Keskenmeno on elämän kokoinen menetys, jota on oikeus surra - keskenmenon kokeneiden päivä 15.10.

Keskenmeno on elämän perusteita ravisteleva kriisi, jota värittävät suru, epäonnistuminen, ahdistus, häpeä ja syyllisyys. Noin 15 prosenttia todetuista raskauksista päättyy keskenmenoon. 

Keskenmeno voi aiheuttaa kokonaisvaltaisia ja pitkäkestoisia hyvinvointihaittoja ja heikentää etenkin psyykkistä vointia. Tämä ilmenee Lapsettomien yhdistys Simpukan kyselyraportista (kevät 2023), jonka taustalla on kysely keskenmenosta ja sen hoidosta. Kyselyyn vastasi 761 henkilöä, joista lähes kaikki olivat itse olleet raskaana keskenmenoon johtaneessa raskaudessa.

Keskenmenosta aiheutuneet pelot näyttäytyvät tutkimuksessa hälyttävinä: lähes kaikilla keskenmenon kokeneilla (95 %) on huomattavia pelkoja siitä, että uusi raskaus ei jatku normaalisti.

”Kokemus keskenmenosta on vaikuttanut merkittävästi uuteen raskauteen. Minun on hyvin vaikea luottaa siihen, että asiat voisivat mennä hyvin. En uskalla kunnolla kiintyä vauvaan, koska pelkään menetystä niin paljon.”

Viidennes kyselyn vastaajista (21 %) kertoo keskenmenon vaikuttaneen negatiivisesti heidän lapsilukutoiveeseensa tai toteutuneeseen lapsilukuunsa.

”Kokemus sai miettimään, että kestäisikö saman uudestaan. Ehkä elämä ilman lapsia olisi parempi kuin tämä kokemus uudestaan.”

Joka kymmenes jää täysin hoitamatta

Kyselyn mukaan harva saa keskenmenoon ammattimaista psyykkistä tukea. Myös hoitohenkilöstön empatian osoitukset jäävät usein uupumaan, vaikka niillä olisi potilaan selviytymisessä valtavan iso merkitys. Myötätunnon sijaan moni kohtaa jopa töykeitä tai suorastaan musertavia kommentteja.

“Lääkärin sanat jäivät ikuisesti mieleen: ‘No, tää on kuollut. Uutta vaan tekemään!’”

Kokonaisuutena keskenmenojen hoito näyttäytyy kirjavana ja sirpaleisena. Potilaita pompotellaan hoitopaikasta toiseen, ja moni jää ilman tärkeitä hoito-ohjeita ja jopa kivunhoitoa. Täysin hoidotta kokee jääneensä joka kymmenes keskenmenon kokenut.

– Keskenmenon hoidon tila Suomessa on lohduton. Kyselyn vastauksissa toistuivat keskenmenon kokeneiden järkytys, turhautuminen ja pettymys saatuun hoitoon sekä kokemus yksin jättämisestä. Keskenmeno on elämän kokoinen menetys, jota on lupa surra. Hoitavan tahon tulee tarjota aina asianmukaista hoitoa ja psykososiaalista tukea,  muistuttaa Lapsettomien yhdistys Simpukan toiminnanjohtaja Piia Savio.

Keskenmenon kokemuksesta toipuminen vie pitkään

Keskenmenon jälkeen koetut hyvinvointihaitat ovat pitkäkestoisia: kolmen vuoden kuluttua keskenmenosta selkeä enemmistö vastaajista (65 %) koki yhä jotakin psyykkistä, sosiaalista tai fyysistä hyvinvointihaittaa. 

Hyvinvointihaitoissa korostuvat psyykkiset haitat, kuten pelot, mielialanvaihtelut, ahdistus ja itsesyytökset. Tyypillisiä ovat myös sosiaaliset hyvinvointihaitat, kuten kateus raskaana olevia kohtaan, ulkopuolisuuden tunne ja etääntyminen ystävistä.

“Kehossa ja mielessä on ikuiset arvet tapahtuneesta. Toisinaan suren yhä tapahtunutta vaikka aikaa viimeisimmästä keskenmenosta on yli seitsemän vuotta.”

Empatiavajetta ja puutteita psykososiaalisessa tuessa

Keskenmeno on usein syvä järkytys riippumatta siitä, missä raskauden vaiheessa se tapahtuu. Siinä missä keskenmenon kokenut kokee menettäneensä lapsen, hoitohenkilöstölle se oli vasta alkio tai sikiö. Näkökulmaero voi heijastua negatiivisesti potilaan kokemukseen hoidosta.

”Sairaalassa ensikontakti, päivystyksen hoitaja, huusi minulle ja käski rauhoittua. Kivut olivat kovat, olin paniikissa ja peloissani ja lisäksi yksin.”

