Korkein hallinto-oikeus

Asiassa oli ratkaistavana, oliko työsuojeluviranomainen voinut velvoittaa A Oy:n pitämään työaikakirjanpitoa yhtiön käyttämien ruokalähettien kaikista tehdyistä työtunneista ja niistä suoritetuista korvauksista. Korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavana oli erityisesti, tekivätkö lähetit työtä työsuhteessa vai itsenäisinä yrittäjinä. Jos työtä katsottiin tehdyn työsuhteessa, oli lisäksi arvioitava, sovellettiinko lähetteihin työaikalakia.

Venäjän federaation kansalainen A oli kesällä 2023 saapunut Venäjältä Suomen rajalle. Hän oli ilmoittanut tarkoituksenaan olevan matkustaa Suomen kautta Kreikkaan vierailemaan siellä asuvan täysi-ikäisen poikansa luona. Rajavartiosto epäsi A:lta pääsyn maahan sillä perusteella, että tämä vaarantaa yhden tai useamman Euroopan unionin jäsenvaltion kansainvälisiä suhteita Schengenin rajasäännöstössä tarkoitetulla tavalla.

Asiassa oli kysymys hallinto-oikeuden päätösvaltaisesta kokoonpanosta kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa säädettyä valvottua liikkumista koskevassa asiassa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeus ei ollut voinut käsitellä ja ratkaista asiaa kokoonpanossa, jossa oli ollut kaksi lainoppinutta jäsentä ja yksi asiantuntijajäsen. Asia olisi tullut ratkaista kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin, ja asia palautettiin sille uudelleen lainmukaisessa kokoonpanossa käsiteltäväksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 2025:39 Kort referat på svenska HFD 2025:39

Asiassa oli ratkaistavana, sovellettiinko sairaalakäytössä oleviin osarakennuksiin varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 30 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyä kivisen asuin-, toimisto- ja muun niihin verrattavan rakennuksen yhden prosentin suuruista ikäalennusta vai 2 kohdassa säädettyä kivisen myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous- ja muun niihin verrattavan rakennuksen neljän prosentin suuruista ikäalennusta.

B Oy oli omistanut 40 prosenttia vähittäiskauppaa harjoittaneen A Oy:n osakekannasta. A Oy:n verotuksissa oli vahvistettu tappioita verovuosilta 2011–2020. Tarkoitus oli, että B Oy hankkisi omistukseensa A Oy:n koko osakekannan. Tämän jälkeen A Oy toteuttaisi liiketoimintasiirron, jossa A Oy:n vähittäiskauppaliiketoiminta käsittäen lähes kaikki A Oy:n varat, velat ja asiakassopimukset siirrettäisiin perustettavaan C Oy:öön. Tämän jälkeen A Oy sulautuisi B Oy:öön. A Oy oli saanut tappioiden siirtymiselle tuloverolain 122 §:n 3 momentissa tarkoitetun poikkeusluvan tappioidensa vähentämiseen edellä mainitusta omistajanvaihdoksesta huolimatta.

Korkein hallinto-oikeus myönsi tupakkalain mukaista valvontamaksua koskevassa asiassa valitusluvan ja tutki asian. KHO kumosi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) päätökset. Valvira velvoitetaan palauttamaan yhtiölle sen suorittama valvontamaksu. Valvira oli määrännyt yhtiölle maksettavaksi 70 000 euroa tupakkalain 91 §:n 4 momentissa tarkoitettuna vuoden 2022 valvontamaksuna. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 8.5.2025 T 1008

Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt perheenkokoajan alaikäisille lapsenlapsille ja näiden äidille oleskelulupia. Maahanmuuttovirasto oli katsonut muun ohella, että lapsenlasten äiti, eli perheenkokoajan miniä, ei ollut ulkomaalaislaissa tarkoitettu perheenkokoajan muu omainen. Tämän vuoksi myöskään lapsenlapsille ei voitu myöntää muun omaisen oleskelulupaa.

Asunto Oy X oli ottanut käyttöön ilmavesilämpöpumpun öljylämmityksen rinnalle lämmittämään rivitalon käyttö- ja lämmityskiertovettä. Ilmavesilämpöpumpun ulkoyksikkö oli korkeudeltaan 1,35 metriä ja leveydeltään 0,95 metriä. Ulkoyksikkö oli asennettu jalustalle rivitalon ulkoseinään siten, että se sijaitsi noin viiden metrin etäisyydellä naapurikiinteistön rajasta ja noin 35 metrin etäisyydellä naapurikiinteistöllä sijaitsevasta asuinrakennuksesta.

