Korkein hallinto-oikeus

Muutoksenhakijalle oli myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta, ja hänelle oli määrätty avustaja. Muutoksenhakija vaati hyvinvointialueen velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa siltä osin kuin niitä ei korvata oikeusapupäätöksen perusteella valtion varoista.

Korkein hallinto-oikeus myönsi Pirkkalan kunnalle valitusluvan ja tutki asian. Korkein hallinto-oikeus kumosi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa oli ratkaistavana, millä taholla on ollut toimivalta käsitellä kaavoitusjohtajan poikkeamispäätöksestä tehdyt oikaisuvaatimukset. Asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 7.7.2026 T 1887

Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi Bauer Media Oy:n valituksen. Valitus koski Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin päätöstä, jossa se oli katsonut, siltä osin kuin asiasta oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, että Digitan päälähetysasemien radion antennikapasiteetin vuokrauksen hinnoittelu ja hinnastot ovat kustannussuuntautuneita tehokkuus huomioiden lukuun ottamatta 15:aa antenni-ERP-teholuokka -yhdistelmän palvelua. Bauer Media Oy oli valituksessaan vaatinut, että Liikenne- ja viestintäviraston päätös kumotaan siltä osin kuin Digita Oy:n on vahvistettu noudattavan kustannussuuntautunutta hinnoittelua ja että asia palautetaan Liikenne- ja viestintävirastolle uudelleen arvioitavaksi ja ratkaistavaksi. Asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 3.7.2026 T 1850

A Oy oli vuonna 2020 luovuttanut omistamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla D AB:lle saaden vastikkeena D AB:n osakkeita. Luovutuskirjassa oli sovittu muun ohella, että mikäli C-kiinteistöön ja siihen liittyvään vuokrasopimukseen liittyvät kulut ylittävät kohteesta saatavat tuotot sopimuksessa määritellyllä tavalla laskettuna vuosina 2020–2023, B Oy:n osakkaat korvaavat erotuksen D AB:lle euro eurosta. Korvausvelvollisuuden synnyttyä A Oy oli maksanut korvauksen vuosilta 2020–2022 D AB:lle vuonna 2023 ja maksaisi korvauksen vuodelta 2023 vuoden 2024 aikana. A Oy oli kirjannut vuonna 2024 maksettavasta korvauksesta arvionsa perusteella varauksen tilikauden 2023 kirjanpitoon. A Oy oli myynyt pääosan saamistaan D AB:n osakkeista vuonna 2020.

A oli vuonna 2020 luovuttanut omistamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla D AB:lle saaden vastikkeena D AB:n osakkeita. Luovutuskirjassa oli sovittu muun ohella, että mikäli C-kiinteistöön ja siihen liittyvään vuokrasopimukseen liittyvät kulut ylittävät kohteesta saatavat tuotot sopimuksessa määritellyllä tavalla laskettuna vuosina 2020–2023, B Oy:n osakkaat korvaavat erotuksen D AB:lle euro eurosta. Korvausvelvollisuuden synnyttyä A oli maksanut korvauksen vuosilta 2020–2022 D AB:lle vuonna 2023 ja maksaisi korvauksen vuodelta 2023 vuoden 2024 aikana. A oli myynyt saamansa D AB:n osakkeet vuonna 2020.

Korkein hallinto-oikeus myönsi Rupert Finland Oy:lle valitusluvan ja tutki asian. Asiassa oli Rupert Finland Oy:n valituksesta ratkaistavana, onko aluehallintovirasto voinut esittämillään perusteilla korottaa yhtiön voimassa olevassa ympäristö- ja vesitalousluvassa määrätyn vakuuden määrää yhtiön haettua ympäristöluvan lupamääräysten muuttamista. Korkein hallinto-oikeus kumosi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen sekä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 28 ja palautti asian lupamääräyksen 28 osalta aluehallintoviraston sijaan tulleelle Lupa- ja valvontavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus antoi samalla asiassa väliaikaisen määräyksen. Väliaikainen määräys, asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 1.7.2026 T 1830

