Sosiaaliset suhteet määrittävät ulkomaalaistaustaisten naisten liikuntakäyttäytymistä

M.Sc. Eva Rönkön liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjassa tarkasteltiin ulkomaalaistaustaisten naisten sosiaalistumista suomalaiseen liikuntakulttuuriin sekä monikulttuurisen liikuntaryhmän dynamiikkaa osana julkista palvelutarjontaa.

Tulokset osoittivat, että lähtömaan kulttuuri ei määrää etukäteen, millaiseksi Suomeen muuttaneiden liikuntakäyttäytyminen muodostuu. Olennaista on, millaisia liikuntamahdollisuuksia ja -kokemuksia muuton jälkeen on tarjolla, millaista liikuntatietoa lähiyhteisössä on saatavilla sekä soveltuuko tarjolla oleva liikunta ulkomaalaistaustaisten henkilöiden elämäntilanteeseen.

Muutto avaa mahdollisuuksia

Muutto toiseen maahan on iso murros. Muuttoprosessi vie voimavaroja jatkaa lähtömaassa omaksuttuja liikuntatottumuksia, mutta toisaalta se myös avaa mahdollisuuksia toisin tekemiselle. Jos lähtömaassa liikunta ei ole ollut elämässä läsnä, voi uudessa asuinmaassa liikunnallinen arki mahdollistua. Liikuntaan tutustumisen vaivattomuus ja liikuntaryhmän hyväksyvä ilmapiiri mataloittavat osallistumisen kynnystä. Liikuntaryhmien ohjaajien tulee kyetä purkamaan monesti liikuntaryhmissä vallitsevia kapeita normistoja.

Sosiaalinen läheisyys avaintekijä

Tutkimuksessa ilmeni, että naiset tulivat ryhmäliikuntaan tuttujen, usein omakielisten ystävien suosittelemana. Vaikka ryhmään tultiin liikkumaan, harrastuksen jatkamisen kannalta erityinen merkitys oli sosiaalisilla tekijöillä. Ohjaajan ja ryhmäläisten sosiaalinen läheisyys loi harrastamisen jatkamiselle suotuisaa ilmapiiriä.

– Liikuntaryhmän ohjaajalla on oltava sosiaalisia taitoja ja tilanneherkkyyttä, jotta erilaisen taustan omaavat liikkujat tuntevat kuuluvansa joukkoon. Sosiaalisia kuiluja muodostuu yhtäältä kansallisen kuulumisen sekä ulkoisten piirteiden perusteella. Toisaalta valta-asemien epäsymmetrisyyttä synnyttävät poikkeavat liikunnalliset taidot ja tiedot sekä kielitaito. Ohjaajien on tunnistettava vallan epäsymmetriaa ja toimintatavoillansa purettava sitä, sanoo Rönkkö.

Ryhmäliikuntatunnit, joissa ohjaajan rooli nähdään kapeasti liikuntaryhmien vetäjänä vailla liikunnallisten ja kehollisten merkitysten avaamista, eivät sellaisena riitä.

– Liikunta ei ole universaali, kaikille yhteinen kieli, eikä suomalainen tapa ajatella liikuntaa avaudu ilman selityksiä. Pukuhuoneissa ja tunneilla käytävillä keskusteluilla on merkittävä tehtävä, kun työskennellään ulkomaalaistaustaisten liikkujien parissa, Rönkkö jatkaa.

Kaikki kokemukset eivät ole positiivisia

Tutkimuksessa kävi ilmi, että ryhmäliikunnan kokemukset voivat olla myös negatiivisia. Ohikulkijoiden tai ohjaajien katseista, reaktioista ja teoista aiheutui liikkujille ulkopuolisuuden ja rasismin kokemuksia. Liikuntaa järjestävän tahon valinta toteuttaa maahanmuuttajaperusteista toimintaa synnytti myös siinä työskenteleville ulkopuolisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia.

– Maahanmuuttajuus on huono lähtökohta liikuntatoiminnan organisoimiselle. Maahanmuuttajuudella ylläpidetään syntyperäisten suomalaisten ja ei-syntyperäisten suomalaisten välisiä eroja. Maahanmuuttajuudesta ei ole mahdollisuutta sanoutua irti. Ihmiset eivät kuitenkaan synny maahanmuuttajiksi, mutta oppivat olemaan maahanmuuttajia ympäröivän yhteiskunnan määritteleminä. Liikuntaan liittyvät odotukset ovat Suomeen muuttaneilla naisilla yhtä moninaiset kuin valtaväestöön kuuluvillakin. Naisten liikuntavalinnoissa nousevat kuitenkin arvoon ryhmät, joissa liikkuu muitakin kuin Suomeen muuttaneita henkilöitä. Sellaisissa ryhmissä maahanmuuttajuus ei nouse erottelevana tekijänä esille, pohtii Rönkkö.

Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden liikuntaa tulee järjestää samoista tavoitteista käsin kuin muunkin aikuisväestön. Rönkkö alleviivaa, että tavoitteen ei tulisi olla kotouttaminen. Pikemminkin tulisi vaikuttaa siihen, miten suomalainen liikuntakulttuuri taipuisi aikaisempaa laadukkaampaan suuntaan väestön muuttuessa yhä moninaisemmaksi. Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä niin liikuntapoliittisessa päätöksenteossa, liikunnan organisoimisessa kuin liikuntapedagogisissa käytännöissäkin.

M.Sc. Eva Rönkön liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirja ”Mukana ulossuljettuna – etnografinen tutkimus ulkomaalaistaustaisten naisten ohjatusta ryhmäliikunnasta” tarkastetaan lauantaina 21.1.2023 klo 12 Jyväskylän yliopiston vanhassa juhlasalissa S212. Vastaväittäjänä toimii dosentti Päivi Armila (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori emeritus Hannu Itkonen (Jyväskylän yliopisto). Tilaisuutta voi seurata myös verkkovälitteisesti: https://m3.jyu.fi/jyumv/ohjelmat/sport/vaitosvideot-1/2023/eva-ronkon-vaitostilaisuus-21.1.2023.

Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations 583, Jyväskylä 2023, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-9247-7 (PDF) ja se on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9247-7.

Eva Rönkkö on valmistunut liikunnanopettajaksi Tallinnan yliopistosta. Valmistumisen jälkeen Rönkkö on toiminut Suomessa suunnistusseuran valmentajana sekä kunnallisen liikuntapalvelun ohjaajana. Vuonna 2011 hän suoritti Hämeen ammattikorkeakoulussa monikulttuurisuuteen suuntautuneen ammatillisen opettajakoulutuksen. Vuodesta 2010 alkaen Rönkkö on toiminut urheiluopisto Kisakeskuksessa ulkomaalaistaustaisten henkilöiden vertaisohjaajakoulutuksen kehittäjänä ja kouluttajana. Nykyään Rönkkö työskentele Eläkeläiset ry:ssä moninaisuustyön suunnittelijana.