Korkein hallinto-oikeus on julkaissut kaksi ns. muuta päätöstä, jotka koskevat puolustus- ja turvallisuushankintoja. Päätökset ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden verkkosivuilla alla olevien linkkien kautta. KHO 17.4.2025 T 878 Puolustus- ja turvallisuushankinta (viisumitietojärjestelmään liittyvät palvelut) KHO 17.4.2025 T 879 Puolustus- ja turvallisuushankinta (hinattavat sähkövoimakoneet)

A Oy suunnitteli Suomen talousvyöhykkeellä toteutettavaa tuulipuistohanketta. Yhtiö osti tuulipuistohanketta varten palveluja ulkomaisilta palveluntarjoajilta, joilla ei ollut kiinteää toimipaikkaa Suomessa. Palveluissa oli kyse tuulipuistoalueeseen kohdistuvista tutkimus- ja analyysipalveluista. Kyse oli muun muassa sen selvittämisestä, millaisia vaikutuksia tuulipuiston rakentamisella olisi merenpohjan sedimentteihin, sekä geologisten olosuhteiden ja uhkien selvittämisestä.

Asiassa oli kyse ulkomaalaislain 102 §:ssä tarkoitetusta kansainvälistä suojelua koskevasta uusintahakemuksesta ja siitä, minkälaisissa olosuhteissa Maahanmuuttoviraston tulee tutkia hakemus sekä antaa siihen asiaratkaisu.

Pääasian käsittely hallinto-oikeudessa oli rauennut, mutta hallinto-oikeus oli antanut ratkaisun oikeusapua koskevista vaatimuksista. Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valituskieltoa koskevan ilmoituksen mukaan päätökseen ei saanut hakea valittamalla muutosta myöskään oikeusapua koskevan ratkaisun osalta.

Kunnanvaltuusto oli hyväksynyt osayleiskaavan kaivoshankkeen toteuttamista varten. Osayleiskaavassa oli osoitettu aluevarauksia suunnitellulle kaivostoiminnalle ja sen tarvitsemalle infrastruktuurille sekä annettu kaavamääräyksiä haittavaikutusten lieventämiseksi.

A oli kotimaassaan Afganistanissa vainon vaarassa. Hänelle ei kuitenkaan ollut annettu turvapaikkaa ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin perusteella.

Kaupunki oli ottanut perusopetuksessa käyttöön sähköisen opetusalustan. Kaupungin mukaan tähän liittyvä henkilötietojen käsittelyn peruste oli yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, sillä käsittely oli tarpeen kaupungin lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi eli perusopetuksen järjestämiseksi.

Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että A oli kotimaassaan Afganistanissa vainon vaarassa, mutta jättänyt hänelle turvapaikan myöntämättä, koska ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin niin sanotun poissulkemislausekkeen nojalla oli perusteltua aihetta epäillä A:n työtehtäviään suorittaessaan syyllistyneen törkeään ei-poliittiseen rikokseen kotimaassaan.

Kokkolan kaupunki on hakemuksessaan pyytänyt menetetyn määräajan palauttamista valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiseksi hallinto-oikeuden päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 4.4.2025 T 764

Hyvinvointialuelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan välittömästi hyvinvointialueen aluehallituksen alaisena toimiva hyvinvointialueen palveluksessa oleva henkilö ei ole vaalikelpoinen aluehallitukseen.

A oli hakenut uutta määräaikaista oleskelulupaa perhesiteen perusteella avopuolisonsa perheenjäsenenä. Puolisoilla oli kaksi lasta, jotka olivat Suomen kansalaisia. Koska A:lla ei ollut voimassa olevaa matkustusasiakirjaa, Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt hänelle oleskelulupaa ja päätti karkottaa hänet kotimaahansa. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Yhtiö A oli hakenut ympäristölupaa biokaasulaitostoiminnan olennaiseen muuttamiseen. Laitos sijaitsi alueella, joka kuului oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettuun maisemallisesti arvokkaaseen peltoalueeseen (MA).