Keskenmenojen puutteellinen hoito voi johtaa lapsitoiveesta luopumiseen

Keskenmeno on elämän perusteita ravisteleva kriisi, jota värittävät suru, epäonnistuminen, ahdistus, häpeä ja syyllisyys. Osa keskenmenon kokeneista ei uskalla enää yrittää raskautta keskenmenoista aiheutuneiden pelkojen ja terveydenhuollon epäempaattisen hoidon vuoksi. Noin 15 prosenttia todetuista raskauksista päättyy keskenmenoon. 

Keskenmeno voi aiheuttaa kokonaisvaltaisia ja pitkäkestoisia hyvinvointihaittoja ja heikentää psyykkistä vointia. Tämä ilmenee Lapsettomien yhdistys Simpukan kyselyraportista (kevät 2023), jonka taustalla on kysely keskenmenosta ja sen hoidosta. Kyselyyn vastasi 761 henkilöä, joista lähes kaikki olivat itse olleet raskaana keskenmenoon johtaneessa raskaudessa.

Viidennes kyselyn vastaajista (21 %) kertoo keskenmenon ja sen puutteellisen hoidon vaikuttaneen negatiivisesti heidän lapsilukutoiveeseensa tai toteutuneeseen lapsilukuunsa.

Lapsitoiveeseen liittyviä ristiriitaisia tunteita ja pelkoja ilmeni etenkin heillä, joilla lapsitoive oli heikentynyt. Niitä ilmeni myös heillä, joilla lapsitoive oli vahvistunut keskenmenon kokemuksen myötä. Ristiriitaiset ajatukset näyttäytyvät vastauksissa voimakkaana lapsen kaipuuna, mutta samalla isona pelkona keskenmenosta tai oman henkisen jaksamisen loppumisesta.

“Keskenmeno ja tahaton lapsettomuus ovat aikuisiän suurimpia kriisejä. Toive lapsesta vaikuttaa koko elämänkulkuun. On kestämätöntä, että keskenmenojen hoito on Suomessa niin puutteellista, että osa ei uskalla toivoa enää lasta. Suomen syntyvyys on alhaisimmillaan sitten vuoden 1836 jälkeen. Lapsitoiveesta luopuminen on yksilön kannalta todella surullista ja yhteiskunnan kannalta erittäin huolestuttavaa”, sanoo Lapsettomien yhdistys Simpukan toiminnanjohtaja Piia Savio. 

Keskenmenojen hoito puutteellista

Kyselyraportin mukaan keskenmenojen hoito näyttäytyy kirjavana ja sirpaleisena. Terveydenhuollon palvelut näyttäytyvät sekavana palveluviidakkona, jossa hoitoa ja tukea saavat todennäköisimmin he, jotka sitä jaksavat etsiä 

Potilaita pompotellaan hoitopaikasta toiseen, ja moni jää ilman tärkeitä hoito-ohjeita ja jopa kivunhoitoa. Täysin hoidotta kokee jääneensä joka kymmenes keskenmenon kokenut.

“Keskenmenon hoidon tila Suomessa on lohduton. Vastauksissa toistuvat järkytys, turhautuminen ja pettymys saatuun hoitoon sekä kokemus yksin jättämisestä. Keskenmeno syvä järkytys riippumatta siitä, missä raskauden vaiheessa se tapahtuu. Siinä missä keskenmenon kokenut kokee menettäneensä lapsen, hoitohenkilöstölle se oli vasta alkio tai sikiö. Näkökulmaero voi heijastua negatiivisesti potilaan kokemukseen hoidosta.”

Vastaajista reilu neljännes (28 %) kokee, että heitä ei kohdattu terveydenhuollossa keskenmenon hoidon aikana lainkaan empaattisesti. Vastauksissa toistuvat kokemukset huolten sivuuttamisesta sekä keskenmenon kokeneen jättämisestä yksin. 

Empaattisesti kohdatuksi kertoi tulleensa noin puolet vastaajista. 

“Vastaajat kertovat empaattisista kohtaamisista, kuten kosketuksesta ja myötätuntoisista sanoista, joilla on suuri merkitys. Psykososiaalista tukea ja keskusteluapua tulisi tarjota terveydenhuollossa aina keskenmenon toteamisen ja hoidon yhteydessä. Riittävän tuen saaminen voi rohkaista toivomaan lasta jatkossakin, sanoo Savio.

Keskenmenon kokemuksesta toipuminen vie pitkään

Keskenmenon jälkeen koetut hyvinvointihaitat ovat pitkäkestoisia: kolmen vuoden kuluttua keskenmenosta selkeä enemmistö vastaajista (65 %) koki yhä jotakin psyykkistä, sosiaalista tai fyysistä hyvinvointihaittaa. 

Hyvinvointihaitoissa korostuvat psyykkiset haitat, kuten pelot, mielialanvaihtelut, ahdistus ja itsesyytökset. Tyypillisiä ovat myös sosiaaliset hyvinvointihaitat, kuten kateus raskaana olevia kohtaan, ulkopuolisuuden tunne ja etääntyminen ystävistä.

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim valmistelee Käypä hoito -suositusta ”alkuraskauden verenvuoto, keskenmeno ja toistuva keskenmenot”.  Lapsettomien yhdistys Simpukka oli mukana yhteistyökumppanina ehdotuksessa keskenmenoihin liittyvässä Käypä hoito -suosituksessa, jonka valmisteli lääkäri Marika Kaksonen ihmisoikeusjärjestö Artikla 3 ry:stä. 

Keskenmenon kokeneiden päivä 15.10.

