Miten liike-elämä pyrki vaikuttamaan yhteiskuntaan ja politiikkaan 1970–1980-lukujen Suomessa?

Talous vaikuttaa vahvasti yhteiskunnalliseen kehitykseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Liike-elämästä yhteiskunnallisena vallankäyttäjänä on kuitenkin olemassa yllättävän niukasti tutkimustietoa.

FM Maiju Wuokon väitöstutkimus paikkaa tietämyksemme aukkoja selvittämällä liike-elämän poliittisia ydintavoitteita ja toimintaa 1970–1980-lukujen Suomessa. Tarkastelun keskiössä on kaksi huippujärjestöä, Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) ja Teollisuuden keskusliitto (TKL). Järjestöjen vahvatahtoisiin, vaikutusvaltaisiin johtomiehiin kuuluivat muun muassa Max Jakobson, Päiviö Hetemäki ja Mika Tiivola (EVA) sekä Timo Laatunen, Stig Hästö ja Kari Kairamo (TKL). Lähihistorian tapahtumia ja henkilöitä tarkastellaan uudessa valossa: liike-elämän toiminnan ja tavoitteiden näkökulmasta.

Tutkimus lisää vivahteita sinänsä tuttuihin ilmiöihin. Se käsittelee muun muassa liike-elämän ja puolueiden välisiä suhteita, Korpilammen konferenssia ja konsensuspolitiikan syntyä, kassakaappisopimusta ja Holkerin hallituksen kiistoja teollisuusvaikuttajien kanssa, idänkauppaa ja liike-elämän neuvostosuhteita, SDP:n ja keskustan välistä valtakamppailua sekä Kekkosen kruununperimystä ja Mauno Koiviston ja Ahti Karjalaisen välistä presidenttitaistoa.

Kolme tavoitetta

Liike-elämän poliittisella toiminnalla oli kolme perustavaa tavoitetta: kansainvälinen kilpailukyky oli asetettava talouspolitiikasa etusijalle, Suomen kansainvälinen identiteetti oli juurrutettava Länsi-Euroopan yhteyteen ja vapaan markkinatalouden asemaa oli vahvistettava rajoittamalla valtion taloudellista ja yhteiskunnallista roolia.

Tavoitteet olivat sinänsä yksiselitteisiä, mutta niiden ajaminen ei ollut ongelmatonta. Ristiriitoja aiheutti erityisesti jännite lyhyen aikavälin edunvalvonnan ja pitkäjänteisten, aatteellisten pyrkimysten välillä. Ristiriitaisuudet heijastuivat myös liike-elämän sisäisiin suhteisiin, joita sävytti läpi 1970- ja 1980-lukujen EVA:n ja TKL:n välinen kiistely ja reviirikamppailu.

Tutkimus asettaa Suomen osaksi laajempaa kansainvälistä kehitystä, jossa yritysmaailma eri maissa kokosi voimansa kamppailuun valtiojohtoisuutta vastaan ja vapaan markkinatalouden puolesta. Liike-elämän toiminta edisti osaltaan uusliberaalin, markkinajohtoisen ideologian ja talouspolitiikan vahvistumista sekä Suomessa että muualla maailmassa 1970–1980-lukujen vaihteesta alkaen.

Tutkimustuloksilla on myös yhteiskunnallista merkitystä. Ne antavat eväitä nykypolitiikan ja vallitsevan yhteiskunnallisen ilmapiirin kriittiseen arviointiin valottamalla nykytilanteeseen johtaneita kehityskulkuja ja kehitykseen vaikuttaneita toimijoita.

Maiju Wuokko, FM: Markkinatalouden etujoukot – Elinkeinoelämän valtuuskunta, Teollisuuden keskusliitto ja liike-elämän poliittinen toiminta 1970–1980-lukujen Suomessa