Korkein hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus on tänään antanut päätöksen verikeskustietojärjestelmän tavarahankintaa koskevassa asiassa. Päätös on julkaistu muuna päätöksenä ja se on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 22.12.2025 T 3024

Korkein hallinto-oikeus on tänään antanut päätöksen Koivusaaren ruoppausmassojen käsittelykenttää koskevassa asiassa. Päätös on julkaistu muuna päätöksenä ja se on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 22.12.2025 T 3015

Lupaviranomainen oli myöntänyt kaupungille luvan vesirakentamishankkeeseen, jonka tarkoituksena oli uuden kaupunginosan esirakentamistöiden toteuttaminen. Hankkeeseen sisältyi muun muassa merialueen ruoppausta ja täyttöä, joka osin toteutettaisiin hyödyntämällä jätemateriaaleja. Hankkeeseen liittyi myös samalla hankealueella toteutettava pilaantuneiden ruoppausmassojen stabilointi (kierrätyskenttä), johon oli erikseen myönnetty ympäristölupa.

Pohjavedenotto oli perustunut kiinteistön omistajan ja vesiosuuskunnan välillä vanhan vesilain (264/1961) voimassa ollessa tehtyyn vuokrasopimukseen. Vuokrakauden päättyessä vanha vesilaki oli kumottu ja vesilaki (587/2011) oli tullut voimaan. Kiinteistönomistajan ja vesiosuuskunnan välillä ei ollut tehty uutta sopimusta. Aluehallintovirasto oli tämän jälkeen myöntänyt vesiosuuskunnalle vanhan vesilain nojalla toistaiseksi voimassa olevan oikeuden pohjaveden ottamiseen kiinteistöllä sijaitsevasta vedenottamosta sekä pysyvän käyttöoikeuden vedenottamoa ja sen rakenteita ja laitteita varten tarvittavaan alueeseen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vedenottamon alueen käytön oikeudellisen perusteen muututtua asiassa ei ollut enää kysymys samasta vanhan vesilain aikaan laillisesti aloitetusta vesitaloushankkeesta. Vesiosuuskunnan hakemukseen oli tämän vuoksi ja vesilain siirtymäsäännös huomioon ottaen sovellettava voimassa olevaa vesilakia. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonai

Asiassa oli kysymys siitä, oliko niin sanotussa hallituksen arkistossa oleviin ministerien kalentereihin sovellettava julkisuuslakia mainitun lain 5 §:n 4 momentissa säädetyn perusteella.

Korkein hallinto-oikeus on antanut tänään muuna päätöksenä päätöksen julkista hankitaa koskevassa asiassa. Asian tausta, KHO:ssa esitetyt vaatimukset ja KHO:n ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 18.12.2025 T 2966 Korkein hallinto-oikeus on antanut tänään myös samaa aihepiiriä koskevan ennakkopäätöksen, joka on luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 2025:82 Kort referat på svenska HFD 2025:82

Hyvinvointialue oli hankkinut potilasvakuutuspalvelut hyväksymällä hyvinvointialueen ja keskussairaalan erityisvastuualuetta koskevan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen potilasvakuutuksen järjestämistä koskevan liitteen. Vakuutuksenantaja oli yhtiö, jonka oli esitetty olevan toisen sopimuskumppanin sidosyksikkö.

Asiassa oli kysymys siitä, minä ajankohtana valtiovarainministeriössä laaditut hallitustunnustelijalle ennen hallitusneuvottelujen alkamista luovutetut asiakirjat olivat tulleet julkisiksi.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli A:n valituksesta kysymys siitä, oliko hallinto-oikeuden tullut lainvastaisena kumota Fimean päätös myöntää apteekkilupa useammasta hakijasta A:lle. A oli suorittanut proviisorin tutkinnon Uzbekistanissa vuonna 2002, ja hänet oli laillistettu proviisoriksi Suomessa vuonna 2016. Hallinto-oikeus oli katsonut, että Fimea oli oikeus- ja hallintokäytännön vastaisesti ottanut A:n varsinaisena lääkealan kokemuksena huomioon myös sellaista ammattikokemusta, jonka A oli hankkinut ennen kuin hänet oli laillistettu proviisoriksi Suomessa.

Suomessa syntyneen lapsen vanhemmille, jotka olivat X-valtion kansalaisia, oli myönnetty Y-valtiossa pakolaisasema. Asiassa oli kysymys siitä, tuliko lasta mahdollisesti pitää kansalaisuuslain 9 §:n 2 momentin perusteella Suomen kansalaisena. Asian oikeudellinen merkitys oli siten erittäin suuri sekä lapsen että hänen perheenjäsentensä kannalta.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutilla (Krimo) oikeus saada poliisiasiain tietojärjestelmästä muun ohella eräät rikosilmoitustiedot. Kysymys oli erityisesti siitä, oliko tietopyyntöä arvioitava Krimon tiedonsaantioikeutta koskevan erityissäännöksen lisäksi Poliisihallituksen viittaamien henkilötietojen luovuttamista tai käsittelyä koskevien muiden säännösten perusteella.