Tiistaina 15.10.2024 vietetään Keskenmenon kokeneiden päivää, joka antaa äänen keskenmenon kokeneille. USA:sta lähtöisin olevaa “Pregnancy and Infant Loss Remembrance Day” -muistopäivää on vietetty vuodesta 2002 alkaen. Lapsettomien yhdistys Simpukka toi päivän vieton Suomeen vuonna 2021. 

Päivän aikana vietetään kansainvälistä Wave of Light -hetkeä paikallista aikaa kello 19. Kynttilät syttyvät silloin lapselle, jota ei saatu syliin asti. Sytytä kynttilä ja jaa siitä kuva somessa tagilla #waveoflight.

Keskenmenot: verkkoluento ja vertaistapaaminen

Lapsettomien yhdistys Simpukka järjestää torstaina 17.10.2024 kello 17.30 kaikille avoimen verkkoluennon Keskenmenot eivät johdu vain sattumasta - on syitä, joita voidaan hoitaa. Luennoitsijana lapsettomuuslääkäri Eero Varila. Lue lisää: Simpukan verkkoluennot. 

Lapsettomien yhdistys Simpukka järjestää Keskenmeno ja tahaton lapsettomuus -vertaistapaamisen verkossa keskiviikkona 30.10.2024 kello 17. Tapaaminen on tarkoitettu tahattomasti lapsettomille henkilöille, jotka ovat kohdanneet raskaudenaikaisia menetyksiä. Mukaan mahtuu 10 osallistujaa. Tapahtuman lisätiedot ja ilmoittautuminen: Keskenmeno ja tahaton lapsettomuus -vertaistapaaminen.

Keskenmenot ovat yleisiä

• Keskenmenosta puhutaan, kun raskaus päättyy spontaanisti ennen 22. raskausviikon päättymistä tai sikiö painaa alle 500 grammaa. 

• Usein keskenmeno alkaa vähäisellä verenvuodolla, joka voi muuttua runsaammaksi. Vuodon aiheuttaa istukan osittainen irtoaminen.

• Kliinisesti todetuista raskauksista noin 10–15 prosenttia päätyy keskenmenoon, useimmiten jo ennen 13. raskausviikkoa. 

• Hedelmöityshoitoja saaneilla keskenmenoriski on jopa tavallistakin suurempi. 

• On arvioitu, että jopa 20–60 prosenttia kaikista alkaneista raskauksista keskeytyy.

• Usein keskenmenon syy jää arvoitukseksi. 

Lainauksia

Lainauksia Lapsettomien yhdistys Simpukan kyselyraportista “Ehkä elämä ilman lapsia olisi parempi kuin tämä kokemus uudestaan”. Kokemuksia keskenmenosta ja sen hoidosta. 2023.

”Kokemus sai miettimään, että kestäisikö saman uudestaan. Ehkä elämä ilman lapsia olisi parempi kuin tämä kokemus uudestaan.”

“En tiedä, haluanko äidiksi lainkaan ja miten avioliittoni käy, jos päätän, että en kestä mahdollista uutta raskautta.”

“Lapsilukutoive on muuttunut. Aiemmin haaveili suurperheestä, ainakin kolmesta lapsesta. Nyt toivoo, että saisipa edes sen yhden.”

“Ennen ensimmäistä keskenmenoa en ollut varma haluanko lapsia ollenkaan. Nyt lapsettomuus on elämäni suurin kriisi ja kipu.”

”Sairaalassa ensikontakti, päivystyksen hoitaja, huusi minulle ja käski rauhoittua. Kivut olivat kovat, olin paniikissa ja peloissani ja lisäksi yksin.”

”Kokemusta vähäteltiin ja tunnelma oli kireä ja syyllistävä. Hoito oli liukuhihnamaista ja annettiin ymmärtää, että olen lähinnä ruuhkauttamassa systeemiä.”

”Poliklinikan päivystyksestä todettiin spontaanisti alkaneesta keskenmenosta: ’Päivystykseen voi tulla, jos pää ei kestä kotona, jos se nyt on ihan välttämätöntä’. Tämä siinä vaiheessa, kun pyörtyilin kotona kivuista.”

”Tuntuu siltä, että niin kauan kuin olet raskaana, niin sinua kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä, mutta kun se pahin mahdollinen eli keskenmeno tapahtuu, niin mitään tukea tai jatkoseurantaa ei tarjota.”

“Kehossa ja mielessä on ikuiset arvet tapahtuneesta. Toisinaan suren yhä tapahtunutta vaikka aikaa viimeisimmästä keskenmenosta on yli seitsemän vuotta.”

“Lääkärin sanat jäivät ikuisesti mieleen: ‘No, tää on kuollut. Uutta vaan tekemään!’”

”Kokemus keskenmenosta on vaikuttanut merkittävästi uuteen raskauteen. Minun on hyvin vaikea luottaa siihen, että asiat voisivat mennä hyvin. En uskalla kunnolla kiintyä vauvaan, koska pelkään menetystä niin paljon.”

”Synnytin pienen tyttöni raskausviikolla 18 ilmeettömän kätilön kanssa, joka ei tsempannut eikä ollut empaattinen. Toisessa keskenmenossa anestesialääkäri kommentoi vartaloani: ’On niin paljon tätä toppausta, etten saa spinaalia menemään’. Kun huusin kovasta kivusta, lääkäri käski olemaan huutamatta tai hän lähtisi ulos. Minusta kirjattiin: ‘hankala ja kiroileva potilas’.”

Simpukka välittää haastattelupyyntöjä keskenmenon kokeille.