Korkein hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus myönsi poikkeamista rakentamisessa koskevassa asiassa valitusluvan ja tutki asian. KHO kumosi Turun hallinto-oikeuden sekä Paraisten kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan ja kaavoituspäällikön päätökset sekä hylkäsi poikkeamishakemuksen. Paraisten kaupungin kaavoituspäällikkö oli myöntänyt B:lle ja C:lle luvan poiketa maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaisesta rantojen suunnittelutarpeesta johtuvasta rakentamisrajoituksesta pienvenesataman, varastorakennuksen, veneiden huoltorakennuksen ja uuden majoitusmökin rakentamiseksi kiinteistölle Paraisten Sydmossa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 10.9.2026 T 2285

Viranhaltija oli peruuttanut hallinto-oikeudelle tehdyn huostaanottohakemuksen, koska lapsen ja perheen kokonaistilanteessa oli tapahtunut merkittäviä muutoksia asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä ja tarve huostaanotolle oli lakannut.

A oli ollut tutkintavankina häneen kohdistettujen rikosepäilyjen ja sittemmin syytteiden vuoksi rikosasioissa, joiden käsitteleminen tuomioistuimessa oli erotettu kahteen eri oikeudenkäyntiin. Hovioikeus oli ensin käsitellyn asian osalta 13.4.2023 antamassaan tuomiossa tuominnut A:n 1 vuoden ja 2 kuukauden vankeusrangaistukseen ja katsonut rikoslain 6 luvun 13 §:n 1 momentin nojalla A:n vapaudenmenetysajan 16.7.2019–18.5.2020 ja 8.4.2021–3.11.2022 sanotun vankeusrangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Koska A oli ollut rikoslain 2 c luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu ensikertalainen, hän ei sanotun säännöksen nojalla olisi suorittanut vankeusrangaistuksesta vankilassa vuotta ja kahta kuukautta vaan vain seitsemän kuukautta.

B Oy oli A Oy:n tytäryhtiö. A Oy:n tarkoituksena oli luovuttaa 1 000 kappaletta B Oy:n osaketta toimitusjohtajansa E:n kokonaan omistamalle holdingyhtiölle. Osakkeiden luovutushinnaksi oli suunniteltu yksi euro osakkeelta. Osakkeista maksettava kauppahinta perustui substanssiarvolaskelmaan, jossa B Oy:n A Oy:ltä saama 2 000 000 euron määräinen, osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävä pääomalaina oli luettu yhtiön velaksi ja jonka mukaan B Oy:n substanssiarvo oli negatiivinen. Verohallinto oli antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, että pääomalaina oli luettava B Oy:n varoihin. Tällöin B Oy:n yhden osakkeen arvoksi saatiin 64,13 euroa.

Maahanmuuttovirasto oli aikaisemmin hylännyt muutoksenhakijan oleskelulupahakemuksen, karkottanut hänet kotimaahansa Marokkoon ja määrännyt hänet Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon kahdeksi vuodeksi.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko verkkosivuston evästekäytäntö lainvastainen siitä syystä, ettei käyttäjän sivustolla antamaa suostumusta voitu pitää vapaaehtoisesti annettuna.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko uutispalveluja tarjonnut mediayhtiö voitu velvoittaa asettamaan verkkosivustojensa uutissisällön personoituun jakeluun liittyvät evästeet suostumuksenvaraisiksi.

A oli hakenut pysyvää oleskelulupaa yritystoiminnan harjoittamisen perusteella. Ulkomaalaislain mukaan pysyvä oleskelulupa voitiin myöntää, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettäisiin määräaikainen jatkuva oleskelulupa, olivat olemassa. Määräaikaisen yrittäjän oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä oli, että hakijan toimeentulo oli turvattu. Näin ollen myös A:n pysyvää oleskelulupaa koskevassa lupaharkinnassa tuli varmistua siitä, että hänen toimeentulonsa oli turvattu. Pysyvää oleskelulupaa koskevassa lupaharkinnassa tuli kuitenkin soveltaa ulkomaalaislain 39 §:n mukaista yleistä toimeentuloedellytyssääntelyä eikä määräaikaista yrittäjän oleskelulupaa koskevaa erityissäännöstä turvatusta toimeentulosta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 2026:63 Kort referat på svenska HFD 2026:63

Viranhaltija oli muuttanut 12 vuotta täyttäneen A:n sijaishuoltopaikan isovanhempiensa B:n ja C:n perheestä X:n yksikköön. Perhehoitajana toiminut B oli valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen.

Eläköityneet puolisot A ja B omistivat C Oy:n osakekannan tasaosuuksin. C Oy:n harjoittama hallinnointiliiketoiminta oli supistunut yhtiön luovuttua vuosina 2022 ja 2024 kahdesta tytäryhtiöstään, ja toiminnan oli tarkoitus päättyä vuoden 2025 aikana. C Oy oli verovuosina 2022–2024 jakanut osinkoa 164 000–218 000 euroa vuodessa, ja kaikki yhtiön sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkityt varat, 297 500 euroa, oli palautettu. Suunnitelmana oli, että yhtiö hankkisi kummaltakin osakkaalta 115 omaa osakettaan maksamalla kummallekin osakkaalle 1 996 686,11 euroa. Tämän jälkeen kummallekin osakkaalle jäisi kymmenen C Oy:n osaketta.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko hyvinvointialue voinut periä asiakkaalta yhteisölliseen asumispalveluun liittyvän kuukausimaksun lisäksi erilliset tukipalvelumaksut vaatehuoltopalveluista ja siivouspalveluista sekä kodin tarvikkeista ja varusteista.

