Verinäyte tarkentaa imukudossyövän diagnostiikkaa ja ennustetta

B-solulymfooma on yleisin imukudossyöpä. Noin 30 prosentilla aggressiivista B-solulymfoomaa sairastavista tauti uusiutuu. Tällä hetkellä taudin ennusteen arviointi perustuu kliinisiin menetelmiin, kuten potilaan ikään, yleistilaan ja taudin levinneisyyteen perustuvaan riskiluokitukseen. Menetelmät eivät kuitenkaan ole tarpeeksi tarkkoja: suurimman uusimisriskin potilaat voivat jäädä tunnistamatta, eikä lymfoomien välisiä biologisia eroja pystytä havaitsemaan. Lisäksi huono kudosnäyte voi vaarantaa taudin tarkan diagnoosin.

Helsingin yliopiston ja HUS Syöpäkeskuksen tutkijat selvittivät tuoreessa yhteispohjoismaalaisessa tutkimuksessa, miten lymfoomapotilaiden verinäytteitä voitaisiin hyödyntää sairauden paremmassa diagnoosissa ja hoidossa. Tutkijat analysoivat 109:n aggressiivista B-solulymfoomaa sairastavan potilaan verinäytteistä 1 400 proteiinin tasot eli proteiiniprofiilit.

Näytteet kerättiin ennen hoitoja, hoitojen puolivälissä ja hoitojen päätteeksi. Sen jälkeen tutkijat vertasivat näytteitä potilaiden kliinisiin tietoihin, kasvainkudoksen ominaisuuksiin sekä syöpäkudoksesta peräisin olevaan kiertävään kasvain-DNA:han.

Tutkijat löysivät verinäytteistä erityisen tulehduksen kaltaisen proteiiniprofiilin, joka oli yhteydessä huonoon ennusteeseen, tulehtuneeseen kasvainkudokseen sekä suureen lymfoomakudoksen määrään. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että B-solulymfooman eri alatyyppejä on mahdollista luokitella verinäytteiden proteiiniprofiileista.

Tärkeä havainto oli, että proteiinidataa hyödyntämällä voidaan ylipäätään seurata potilaan hoitovastetta.

– Havaitsimme, että verinäytteiden proteiiniprofiilit voivat auttaa suuntaamaan hoitoa niille potilaille, jotka hyötyisivät siitä eniten. Tämä tapa tukisi merkittävästi yksilöllistä hoitoa, sillä se ottaa huomioon sekä kasvainkudoksen ominaisuudet että potilaan elimistön reaktion tautiin, sanoo professori Sirpa Leppä Helsingin yliopistosta ja HUSista.

Taudin uusiutuminen voidaan havaita verinäytteestä

Väitöskirjatutkija Maare Arffman Helsingin yliopistosta kertoo, että proteiiniprofiilien hyödyntäminen voisi tukea tarkkaa diagnoosia tapauksissa, joissa pelkkä kudospala ei riitä.

Lisäksi proteiiniprofiilit voivat auttaa potilaan jatkohoidossa ja syövän seurannassa. Esimerkiksi hoitojen päätteeksi verikokeella voitaisiin selvittää, ovatko taudille tyypilliset proteiinit laskeneet normaaliin tasoon. Jatkoa voitaisiin suunnitella potilaan tarpeiden mukaan.

– Käytännössä tämä voisi siis tarkoittaa sitä, että taudin uusiutumisen seuranta olisi mahdollista verinäytteen avulla kuvantamisen sijaan, Arffman sanoo.

Seuraava askel: kliiniset lääketutkimukset

Tutkijat muistuttavat, että ennen kuin proteiiniprofiilien hyödyntäminen voidaan ottaa arkikäytäntöön, sen käyttökelpoisuutta pitää tutkia kliinisessä lääketutkimuksessa.

Professori Sirpa Lepän tutkimusryhmällä on jo suunnitteilla kliininen lääketutkimus, jossa he hyödyntävät verinäytteitä lymfoomapotilaiden profiloinnissa ja hoidon yksilöllisessä ohjaamisessa.

Leppä kuvailee, että nestebiopsian hyödyntäminen syövän tutkimuksessa on vauhdikkaasti kehittyvä tieteenala.

– Verinäytteen proteiineilla ja kiertävällä kasvain-DNA:lla on valtava potentiaali kehittää syövän diagnostiikkaa, tarkentaa potilaiden riskiarviota ja ohjata hoidon valintaa, hän tiivistää.

Tutkimusta rahoittivat Suomen Akatemia, Suomen Syöpäjärjestöt, Sigrid Juséliuksen säätiö, iCAN Digitaalisen yksilöllisen syöpälääketieteen lippulaiva ja HUS.


Fakta: Aggressiivinen B-solulymfooma

• Aggressiiviseen B-solulymfoomaan sairastuu Suomessa vuosittain yli 700 ihmistä.
• Sairastuneiden keski-ikä on yli 65 vuotta.
• Aggressiivisen B-solulymfoomapotilaat hakeutuvat yleisimmin tutkimuksiin suurentuneen imusolmukkeen takia.
• Normaalit, terveet B-solut kuuluvat immuunijärjestelmään ja toimivat T-solujen kanssa taudinaiheuttajia vastaan.

Alkuperäinen artikkeli: Arffman et al., Inflammatory and subtype dependent serum protein signatures predict survival beyond the ctDNA in aggressive B-cell lymphomas. Med (2024). DOI: 10.1016/j.medj.2024.03.007.

 

Lisätietoja:

Sirpa Leppä, professori, ylilääkäri, Helsingin yliopisto ja HUS Syöpäkeskus
Puh. 050 427 0820
sirpa.leppa@helsinki.fi