Askivuosista merkittävää työkyvyn laskua ja tuottavuuden menetyksiä

Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että tupakoidut eli ns. askivuodet liittyvät vahvasti tuottavuuskustannuksiin: mitä enemmän askivuosia, sitä enemmän tuottavuuskustannuksia. Tuottavuuskustannukset ovat yhteiskunnan ja työnantajien menetyksiä, jotka johtuvat työntekijöiden alentuneesta työkyvystä. Ne aiheutuvat epäsuorasti sairauksista ja työkyvyn laskusta.

Askivuodet mittaavat elinikäisen tupakoinnin haittojen kertymistä. Ne lasketaan kertomalla jokainen tupakoitu vuosi päivittäin tupakoitujen savukeaskien määrällä. Sillä, missä iässä henkilö on aloittanut tupakoinnin tai lopettanut sen, ei ollut tutkijoiden mukaan niinkään merkitystä.

Eniten askivuosia tupakoineiden tuottavuuskustannukset olivat moninkertaisia tupakoimattomiin verrattuna. Yli 30 askivuotta tupakoineiden miesten tuottavuuskustannukset yhteiskunnalle olivat 184 427 euroa ja työnantajalle 60 765 euroa. Naisilla vastaavat luvut olivat 133 615 euroa ja 62 305 euroa. Sairauspäivärahapäiviä elinikäisillä tupakoijilla oli työuran aikana keskimäärin 60 % enemmän kuin tupakoimattomilla.

Tupakoinnin lopettaminen näkyy suoraan tuottavuuskustannusten laskuna. ”Tutkimuksemme mukaan jatkuva tupakoiminen on ratkaiseva tekijä tuottavuuskustannusten kannalta. Tämä viittaa siihen, että tupakoinnin haitalliset vaikutukset riippuvat tupakoinnin määrästä ja kestosta. Tupakoinnin lopettaminen on aina kannattavaa”, dosentti Ina Rissanen sanoo.

Tutkimuksessa otettiin huomioon yli 10 vuorokautta kestävät poissaolot tuottavuuden menetyksinä. Tupakoijille voi kertyä paljon lyhyempiäkin poissaoloja, joten ero tupakoimattomiin saattaa olla vieläkin suurempi. Miehillä ja naisilla tulokset olivat samansuuntaisia ja ne olivat riippumattomia muista elintavoista.

”Tulosten pitäisi osoittaa sekä yhteiskunnalle että työnantajille, että Suomessa menetetään paljon rahaa tupakoinnista johtuvan työkyvyn laskun takia. Tämän menetyksen estämiseksi tulisi tehdä muutoksia sekä lainsäädännössä että työpaikoilla”, Rissanen sanoo.

”Tuloksia tulisi käyttää työpaikoilla kohdentamaan työkykyä ylläpitäviä ja tupakoinnin lopettamiseen kannustavia kustannustehokkaita toimia. Ne osoittavat, minkälaista rahallista hyötyä tällaisista toimista on mahdollista saavuttaa, kun työntekijöiden poissaolot vähenevät”, yliopistotukija Marko Korhonen Oulun yliopiston kauppakorkeakoulusta toteaa.

Tulokset ovat merkittäviä, sillä tuottavuuskustannusten laskemisessa hyödynnettiin menetelmää, joka ottaa huomioon myös mahdolliset virhelähteet.

Tutkimuksessa seurattiin vuoden 1966 Pohjois-Suomen syntymäkohortissa 10 650 henkilöä synnytystä edeltävästä ajasta 55 vuoden ikään asti. Tupakointikäyttäytyminen arvioitiin elinkaarimallinnuksella ja kumulatiivinen altistuminen askivuosien avulla. Tuottavuuskustannukset arvioitiin inhimillisen pääoman menetelmällä (HCM) ja kitkakustannusmenetelmällä (FCM). Lisäksi käytettiin yksityiskohtaisia, kansallisiin rekistereihin perustuvia tietoja hoidosta, työkyvyttömyydestä, kuolleisuudesta, koulutuksesta, verotuksesta, ammatista ja työmarkkinoista. Tuottavuuskustannusten ennustamiseen käytettiin kaksiosaista regressiomallia.

Tutkimuksen ovat tehneet yhteistyössä Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Väestöterveyden tutkimusyksikön ja Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijat.

Tutkimusartikkeli: Ina Rissanen, Iiro Nerg, Petteri Oura, Sanna Huikari, Marko Korhonen, Productivity costs of lifelong smoking – the Northern Finland Birth Cohort 1966 study, European Journal of Public Health, 2024; ckae057, https://doi.org/10.1093/eurpub/ckae057