Väitös: Ruokajärjestelmien kestävyyttä tulisi edistää alueelliset erot tunnistaen

Susanna Kujalan väitöstutkimus tuo uutta tietoa ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymän ja alueiden ominaisuuksien välisistä yhteyksistä. Sen avulla on helpompi ymmärtää kestävyyteen yhdistettyjen toimintojen kuten lähiruoan käytön ja luomutuotannon alueellisia eroja, mistä on hyötyä myös kestävyyden edistämisessä.

– Lähiruoan käyttö julkiskeittiöissä ja luomun osuus peltoalasta vaihtelevat selvästi alueittain. Näihin alueellisiin eroihin vaikuttavat laajasti maakuntien erilaiset ominaisuudet ja resurssit. Itse tuottajien ja kuluttajien lisäksi myös alueen taloudellinen ympäristö, poliittinen ympäristö ja luonnonympäristö vaikuttavat ruokajärjestelmän toimintaan ja sen muutokseen, sanoo 1. joulukuuta Vaasan yliopistossa väittelevä Susanna Kujala.

Kujalan mukaan alueiden ruokajärjestelmiin vaikuttavat lisäksi kansalliset ja ylikansalliset toimet, linjaukset ja päätökset.

– Myös muut järjestelmät vaikuttavat erilaisten taloudellisten ja muiden kytkösten kautta ruokajärjestelmiin. Esimerkiksi erilaisten bioenergiaratkaisujen yleistyminen tarjoaa mahdollisuuksia myös maatiloille.

Alueelliset erot näkyvät myös kestävyysmuutosten aluetaloudellisissa vaikutuksissa

Tulosten perusteella ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymän vaikutus voi olla aluetalouksia monipuolistava ja aluetalouksien kasvua edistävä. Lisäksi alueelliset erot näkyvät myös kestävyyssiirtymän aluetaloudellisten vaikutusten laajuudessa. Esimerkiksi alueen elinkeinorakenne ja koko vaikuttavat siihen, kuinka voimakkaasti ja laajasti muutos vaikuttaa alueella.

– Ruokajärjestelmien kestävyyteen yhdistettyjen kulutus- tai tuotantotapojen muutosten vaikutukset kohdistuvat ruokaketjua laajemmin useille eri toimialoille ja toisaalta heijastuvat omaa aluetta laajemmin myös muille alueille. Tämä johtuu muun muassa toimialojen ja alueiden välisistä kytköksistä ja riippuvuuksista, selittää Kujala.

Ruokajärjestelmän kestävyysmuutos voi siis auttaa monipuolistamaan alueen tuotantorakennetta. Lähiruoan käytön lisääminen, laajempi koko toimintamallin uudistaminen tai mikä tahansa muutos ruokajärjestelmässä vaikuttaakin aluetalouteen suoran vaikutuksen lisäksi myös epäsuoraan erilaisten taloudellisten kytkösten kautta.

Kestävyyden edistämisessä tarvitaan yhteistyötä

Yksi oleellisimpia asioita ruokajärjestelmien kestävyyden edistämisessä on eri toimijoiden välinen yhteistyö ja samoihin tavoitteisiin pyrkiminen. Ruokajärjestelmän kestävyyden edistäminen edellyttää sekä ruokajärjestelmän että sen taustalla vaikuttavien eri toimijoiden toiminnan muuttamista. Ei siis riitä, että vain ruoan tuottajat ja jalostajat tekevät muutoksia kestävyyden saavuttamiseksi, vaan tarvitaan laajemman toimijajoukon panosta.

Susanna Kujala keskittyi artikkeliväitöskirjassaan tutkimaan lähiruoan käytön, luomutuotannon ja agroekologisen symbioosimallin kautta, miten alueiden erilaiset ominaisuudet ja resurssit vaikuttavat ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymään ja miten ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymä vaikuttaa aluetalouksiin. Väitöskirjassa hyödynnettiin systeemiajattelua sekä useita menetelmiä ja aineistoja, kuten kvalitatiivista vertailevaa analyysiä, yleisen tasapainon mallinnusta, kyselyitä, tilastoja sekä kirjallisuutta.

Väitöskirja

Kujala, Susanna (2023). Ruokajärjestelmän kestävyyssiirtymä ja alueet keskinäisriippuvuuden maailmassa. Acta Wasaensia 522. Väitöskirja, Vaasan yliopisto.

Julkaisun pdf

Väitöstilaisuus

HTM Susanna Kujalan väitöstutkimus “Ruokajärjestelmän kestävyyssiirtymä ja alueet keskinäisriippuvuuden maailmassa” tarkastetaan perjantaina 1.12.2023 klo 12 Vaasan yliopiston Nissi-auditoriossa.

Väitöstilaisuuden seuraaminen on mahdollista myös etäyhteyden kautta (Zoom, salasana: 799852)

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Teemu Makkonen (Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos) ja kustoksena emeritaprofessori Seija Virkkala.

Lisätiedot

Susanna Kujala, puh. 050 415 1158, sähköposti susanna.kujala (@) helsinki.fi

Susanna Kujala on syntynyt Vaasassa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Laihian lukiosta vuonna 2003 ja valmistui hallintotieteiden maisteriksi aluetiede pääaineenaan Vaasan yliopistosta vuonna 2009. Hän on toteuttanut erilaisten toimintojen ja muutosten aluetaloudellisten vaikutusten arviointeja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa vuodesta 2010 lähtien.