Hyttysistä on paljon kokemusta, mutta vähän tieteellistä tietoa – laaja hyttystutkimus käynnistyy pohjoisessa, tavoitteena hyttysmäärien ennustaminen

”Kaikilla on kokemusta hyttysistä, mutta tieteellistä tietoa Pohjois-Euroopasta on yllättävän vähän. Hyttyset eivät ole olleet kovin suosittuja tutkimuskohteenakaan. Ne ovat monella tapaa hankalia tutkittavia, ja toisiaan muistuttavia hyttyslajeja on useita kymmeniä. Tutkimukseen ei vielä ole vakiintuneita käytänteitä, joten hyttyskesiä ei voi systemaattisesti vertailla”, kuvaa Oulun yliopiston professori Marko Mutanen. Muualla kansainvälisessä tutkimuksessa on keskitytty ihmisiä pureviin ja tauteja kantaviin lajeihin.

Ilmastonmuutoksen myötä pohjoiset hyttyslajit saattavat vetäytyä, ja uusia tulla etelämpää tilalle. Esimerkiksi tauteja levittävä tiikerihyttynen on vitsaus Etelä- ja Keski-Euroopassa. ”Menestyminen pohjoisessa on epätodennäköistä, mutta on syytä tieteellisesti seurata, miten lajisto muuttuu”, Mutanen huomauttaa.

Järjestelmällisesti mitattua tietoa tarvitaan, sillä ihmisten mielissä korostuu vain osa lajistosta, kuten ärhäkkäät, verta imevät kesähyttyset, joista korpihyttynen on ehkä yksi runsaimmista. Suomessa lentelee 44 eri hyttyslajia, kuten taiga- kirsi- ja lintuhyttyset.

Usein hyttyslajit näyttävät samalta, mutta ne käyttäytyvät eri tavalla, esiintyvät eri ympäristöissä ja eri aikoihin, kiusaten osin eri isäntälajeja. Toisaalta hyttysillä on tärkeitä ekologisia tehtäviä, ja niiden vesissä elävillä toukilla iso rooli ravintoketjussa. Koirashyttyset eivät ole verenimijöitä, ja ne käyttävät ravinnokseen mettä, joten voivat samalla pölyttää kasveja, joissa vierailevat. Hyönteiset reagoivat nopeasti ympäristön muutoksiin, joten ne ovat erinomaisia ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden ilmentäjiä, joten tutkimus tuo uutta tietoa myös hyönteiskato-keskusteluun. Ilmastonmuutoksen myötä vesistöjen lämpeneminen luo kysymysmerkkejä vedessä eläville lajeille.

”Luotettavia hyttysennusteita varten tarvitaan systemaattisesti kerättyä tietoa usealta vuodelta, jotta lajien esiintymisistä voidaan mallintaa kesän eri vaiheissa sekä eri puolilla Suomea”, sanoo tutkija Anna Suuronen Suomen ympäristökeskuksesta. ”Kun tiedämme, miten esimerkiksi lumimäärä, kevään eteneminen ja kesän lämpötila tai kuivuus kytkeytyvät hyttysten määrään, voimme rakentaa ensimmäiset mallit runsauteen vaikuttavista tekijöistä. Mikäli hyttysten lajistoseurannasta saataisiin reaaliaikaista tietoa, hyttysennuste voisi toimia kuin sääennuste.”

Luonnossa liikkujilla hyttystuntemusta riittää, joten myös kulttuurintutkimusta tehdään. ”Haastatteluilla pyritään keräämään tietoa siitä, miten pohjoisessa asuvat ihmiset elävät hyttysten ja ötököiden kanssa, jotka ovat olennaisesti läsnä kaikessa näillä leveysasteilla", kuvailee professori Vesa-Pekka Herva.”

Hyttysiä laboratorioon konenäkö- ja dna-analyyseihin

Lapin lisäksi tutkimusalue ulottuu myös Pohjois-Karjalaan ja Pohjanmaalle. Tutkijatohtori Tuomas Kankaanpää vie hyttyspyydyksiä laajasti ympäri tutkimusaluetta, etenkin biologisille tutkimusasemille sekä metsähallituksen ja ympäristökeskuksen toimipisteille, joiden henkilökunta avustaa näytteenotossa. Näin hyttysten ajallisesta esiintymisestä saadaan tarkempi kuva, maantieteellisestä kattavuudesta tinkimättä.  

”Oulun yliopiston laboratorioissa tarkastelemme otoksia kerätystä biomassasta. Hyttysiä punnitaan ja levitetään tarjottimille, ja konenäkö laskee ne”, Kankaanpää kertoo.

Lajit tunnistetaan myös uusimpien, nopeasti kehittyneiden dna-pohjaisten teknologioiden ja viivakoodausmenetelmien avulla. ”Hyttysten dna kertoo, mitä kaikkia lajeja isossa massanäytteessä on mukana. Kehitämme metaviivakoodipohjaisen menetelmän hyttysten tarkempaan lajistolliseen seurantaan”, Kankaanpää selittää.

Hyttystutkimushanke ei keskity taudinlevitykseen, mutta voi hyödyttää jänisruton tutkimusta. Myös muita verenimijöitä, kuten mäkäräisiä tarkastellaan osana laajempaa pohjoisten hyönteisten seurantaa, jonka rahoitus tulee EU:n Interreg Aurora -ohjelmasta Insects of the North - projektille. Mukana ovat Oulun yliopisto, Suomen ympäristökeskus sekä Ruotsin Nordbottenin, Västerbottenin ja Västernorrlandin lääninhallitukset. Tarkoituksena on myös selvittää tarve seurannan jatkolle ja hyttysennusteille esimerkiksi elinkeinoelämän kanssa.

Tänä vuonna poikkeuksellisen iso ero pohjoisen ja etelän hyttyskesässä

”Tutkittuun tietoon perustuvia ennusteita voisi ehkä antaa jo parin vuoden päästä. Minulla on kokemus, että tuomen kukinta ajoittuu melko hyvin kesähyttysten ilmestymisen kanssa yhteen – mutta tämä täytyy tutkimuksella tarkistaa”, Mutanen pohtii. ”Selvää kuitenkin on, että tänä vuonna Lapissa ja muualla Suomessa hyttysten esiintymisajat poikkeavat huomattavasti.” Kilpisjärvellä on toukokuun loppupuolella vielä paljon lunta, kun etelämpänä oli vähän lunta, kuivuutta, varhain kesäistä, ja kesähyttysiä todennäköisesti jo toukokuussa liikkeellä.

Oulun korkeudella kevät alkoi aikaisin, mutta pitkittyi, joten hyttysten toukkien kehitys on hidastunut. Oulussa kesähyttyset ilmaantuvat tyypillisesti kesäkuun alussa, ja juhannuksena on hyttyshuippu, kun taas Lapissa huippuaika on juhannuksesta heinäkuun puoliväliin.

Lue lisää

Insects of the North -projektista englanniksi 

Ekologian ja genetiikan tutkimus Oulun yliopistossa

Pimeää diversiteettiä valaisemaan – Tutkijat tavoittelevat läpimurtoa uusien lajien kuvaamisessa

Uusi 26 vuoden seurantatutkimus paljastaa, miten yöperhosten runsaus vaikuttaa pohjoisten metsien lintujen määrään