Korkein hallinto-oikeus myönsi CGI Suomi Oy:lle valitusluvan ja tutki asian siltä osin kuin markkinaoikeudessa oli ratkaistu CGI Suomi Oy:n valitus, joka sisältyy markkinaoikeuden päätökseen asiassa diaarinumero 247/2023, sekä siltä osin kuin kysymys oli markkinaoikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta asiassa diaarinumero 460/2023. Korkein hallinto-oikeus kumosi markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin valituslupa on myönnetty ja palautti asia markkinaoikeudelle uudelleen käsiteltäväksi näiltä osin. Asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 26.6.2026 T 1791

A oli 4.10.2018 saanut vuosina 1953 ja 1954 syntyneiltä vanhemmiltaan 270 000 euroa. Varojen siirrosta oli tehty 3.10.2018 päivätty velkakirja, jonka mukaan lainasta ei peritä korkoa ja johon oli liitetty takaisinmaksusuunnitelma. Takaisinmaksusuunnitelman mukaan lainaa lyhennettiin neljä kertaa vuodessa. Ensimmäinen 1 000 euron lyhennys oli ollut määrä suorittaa 1.1.2022 ja viimeinen 1.9.2045. Lyhennyserän määrä kasvoi asteittain niin, että yksittäisen lyhennyksen suurin määrä oli 4 000 euroa. Lainaa oli suunnitelman mukaan pitänyt lyhentää yhteensä 19 750 euroa 1.1.2026 mennessä. A:n bruttotulot olivat vuosina 2018–2020 olleet noin 75 000–110 000 euroa vuodessa. A oli 8.1.2026 päivätyssä vastaselityksessään ilmoittanut lyhentäneensä lainaa yhteensä noin 20 000 euroa.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko poliisilaitos voinut esitutkinnan päätyttyä jättää antamatta muutoksenhakijalle tiedon siitä, kuka oli tehnyt hänestä rikosilmoituksen, kun tieto ilmoittajan henkilöllisyydestä oli kirjattu poliisin tutkintamuistioon.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko A:n harjoittaman ja osakeyhtiölle siirrettäväksi suunnitellun toiminnan katsottava olevan toimintamuodon muutosta koskevassa tuloverolain 24 §:ssä tarkoitettua maatalouden harjoittamista.

Korkein hallinto-oikeus myönsi Lupa- ja valvontavirastolle (aiemmin Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) valitusluvan ja tutki asian. Korkein hallinto-oikeus kumosi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksen. Asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 25.6.2026 T 1774

Kaupunki oli päättänyt olla tekemättä uutta maanvuokrasopimusta polttonesteiden jakelua harjoittavan yhtiön kanssa edellisen määräaikaisen sopimuksen päätyttyä. Harkitessaan uuden vuokrasopimuksen tekemistä kaupungilla oli ollut oikeus ottaa huomioon yhtiön liiketoiminnan harjoittamisen olosuhteiden muuttuminen. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa ja muun ohella Euroopan unionin asettamat, Venäjää koskevat pakotteet huomioon ottaen kaupunki oli päätöstä tehdessään voinut arvioida, että sopimuksen solmimiseen sisältyi taloudellisia riskejä yhtiön venäläisen omistajarakenteen vuoksi. Kaupunkiympäristölautakunta ei ollut menetellyt tasapuolisen kohtelun periaatteen vastaisesti eikä käyttänyt harkintavaltaansa muuhun tarkoitukseen kuin mihin se oli ollut käytettävissä päätöstä tehdessään. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 2026:51

Korkein hallinto-oikeus myönsi Lupa- ja valvontavirastolle (aiemmin Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) valitusluvan siltä osin kuin asiassa oli kysymys kalankasvattamon toiminnasta aiheutuvasta kuormituksesta Kihdin pohjoispuolen vesimuodostumaan ja tutki asian tältä osin. Korkein hallinto-oikeus kumosi Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset ja palautti asian Lupa- ja valvontavirastolle mainitulta osin uudelleen käsiteltäväksi. Muilta osin korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen. Asian tausta, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla julkaistusta päätöksestä. KHO 24.6.2026 T 1769

