Korkein hallinto-oikeus ei tutki ilmastovalitusta

Asiassa oli kysymys valtioneuvoston päätöksen valituskelpoisuudesta eli siitä, oliko päätöksestä ylipäätään mahdollista tehdä valitus tuomioistuimeen. Korkein hallinto-oikeus arvioi päätöksen valituskelpoisuutta ilmasto-oikeudellisessa asiayhteydessä tavanomaista laajemmin katsoen kuitenkin, että ilmastovuosikertomukseen sisältyvät valtioneuvoston ratkaisut eivät tässä vaiheessa sisältäneet valituskelpoista hallintopäätöstä.

Valtioneuvosto oli antanut eduskunnalle ilmastolain mukaisen ilmastovuosikertomuksen lokakuussa 2022. Vuosikertomukseen ei sisältynyt erillistä tarkastelua lisätoimista lain tavoitteiden saavuttamiseksi.

Suomen luonnonsuojeluliitto ry ja Greenpeace Norden valittivat päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Järjestöjen mukaan lisätoimien tarve oli ilmeinen, koska kesäkuussa 2022 saadut Tilastokeskuksen ennakkotiedot osoittivat maankäyttösektorin muuttuneen vuonna 2021 ensimmäistä kertaa nielusta päästölähteeksi. Arvion puuttuminen ilmastovuosikertomuksesta osoitti järjestöjen mukaan, että valtioneuvosto olisi tosiasiallisesti päättänyt lisätoimien olevan tarpeettomia ja että valtioneuvosto ei muuttaisi aiemmin hyväksyttyä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ilmastonmuutos on parhaan tieteellisen tiedon perusteella ihmiskunnan kohtalonkysymys, joka uhkaa nykyisen ja tulevien sukupolvien elinehtoja maapallolla, ellei pikaisiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin ryhdytä. Toimien lykkääminen siirtää vastuuta tulevaisuuteen ja vaikeuttaa Pariisin sopimuksessa tavoitellun enintään 1,5 asteen lämpötilan nousun saavuttamista. Ensisijainen vastuu kansainvälisten velvoitteiden täyttämisestä on demokraattisesti valituilla poliittisilla päätöksentekijöillä. Tuomioistuinten asiana sen sijaan on muutoksenhaun kautta varmistaa, että poliittisten päätöksentekijöiden ratkaisut ovat lainmukaisia eivätkä estä ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tuomioistuin voisi arvioida valtioneuvoston päätöksenteon lainmukaisuutta järjestöjen tarkoittamalla tavalla sellaisessa passiivisuutta osoittavassa tilanteessa, että päätöksen tekemättä jättäminen tuossa vaiheessa johtaisi ilmastolain vastaiseen lopputulokseen tai että valtioneuvoston tosiasiallinen toiminta osoittaisi, ettei sillä ole tarkoitusta tehdä asianmukaisia päätöksiä ilmastolain tavoitteiden ja velvoitteiden saavuttamiseksi riittävän nopealla aikataululla. Koska maankäyttösektorin suunnittelujärjestelmä oli vasta samana vuonna vähän ennen ilmastovuosikertomuksen antamista otettu ilmastolakiin ja koska lisätoimien tarvetta oli ryhdytty arvioimaan, asiassa ei voitu päätellä, että valtioneuvosto olisi ilmastovuosikertomuksen antaessaan lainvastaisestilaiminlyönyt noudattaa ilmastolain tavoitteita ja velvoitteita.

Ratkaisusta äänestettiin. Korkeimman hallinto-oikeuden vähemmistö olisi tutkinut valituksen.

KHO 2023:62