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt loma- ja virkistyskohdetta koskevan ranta-asemakaavan. Kaavassa oli osoitettu ranta-alueen edustalle vesialueelle alueen osa, jolle sai sijoittaa kelluvia tai paalujen päälle sijoitettavia loma-asuntoja (w-ra). Merkintään liittyvän kaavamääräyksen mukaan asuntojen lukumäärä sai olla korkeintaan kuusi kappaletta ja yksittäisen loma-asunnon pinta-ala korkeintaan 100 kerrosneliömetriä. Kyseinen alueen osa sijoittui alueelle, joka oli alueella voimassa olevassa yleiskaavassa osoitettu kulttuuriympäristön ja/tai maiseman vaalimisen kannalta maakunnallisesti merkittäväksi alueeksi sekä paikallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurihistorialliseksi kohteeksi.

Muutoksenhakijalla oli Suomessa pakolaisasema ja pysyvä oleskelulupa. Hän haki lisäksi pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa. Oleskelulupahakemus hylättiin sillä perusteella, että muutoksenhakijan toimeentulo ei ollut turvattu.

Kunta oli käyttänyt etuosto-oikeutta kiinteistön kaupassa, jonka kohteena oleva kiinteistö rajoittui kansallispuistoon. Kiinteistön kautta kulkeva vanha ja suosittu vaellusreitti oli merkittävä osa kansallispuiston ja sen ympäristön yleistä virkistyskäyttöä. Vaellusreitin virkistyskäyttöarvo kiinteistön alueella perustui merkittävässä määrin reittiä ympäröivään, pääasiallisesti metsäiseen lähimaisemaan ja sen säilymiseen luonnonmukaisena.

Demokraattisen oikeusvaltion ytimeen kuuluvat perusoikeuksien kunnioittaminen, hallitusvallan kontrolli ja tuomioistuinten riippumattomuus. Ylituomaripäivillä Helsingissä tänään puhunut korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi nosti esiin oikeusvaltion eroosioriskin, jota hän havainnollisti esimerkeillä hallintoa koskevien päätösten antamisesta lainsäädäntövaltaan kuuluvilla asetuksilla ja valitusoikeuksien kaventamisesta.

Elinkeinotoimintaa harjoittanut A Oy oli myynyt tytäryhtiönsä osakkeet. Myynti oli toteutettu kaksivaiheisena yrityskauppajärjestelynä, joka muodostui kauppakirjan allekirjoittamisesta (”signing”) ja kauppakirjassa sovittujen ehtojen täyttymisen jälkeen toteutetusta täytäntöönpanosta (”closing”). Täytäntöönpanovaiheessa oli maksettu kauppahinta ja siirretty tytäryhtiön osakkeiden omistus- ja hallintaoikeus ostajalle. A Oy oli saanut rahavastikkeen lisäksi osuuden ostajayhtiön osakekannasta (vastikeosakkeet). Vastikeosakkeet kuuluivat A Oy:n vaihto-omaisuuteen.

Valitus sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä oli toimitettu vakuutusoikeudelle ennen valitusajan päättymistä. Lapsilisälain mukaan valitus olisi tullut toimittaa Kansaneläkelaitokselle, vaikka muutosta päätökseen haetaankin vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeuden Kansaneläkelaitokselle siirtämä valitus oli saapunut Kansaneläkelaitokselle valitusajan päätyttyä.

Toiminnanharjoittaja X Oy:n ympäristöluvanvarainen toiminta kiinteistöllä oli päättynyt ja yhtiö oli konkurssissa. Lupaviranomainen antoi X Oy:lle ympäristönsuojelulain 94 §:n nojalla toiminnan lopettamista koskevia määräyksiä, joista osa koski jätteiden poistamista kiinteistöltä ja osa toiminnan lopettamisen jälkeistä tarkkailua. Kun konkurssipesällä ei ollut taloudellisia edellytyksiä noudattaa määräyksiä, ympäristönsuojelulain ja jätelain mukainen valvontaviranomainen antoi hallintopakkomenettelyssä toimintakiinteistön omistajalle Y Oy:lle vastaavanlaiset määräykset kiinteistön haltijan toissijaisen vastuun perusteella. Kiinteistön puhdistamista koskevat määräykset valvontaviranomainen antoi jätelain nojalla. Näiden määräysten osalta päätöksessä ohjattiin hakemaan muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta. Ympäristön tarkkailua koskeva määräys annettiin ympäristönsuojelulain 94 §:n nojalla, ja sen osalta päätöksessä ohjattiin hakemaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta.

Hallinto-oikeus oli kumonnut Kansallisen audiovisuaalisen instituutin johtajan virkaan nimittämistä koskevan päätöksen. Hallinto-oikeus oli katsonut muun ohella, että virkaan nimitetty ei ollut täyttänyt viran kelpoisuusvaatimusta perehtyneisyydestä viraston toimialaan eikä nimitys ollut perustunut hakijoiden tasapuoliseen ja objektiiviseen vertailuun.

Yhdistys oli hallinto-oikeudessa vaatinut, että kuntayhtymä velvoitetaan palauttamaan yhdistykseltä peritty sopimussakko, joka perustui hankintalain mukaisen hankintamenettelyn perusteella tehdyn ostopalvelusopimuksen ehdon rikkomiseen.