalaina oli luettu yhtiön velaksi ja jonka mukaan B Oy:n substanssiarvo oli negatiivinen. Verohallinto oli antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, että pääomalaina oli luettava B Oy:n varoihin. Tällöin B Oy:n yhden osakkeen arvoksi saatiin 64,13 euroa.

Maahanmuuttovirasto oli aikaisemmin hylännyt muutoksenhakijan oleskelulupahakemuksen, karkottanut hänet kotimaahansa Marokkoon ja määrännyt hänet Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon kahdeksi vuodeksi.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko verkkosivuston evästekäytäntö lainvastainen siitä syystä, ettei käyttäjän sivustolla antamaa suostumusta voitu pitää vapaaehtoisesti annettuna.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko uutispalveluja tarjonnut mediayhtiö voitu velvoittaa asettamaan verkkosivustojensa uutissisällön personoituun jakeluun liittyvät evästeet suostumuksenvaraisiksi.

A oli hakenut pysyvää oleskelulupaa yritystoiminnan harjoittamisen perusteella. Ulkomaalaislain mukaan pysyvä oleskelulupa voitiin myöntää, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettäisiin määräaikainen jatkuva oleskelulupa, olivat olemassa. Määräaikaisen yrittäjän oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä oli, että hakijan toimeentulo oli turvattu. Näin ollen myös A:n pysyvää oleskelulupaa koskevassa lupaharkinnassa tuli varmistua siitä, että hänen toimeentulonsa oli turvattu. Pysyvää oleskelulupaa koskevassa lupaharkinnassa tuli kuitenkin soveltaa ulkomaalaislain 39 §:n mukaista yleistä toimeentuloedellytyssääntelyä eikä määräaikaista yrittäjän oleskelulupaa koskevaa erityissäännöstä turvatusta toimeentulosta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 2026:63 Kort referat på svenska HFD 2026:63

Viranhaltija oli muuttanut 12 vuotta täyttäneen A:n sijaishuoltopaikan isovanhempiensa B:n ja C:n perheestä X:n yksikköön. Perhehoitajana toiminut B oli valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen.

Eläköityneet puolisot A ja B omistivat C Oy:n osakekannan tasaosuuksin. C Oy:n harjoittama hallinnointiliiketoiminta oli supistunut yhtiön luovuttua vuosina 2022 ja 2024 kahdesta tytäryhtiöstään, ja toiminnan oli tarkoitus päättyä vuoden 2025 aikana. C Oy oli verovuosina 2022–2024 jakanut osinkoa 164 000–218 000 euroa vuodessa, ja kaikki yhtiön sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkityt varat, 297 500 euroa, oli palautettu. Suunnitelmana oli, että yhtiö hankkisi kummaltakin osakkaalta 115 omaa osakettaan maksamalla kummallekin osakkaalle 1 996 686,11 euroa. Tämän jälkeen kummallekin osakkaalle jäisi kymmenen C Oy:n osaketta.