Raportti: Alustatalous ei ole jakamistaloutta (välttämättä) - Lähtökohtia alustatalouden sääntelyyn

Raportti luettelee muun muassa Airbnb:n, Uberin ja CouchSurfingin ilmiöiksi, jotka on liitetty jakamistalouteen. Omistaminen on menettänyt merkitystään ja ihmiset ovat valmiita jakamaan muun muassa autokyytejä, kotisohviaan ja toimistotiloja tuntemattomien kanssa. Jakamistalouden pohjimmaisena ideana on resurssien tehokas käyttö niitä jakamalla. Vielä joitakin vuosia sitten Maailman talousfoorumi maalailikin jakamistaloudesta ratkaisua luonnonvarojen ylikäyttöön.

Mattilan raportin mukaan lupauksia ei ole monilta osin lunastettu. Airbnb-alustan lyhyet vuokrasuhteet ovat poistaneet asuntoja suurkaupunkien asukkaiden markkinoilta ja kiihdyttäneet asuntopulaa. Airbnb:tä myös käytetään "haamuhotellien" pyörittämiseen. Uberia on vaikea nähdä jakamisena, koska taksikyytejä ei ajettaisi ilman erillistä tilausta.

– Jakamistalous pitäisi määritellä tiukasti. Siinä ei ole kyse ruokalähetti- tai kuljetuspalveluista, eikä muustakaan toiminnasta, joka ei ole aidosti jakamista, Maija Mattila sanoo. – Jakamistalous pitää ymmärtää vain ja ainoastaan toiminnaksi, jossa resursseja käytetään tehokkaasti vertaisten kesken – muu osa alustataloudesta on perinteisempää liiketoimintaa, vaikkakin uudenlaisten alustojen kautta.

Jakamistalouden tiukalla määritelmällä päästään käsiksi siihen, miten alustataloutta pitäisi säännellä. Sääntelyn tarve liittyy muun muassa markkinoille pääsyyn, vastuujärjestelyihin, kuluttajansuojaan, työn tekemiseen liittyviin oikeuksiin sekä verotukseen. Minkälaisia elinkeinolupia uusilta alustoilta vaaditaan? Mikä on Facebookin vastuu sen käyttäjien julkaisemasta sisällöstä? Ovatko Foodoran ja Woltin ruokalähetit todella freelancereita vai pitäisikö heihin suhtautua työntekijöinä? Alustatalouden sääntelyn kehittäminen on tällä hetkellä Euroopan Unionin agendalla liittyen digitaalisiin sisämarkkinoihin.

Raportin mukaan selkeä jakamistalouden erottaminen muusta alustataloudesta mahdollistaa jakamistalouden suojaamisen. Sääntelyllä voidaan varmistaa, että jakamiseen tarkoitetut alustat todella toimivat tarkoituksensa mukaisesti, ja toisaalta varmistaa, että muu alustatalous ei jää sääntelemättömäksi villiksi länneksi. Esimerkiksi Amsterdamissa oman asunnon vuokraaminen lyhytaikaisesti on rajattu 60 päivään vuodessa ja Tanskassa verovapaan vuokrauksen rajaksi on säädetty 70 päivää.

– Jos jokin ilmiö ei ole jakamistaloutta, ei ole mitään erityistä syytä säännellä sitä mahdollisimman löysästi. Tämä on erityisen tärkeä näkökulma tarkasteltaessa työntekijöiden asemaa alustataloudessa, Mattila huomauttaa.

Nyt julkaistu raportti on osa Maija Mattilan tutkimusprojektia, jossa hän tarkastelee työn murrosta ja siitä seuraavia muutostarpeita työelämä-, sosiaali- ja koulutuspolitiikalle. Projektin loppuraportti ilmestyy alkuvuodesta 2019 ja se tulee sisältämään konkreettisia ehdotuksia alustatalouden sääntelemiseksi, erityisesti työnteon näkökulmasta.