Kastamattomat olivat 1800-luvulla vailla kansalaisoikeuksia

Kastamattomat suomalaiset jäivät 1800-luvulla vaille kansalaisoikeuksia, koska papit eivät suostuneet merkitsemään heitä kirkonkirjoihin eikä Suomessa tuolloin ollut siviilirekisteriä. TL Yrjö Talan väitöstutkimuksessa todetaan, että kastamattomien olemassaoloa ei näin ollen voitu virallisesti todistaa eivätkä he päässeet kouluun tai avioliittoon. He eivät myöskään voineet toimia todistajina tai virkamiehinä. Ilman kansalaisoikeuksia jäi kastamattomuuden takia noin 100 lasta.

Papistolla oli keskeinen ja arvostettu asema yhteiskunnan tietohuollossa. Kirkonkirjat eivät kuitenkaan täyttäneet 1800-luvulla täysin ajan vaatimuksia. Niitä pidettiin eri hiippakunnissa eri tavalla, ja valtiovalta vaati yhtenäistämistä. Kirkonkirjoista ei myöskään löytynyt kaikkia tietoja, joita maallinen valta tarvitsi. Lisäksi osa kansalaisista alkoi jättää lapsensa kastamatta. Erityisesti liberaalit ja vapaakirkolliset vaativat siviilirekisteriä tai sitä, että pappi pitäisi kaikki kirjoissaan. Väestörekisteri pysyi kuitenkin 1800-luvulla kirkon hallussa, mutta oli vapaasti valtion käytössä.

Kansalaiskeskustelu nosti 1880-luvulla ajatuksen siviilirekisteristä yleiseen tietoisuuteen. Uskonnolliset ja moraaliset ennakkoluulot toisinajattelijoita kohtaan olivat kuitenkin sitkeässä. Papisto oli huolissaan myös Saksan ja Ruotsin esimerkeistä. Saksassa siviilirekisteri oli vähentänyt kirkollisten toimitusten suosiota, ja Ruotsissa papistosta oli tehty yleinen väestörekisterin pitäjä. Suomessa papisto oli 1700-luvun alkupuolella vapautettu ylimääräisten luetteloiden tekemisestä eivätkä he halunneet luopua tästä käytännöstä.

Siviilirekisterivaatimusten myötä 1800-luvulla nousivat keskusteluun myös kysymykset kirkon ja valtion suhteista, kansalaisoikeuksista, uskonnonvapaudesta, siviiliavioliitosta ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.

Valtiopäivät hyväksyi rajoitetun siviilirekisterin ylläpitämisen vuonna 1900. Poliittisista syistä rekisteri otettiin käyttöön kuitenkin vasta vuonna 1917.

TL Yrjö Tala väittelee lauantaina 27.9.2008 kello 10 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta Kirkon vai valtion kirjat? - Uskontokuntasidonnaisuuden ongelma Suomen väestökirjanpidossa 1839-1904 päärakennuksen auditorium XII:ssa, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on professori Kaarlo Arffman, Helsingin yliopisto, ja kustoksena on professori Jouko Talonen.

Väitöskirja julkaistaan Tilastokeskuksen tutkimuksia -sarjassa. Väitöskirjaa on saatavana Tilastokeskukselta (Helsinki) ja väitöstilaisuudessa. Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis-palvelussa.

Lisätietoja: Yrjö Tala, puh. 041 4327 901, yrjo.tala@pispala.net