Byggnadschefen i Esbo hade 7.5.2025 förordnat det bolag som hade beviljats bygglov att reparera det i förordnandet specificerade objektets balkongräcken, vilka inte uppfyllde kraven i gällande förordningar, och vidta nödvändiga åtgärder för att säkra personsäkerheten tills reparationerna var genomförda och granskade. Byggnadschefen hade 13.6.2025 avslagit bolagets rättelseyrkande över byggnadschefens beslut. Förvaltningsdomstolen hade på besvär av bolaget upphävt det nämnda beslutet. Byggnadschefen anförde besvär hos högsta förvaltningsdomstolen över förvaltningsdomstolens beslut.

Espoon rakennepäällikkö oli 7.5.2025 määrännyt rakennusluvan saaneen yhtiön korjaamaan määräyksessä yksilöidyn kohteen asetusten vastaiset parvekekaiteet ja tekemään tarpeelliset toimet henkilöturvallisuuden varmistamiseksi siihen asti, kunnes korjaukset oli tehty ja tarkastettu. Rakennepäällikkö oli 13.6.2025 hylännyt yhtiön oikaisuvaatimuksen edellä mainitusta rakennepäällikön päätöksestä. Hallinto-oikeus oli yhtiön valituksesta kumonnut edellä mainitun rakennepäällikön päätöksen. Rakennepäällikkö haki muutosta hallinto-oikeuden päätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt osayleiskaavan, joka mahdollisti yhteensä kuuden kokonaiskorkeudeltaan enintään 300 metriä korkean tuulivoimalan rakentamisen. Osayleiskaava-alue rajoittui itäreunastaan muutoksenhakijan omistamaan tuulivoimapuistoon. Osayleiskaava mahdollisti tuulivoimaloiden rakentamisen alueella vallitsevaan tuulensuuntaan nähden muutoksenhakijan tuulivoimapuiston voimaloiden yläpuolelle lyhyen etäisyyden päähän niistä.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko hyvinvointialueen aluevaltuusto voinut perusoikeuksien turvaamiseksi päättää sellaisen taloussuunnitelman hyväksymisestä, jossa ei ollut noudatettu hyvinvointialuelaissa säädettyä määräaikaa hyvinvointialueen taseeseen kertyneen alijäämän kattamiselle.

Muutoksenhakijalle oli myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta, ja hänelle oli määrätty avustaja. Muutoksenhakija vaati hyvinvointialueen velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa siltä osin kuin niitä ei korvata oikeusapupäätöksen perusteella valtion varoista.

Korkein hallinto-oikeus myönsi Pirkkalan kunnalle valitusluvan ja tutki asian. Korkein hallinto-oikeus kumosi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa oli ratkaistavana, millä taholla on ollut toimivalta käsitellä kaavoitusjohtajan poikkeamispäätöksestä tehdyt oikaisuvaatimukset. Asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 7.7.2026 T 1887

Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi Bauer Media Oy:n valituksen. Valitus koski Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin päätöstä, jossa se oli katsonut, siltä osin kuin asiasta oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, että Digitan päälähetysasemien radion antennikapasiteetin vuokrauksen hinnoittelu ja hinnastot ovat kustannussuuntautuneita tehokkuus huomioiden lukuun ottamatta 15:aa antenni-ERP-teholuokka -yhdistelmän palvelua. Bauer Media Oy oli valituksessaan vaatinut, että Liikenne- ja viestintäviraston päätös kumotaan siltä osin kuin Digita Oy:n on vahvistettu noudattavan kustannussuuntautunutta hinnoittelua ja että asia palautetaan Liikenne- ja viestintävirastolle uudelleen arvioitavaksi ja ratkaistavaksi. Asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 3.7.2026 T 1850

A Oy oli vuonna 2020 luovuttanut omistamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla D AB:lle saaden vastikkeena D AB:n osakkeita. Luovutuskirjassa oli sovittu muun ohella, että mikäli C-kiinteistöön ja siihen liittyvään vuokrasopimukseen liittyvät kulut ylittävät kohteesta saatavat tuotot sopimuksessa määritellyllä tavalla laskettuna vuosina 2020–2023, B Oy:n osakkaat korvaavat erotuksen D AB:lle euro eurosta. Korvausvelvollisuuden synnyttyä A Oy oli maksanut korvauksen vuosilta 2020–2022 D AB:lle vuonna 2023 ja maksaisi korvauksen vuodelta 2023 vuoden 2024 aikana. A Oy oli kirjannut vuonna 2024 maksettavasta korvauksesta arvionsa perusteella varauksen tilikauden 2023 kirjanpitoon. A Oy oli myynyt pääosan saamistaan D AB:n osakkeista vuonna 2020.

A oli vuonna 2020 luovuttanut omistamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla D AB:lle saaden vastikkeena D AB:n osakkeita. Luovutuskirjassa oli sovittu muun ohella, että mikäli C-kiinteistöön ja siihen liittyvään vuokrasopimukseen liittyvät kulut ylittävät kohteesta saatavat tuotot sopimuksessa määritellyllä tavalla laskettuna vuosina 2020–2023, B Oy:n osakkaat korvaavat erotuksen D AB:lle euro eurosta. Korvausvelvollisuuden synnyttyä A oli maksanut korvauksen vuosilta 2020–2022 D AB:lle vuonna 2023 ja maksaisi korvauksen vuodelta 2023 vuoden 2024 aikana. A oli myynyt saamansa D AB:n osakkeet vuonna 2020.