Hoitosuositukset elämän loppuvaiheen potilaan läheisten tukemiseen – tavoitteena hoidon yhteneväisyys

Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan kuolemaan johtavaa tai elämää uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä kokonaisvaltaista ja aktiivista hoitoa. Sen tarkoituksena on kärsimyksen ehkäisy, lievittäminen ja elämänlaadun vaaliminen​. Saattohoito kuuluu palliatiiviseen hoitoon ja ajoittuu potilaan elämän viimeisiin viikkoihin tai päiviin.

Suomessa läheisille tarkoitetun tuen tarjoaminen vaihtelee hyvinvointialueittain, vaikka tuen saatavuuden tulisi olla yhdenvertaista riippumatta potilaan asuin- ja hoitopaikasta. Hoitosuosituksen tavoitteena on yhtenäistää käytäntöjä ja ohjausta sosiaali- ja terveydenhuollossa, kun tuetaan palliatiivisessa hoidossa tai saattohoidossa olevan potilaan läheisiä.

– Tuen lähtökohtana tulee huomioida potilaan ja läheisten yksilölliset tarpeet. Sen tulee ajoittua heti sairauden varhaisesta vaiheesta ja jatkua pitkäkestoisesti potilaan kuoleman jälkeiseen aikaan, toteaa dosentti Anna Liisa Aho Tampereen yliopistosta.

Aho toimi hoitosuosituksen laatineen työryhmän puheenjohtajana.

Läheisten kohtaamisen laatua on varaa parantaa

Hoitosuositusta voidaan hyödyntää kaikissa niissä yksiköissä, joissa hoidetaan aikuis- tai lapsipotilaita. Sitä voidaan soveltaa myös palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä sekä sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa.

– Suositus antaa päättäjille tietoa läheisten tarpeista ja toiveista, mitä voidaan hyödyntää esimerkiksi saattohoitovapaan määrittämisessä. Suositus tavoittelee myös läheisten tukemisen ja kohtaamisen lisääntymistä ja sen laadun paranemista, Aho sanoo. 

Anna Liisa Aho on pitkään tehnyt kansallisesti ja kansainvälisesti tutkimusta perheenjäsenten surusta, surevien tukemisesta ja selviytymistä lasten saattohoidosta. Hän myös kouluttaa eri ammattiryhmiä aihealueella. Aho tekee aktiivista yhteistyötä Surujärjestöjen ja Surevan kohtaaminen -toiminnan kanssa järjestäen myös vuosittaista Surukonferenssia.