Sisäkorvaistutteen avulla kuulevan lapsen kannattaa laulaa

Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön tutkijat ovat selvittäneet, voiko kotona laulaminen johtaa kuurona syntyneiden, sisäkorvaistutteella kuulevien lasten parempaan musiikin havaitsemiseen tai kuulotarkkaavuuteen. Verrattuna muihin SI-lapsiin, kotona paljon laulaville SI-lapsille kehittyi noin 16 kuukauden seurannan aikana suuremmat ja nopeammat kuulotarkkaavuusvasteet kaikille tutkituille äänten muutoksille eli äänen korkeuden, laadun, kestojen ja taukojen muutoksille. Tulokset merkitsevät sitä, että laulaminen voi parantaa SI-lasten musiikin havaitsemista. Ennen kaikkea ne viittaavat siihen, että laulaminen parantaa kuulotarkkaavuutta ja muokkaa sen aivoverkostoja.

Varhainen kuurous voi johtaa kuulotarkkaavuusverkostojen heikkenemiseen, mikä voi heikentää yleisesti kykyä huomata ääniympäristön tai puheen muutoksia. Puheterapeutti ja SI-lapsille suunnattujen Lindforsin säätiön puhemusiikkiryhmien (ns. puhemuskaritoiminnan) kehittäjä Ritva Torppa toteaakin, että laulaminen voi olla kuulovammaisille lapsille aivojumppaa, jonka avulla he alkavat havaita yleisesti paremmin kaikkia ääniä, myös puhetta.

Tutkimusta ohjaava professori Minna Huotilainen rohkaisee vanhempia laulamaan lapsen kanssa.

– Lapsen kanssa laulamisen positiiviset vaikutukset lapsen puheen kehitykselle on osoitettu useissa tutkimuksissa. SI-laitteen avulla kuuleva lapsi tarvitsee tukea kuulohavainnon kehittymiseen, ja tämän tutkimuksen mukaan vanhemman kanssa tai itsekseen laulaminen harjoittaa SI-lapsen kuulojärjestelmää tehokkaalla tavalla. Musiikki on myös kuulovammaisen lapsen oikeus.

Tutkimusartikkeli Interplay between singing and cortical processing of music: A longitudinal study in children with cochlear implants julkaistaan Frontiers in Psychology –sarjassa. Ritva Torpan ja Minna Huotilaisen lisäksi kirjoittajina ovat Mari Tervaniemi, Jari Lipsanen ja Miika Leminen.

Lisätietoja: Ritva Torppa, puh. 040 554 2342, s-posti ritva.torppa@helsinki.fi