”Kokemusta vähäteltiin ja tunnelma oli kireä ja syyllistävä. Hoito oli liukuhihnamaista ja annettiin ymmärtää, että olen lähinnä ruuhkauttamassa systeemiä.”

Vastaajista reilu neljännes (28 %) kokee, että heitä ei kohdattu terveydenhuollossa keskenmenon hoidon aikana lainkaan empaattisesti. Vastauksissa toistuvat kokemukset huolten sivuuttamisesta sekä keskenmenon kokeneen jättämisestä yksin. 

Empaattisesti kohdatuksi kertoi tulleensa noin puolet vastaajista. 

– Nämä vastaajat kertovat pienistä empaattisista kohtaamisista, kuten kosketuksesta ja myötätuntoisista sanoista, joilla on suuri merkitys. Psykososiaalista tukea ja keskusteluapua tulisi tarjota terveydenhuollossa aina keskenmenon toteamisen ja hoidon yhteydessä. Riittävän tuen saaminen voi rohkaista toivomaan lasta jatkossakin, sanoo Savio.

Vastaajien mukaan kokemuksen käsittelyyn on kuitenkin vaikea saada ammattimaista psyykkistä tukea. 

”Tuntuu siltä, että niin kauan kuin olet raskaana, niin sinua kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä, mutta kun se pahin mahdollinen eli keskenmeno tapahtuu, niin mitään tukea tai jatkoseurantaa ei tarjota.”

Kokemus voi olla huomattavan rankka myös mahdolliselle kumppanille. Silti vain alle viidennes (18 %) vastaajista kertoo, että heidän kumppaninsa huomioitiin hoidon yhteydessä.

Ongelmat hoitoon pääsyssä

Keskenmenon kokenut törmää kokonaisvaltaisesti kuormittavassa tilanteessa hoidon saamisen haasteisiin. Terveydenhuollon palvelut näyttäytyvät sekavana palveluviidakkona, jossa hoitoa ja tukea saavat todennäköisimmin he, jotka sitä jaksavat etsiä ja vaatia. 

”Poliklinikan päivystyksestä todettiin spontaanisti alkaneesta keskenmenosta: ’Päivystykseen voi tulla, jos pää ei kestä kotona, jos se nyt on ihan välttämätöntä’. Tämä siinä vaiheessa, kun pyörtyilin kotona kivuista.”

Käypä hoito -suositusta valmistellaan 

Kyselyaineisto osoittaa merkittäviä puutteita keskenmenojen hoidossa. Lapsettomien yhdistys Simpukka oli mukana yhteistyökumppanina ehdotuksessa keskenmenoihin liittyvässä Käypä hoito -suosituksessa, jonka valmisteli lääkäri Marika Kaksonen ihmisoikeusjärjestö Artikla 3 ry:stä. 

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim hyväksyi toukokuussa suosituksen aiheella ”alkuraskauden verenvuoto, keskenmeno ja toistuva keskenmenot”. Käypä hoito -suosituksen valmistelutyö on aloitettu tänä syksynä. 

Simpukka jakaa kyselyn tuloksia terveydenhuollon ammattilaisille tueksi keskenmenojen hoitopolun rakentamiseen. Lainaukset ovat kyselyyn vastanneiden avoimia vastauksia. 

Simpukka välittää haastattelupyyntöjä keskenmenon kokeille. 

Keskenmenon kokeneiden päivä 15.10.

Sunnuntaina 15.10.2023 vietetään Keskenmenon kokeneiden päivää, joka antaa äänen keskenmenon kokeneille. USA:sta lähtöisin olevaa “Pregnancy and Infant Loss Remembrance Day” -muistopäivää on vietetty vuodesta 2002 alkaen. Lapsettomien yhdistys Simpukka toi päivän vieton Suomeen vuonna 2021. 

Päivään liittyy kello 19 järjestettävä kansainvälinen kynttilän sytyttämisen #WaveOfLight-kampanja.

Keskenmenot ovat yleisiä

• Keskenmenosta puhutaan, kun raskaus päättyy spontaanisti ennen 22. raskausviikon päättymistä tai sikiö painaa alle 500 grammaa. 
• Usein keskenmeno alkaa vähäisellä verenvuodolla, joka voi muuttua runsaammaksi. Vuodon aiheuttaa istukan osittainen irtoaminen.
• Kliinisesti todetuista raskauksista noin 10–15 prosenttia päätyy keskenmenoon, useimmiten jo ennen 13. raskausviikkoa. 
• Hedelmöityshoitoja saaneilla keskenmenon riski on jopa tavallistakin suurempi. 
• On arvioitu, että jopa 20–60 prosenttia kaikista alkaneista raskauksista keskeytyy.
• Usein keskenmenon syy jää arvoitukseksi.