Väitös maanjäristysten vaikutuksista Suomessa

Maaliskuun 31. ja huhtikuun 2. päivän välillä 1883 sekä 28. heinäkuuta 1888 Pohjanlahden rannikoilla huomiota herättäneistä maanjäristyksistä tehtiin makroseisminen perustutkimus. Kaikki saatavilla oleva tieto koottiin ajankohtien lehdistöstä ja työstettiin kartoiksi, joista käy ilmi, missä intensiteetti oli suurimmillaan ja miten se vaimeni eri suuntiin. (Makroseisminen) intensiteetti kuvaa järistysvaikutusten voimakkuutta ja eroaa tyystin magnitudista, joka on ainutkertainen kullekin maanjäristykselle. Vuonna 1888 järistyksen tuntuvuusalue oli laajempi kuin aikaisemmin on arveltu, sillä se käsitti pohjoisen Pohjanlahden molemmat rannikot.

Maanjäristys 5. marraskuuta 1898 (paikallista aikaa) on esimerkkinä varhaisesta järjestelmällisestä makroseismisestä selvityksestä Pohjolassa: tuntuvuushavaintoja kerättiin tuolloin asukkailta erityisillä kyselykaavakkeilla. Tässä työssä näitä tiedonantoja täydennettiin sanomalehtien uutisilla sekä geofysikaalisilla ja historiallisilla taustatiedoilla alueesta. Järistys vaurioitti muureja Perämeren pohjukassa, minkä vuoksi ylimääräisiä palotarkastuksia toimitettiin ainakin Torniossa, Haaparannassa ja Piitimessä. Torniossa palotarkastus vei kolme päivää, ja rakoilua ja halkeamia löytyi 11 prosentista kaupungin savupiipuista. Tulipalot olivat epäsuora järistysuhka, vaikka järistyksen magnitudi oli suuruusluokkaa 4.6, eli vähäinen maailman mittakaavassa. Voimakasta maanliikettä esiintyi laajemmalla alueella kuin aikaisemman kartan mukaan. Tämän vuoksi on aiheellista siirtää järistyskeskusta länteen päin. Se saattoi sijaita Tornionjokilaaksossa. Tärinä saattoi voimistua irtonaisissa maalajeissa rannikolla ja jokivarsilla, missä suurin osa havaitsijoista asui.

Keski-Suomessa 16. marraskuuta 1931 sattuneesta maanjäristyksestä on saatavilla tuota pikaa sen jälkeen kerätty suuri havaintoaineisto, noin 1200 kyselylomaketta. Aineistoon sovellettiin tilastollisia menetelmiä, jotta voitiin arvioida mahdollisimman objektiivisesti, kuinka suuria intensiteettejä esiintyi eri paikoissa ja rajata eri intensiteetin alueita toisistaan.

Vuosisadan vaihteessa satakunta vuotta sitten Suomen lähialueiden seismisyystaso oli korkeampi kuin nykyään, joten makroseismologian keinoin voidaan tutkia vaikuttavia seismisyysilmiöitä. Tietojen perusteella ei kuitenkaan saavuteta käsitystä seudun kaikkein voimakkaimmista maanjäristyksistä.

Väitöksen nimi: Macroseismology as a Component of Seismicity Assessments in an Intraplate Region: Studies of Northern Europe with Emphasis on Finland (Makroseismologian antia Pohjolan seismisyyden tutkimukselle).

Tutkimus on elektroninen julkaisu osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-2171-8.

Väitöstilaisuus pidetään yliopiston päärakennuksen auditoriumissa XII, Unioninkatu 34, perjantaina 25.4.2008 klo 12.15. Vastaväittäjä toimii Dr. Peter Labak, Geophysical Institute, Slovak Academy of Sciences ja kustoksena prof. Lauri J. Pesonen.

Yhteystiedot: Päivi Mäntyniemi, p. (09) 191 51624, paivi.mantyniemi@helsinki.fi

Ystävällisin terveisin

Minna Meriläinen, tiedottaja, 191 51042