Yhteisö A oli oikeutettu vähintään 25 prosenttiin luxemburgilaisen päärahaston B-rahasto -nimisen alarahaston voitosta. B-rahasto oli rajoittamattomalle piirille suunnattu avoin ja vaihtuvapääomainen yhtiömuotoinen sijoitusrahasto. Rahaston hallinnointi oli paikallisen lainsäädännön edellyttämällä tavalla ulkoistettu Luxemburgissa toimivalle hallinnointiyhtiölle, joka oli ulkoistanut rahaston sijoitustoiminnan toteuttamisen ja toimeenpanemisen edelleen isobritannialaiselle konserniyhtiölleen. Luxemburgissa toimiva hallinnointiyhtiö vastasi rahaston hallinnoinnista, markkinoinnista, aktiivisesta valvonnasta, sijoitustoiminnasta ja muusta neuvonannosta päärahaston hallituksen valvonnassa ja alaisuudessa.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut julkista hankintaa koskevan valituksen. Markkinaoikeuden päätöstä muutetaan Pirkanmaan hyvinvointialueelle määrätyn seuraamusmaksun määrän osalta. Muilta osin Pirkanmaan hyvinvointialueen valitus hylätään. Pirkanmaan hyvinvointialueelle määrättävän seuraamusmaksun määrä alennetaan 200 000 euroon. Pirkanmaan hyvinvointialueen vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Verohallinto oli verotarkastuksen perusteella määrännyt A Oy:n maksettavaksi arvonlisäveroa verokausilta 10–12/2019 ja 6/2020 sekä veronkorotusta, koska A Oy:llä ei ollut oikeutta vähentää hallinnointipalveluiden ja vieraan pääoman ehtoisen rahoitukseen hankintaan liittyvien asiantuntijapalveluiden ostoihin sisältyneitä arvonlisäveroja. Verotarkastuskertomuksessa A Oy:lle oli lisäksi annettu kirjallinen ohjaus kulujen vähennyskelvottomuudesta vastaisuudessakin. Hallinto-oikeuden 19.12.2024 tekemän päätöksen mukaan A Oy:llä oli oikeus vähentää ostoihin sisältyneet arvonlisäverot yhtiön liiketoiminnan yleiskuluina. Verohallinto oli 9.4.2025 tekemässään uudelleenkäsittelypäätöksessä hyväksynyt A Oy:lle lähes täyden vähennysoikeuden.

A:n kirjanpitäjä oli antanut verokaudelta 2022 arvonlisäveroilmoituksen, jossa oli ilmoitettu sekä myynnistä suoritettavaa että vähennettävää arvonlisäveroa. A:n aikaisemmin käyttämä kevytyrittäjä-palvelu oli sittemmin antanut samalta verokaudelta toisen veroilmoituksen, jossa suoritettavaa ja vähennettävää arvonlisäveroa ei ollut ilmoitettu lainkaan (niin sanottu nollaveroilmoitus). Toinen ilmoitus oli annettu, koska A oli unohtanut lopettaa kevytyrittäjä-palvelun ja koska laskutusta ei ollut tapahtunut palvelun kautta kyseisenä vuotena. A:n mukaan kevytyrittäjä-palvelun antama ilmoitus oli ollut turha, eikä hän ollut siitä tietoinen.

Espoon rakennusvalvontaviranomainen oli sakon uhalla velvoittanut toiminnanharjoittajana ja vuokralaisena toimivan yhtiön sekä asunto-osakeyhtiön kiinteistön omistajana lopettamaan kahden asuinkerrostalon käyttämisen vastaanottokeskuksena. Kerrostalot sijaitsivat asemakaavassa osoitetulla asuinkerrostalojen korttelialueella (AK). Kyse oli laitospohjaisesta odotusajan vastaanottokeskuksesta, jonka enimmäisasiakasmäärä oli 300. Toiminnanharjoittaja oli lisäksi sitoutunut hätämajoituksen järjestämiseen vähintään 75 asiakkaalle.

Finanssivalvonta oli katsonut, että yhtiö oli markkinoimalla toiseen ETA-valtioon sijoittautuneiden vaihtoehtorahastojen osuuksia tarjonnut sijoituspalvelulain 1 luvun 15 §:n 1 kohdan mukaista sijoituspalvelua ilman sanotun lain mukaista toimilupaa, ja saman lain 16 a luvun 1 §:n nojalla kieltänyt yhtiötä jatkamasta ja uudistamasta sijoituspalvelun tarjoamista. Asiassa oli arvioitavana, oliko yhtiön toiminta voitu kieltää sijoituspalvelulain nojalla.

Korkein hallinto-oikeus myönsi tulliasiamiehelle valitusluvan ja tutki asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Tullin päätös ajoneuvon haltuunotosta saatetaan voimaan. A OÜ:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.