Yhteenveto päättyneestä levätilanteen seurannasta Kallavedellä ja muilla Pohjois-Savon järvillä

Pintaveden lämpötila nousi viileän alkukesän jälkeen heinäkuussa hellelukemiin ja sinilevät runsastuivat 

Maakunnan keskeisen ja suurimman järven Kallaveden lämpötilaa seurataan jatkuvatoimisesti Itkonniemellä sekä kolmen viikon välein tehtävin tarkoin lämpötilaluotauksin Säyneensalon edustalla. Vaikka järvien välillä on eroja esimerkiksi lämpötilamuutosten nopeudessa, Kallaveden mittaukset kuvastavat melko hyvin pohjoissavolaisten järvien yleistä lämpötilannetta. Kallaveden levätilannetta havainnoidaan neljällä vakioseurantapaikalla eri osissa järviallasta, minkä lisäksi kuopiolaiset vesien äärellä liikkuvat ilmoittavat omia levähavaintojaan aktiivisesti Järvi-meriwiki- ja vesi.fi -palvelujen kautta.  

Viikoittaisen leväseurannan alkaessa kesäkuun alussa Kallaveden pintalämpötila oli melko tavanomainen, kohoten juhannusta kohti keskimääräistä hieman lämpimämmäksi. Lämpötilan nousun myötä kesä-heinäkuun taitteessa tuli havaintoja sinilevistä Kallaveden lisäksi monilta maakunnan suurilta ja hyväkuntoisilta järviltä, joita leväkukinnat eivät tavanomaisesti vaivaa. Viikoittaisten vakiopaikkojen levätilanne säilyi kuitenkin melko tavanomaisena.   

Kesä-heinäkuun taitteessa Kallaveden lämpötila normalisoitui ajankohdan tavanomaiselle tasolle, kunnes heinäkuun puolivälissä alkaneen hellejakson aikana nousi voimakkaasti; helteet nostivat pintavesien lämpötilat useita asteita pitkäaikaiskeskiarvojen yläpuolelle. Järvien lämmetessä myös sinilevähavainnot lisääntyivät ja heinäkuun loppupuolella (viikolla 30) vakioseurantapaikkojen levätilanne oli tavanomaista huonompi. Kallavedeltä levää raportoitiin tuolloin kahdelta vakiopaikalta sekä kansalaisten toimesta monin paikoin eri puolilta järveä. 

Loppukesää kohti vedet viilentyivät ja levätilanne oli rauhallinen, kunnes syyskuun lämpö toi koko seurantajakson leväesiintymähuipun 

Heinäkuun lopulla pintavesi oli Kallavedellä ajankohdan ennätyslukemissa ja Säyneensalon 46 metriä syvällä luotauspisteellä vesipatsaan lämpötilakerrostuneisuus oli voimakkaimmillaan: parhaimmillaan pintakerroksen vesi oli yli 20-asteista aina viiden metrin syvyyteen asti ja ero pinnan ja pohjanläheisen vesikerroksen välillä lähes 14 astetta. Elokuun puolivälin jälkeen lisääntyneet tuulet sekoittivat vesikerroksia, ja elokuun aikana pintavesi jäähtyi ajankohdalle tyypilliseen lämpötilaan kuun loppuun mennessä. Lämpötilaero pinnan ja pohjan välillä tasoittui niin, että elokuun lopulla se oli enää alle 6 astetta. Elokuun ajan levätilanne pysyi jokseenkin ajankohdalle tyypillisenä, vaikkakin viikolla 34 sinilevähavainnot olivat keskimääräistä runsaampia. 

Syyskuun alkupuolen poikkeuksellisen lämmin sää lämmitti pintavettä uudelleen ja kuun puoliväliin mennessä oltiin Kallavedellä selvästi ajankohdan keskiarvon yläpuolella, 16 asteen paremmalla puolella. Lämmin ja tyyni sää, todennäköisesti yhdessä aiemmin tapahtuneen vesikerrosten sekoittumisen ja sitä seuranneen pintavesikerroksen ravinnepitoisuuden kasvun kanssa aiheutti sinileväesiintymien koko kesän huipun syyskuun toisella viikolla. Tuolloin raportoitiin useita runsaita leväesiintymiä niin Kallavedeltä kuin eri puolilta maakuntaa, ja levätilanne oli selvästi ajankohdalle epätyypillinen. Rantaan ajautuneet sinilevälautat ovat tyypillisesti kuolleita ja syvyyssäätelykykynsä menettäneitä leväsoluja ja tilanne rauhoittuikin nopeasti jo seuraavaan viikkoon tultaessa levälauttojen hajottua. Sinilevien esiintyminen on mahdollista vielä myöhäänkin syksyllä, eivätkä syyskukinnat esimerkiksi Kallaveden pohjoisosissa ole erityisen harvinaisia.  

Levätilanteen seuranta jatkuu vuonna 2026 uusien organisaatioiden voimin 

Levätilanteen viikoittainen seuranta jatkuu jälleen ensi kesänä, jolloin alueellisesta levätilannetiedottamisesta vastaavat lopettavien ELY-keskusten sijaan vuoden 2026 alusta aloittavan valtakunnalisen Lupa- ja valvontaviraston (LVV) alueelliset asiantuntijat.  Suomen ympäristökeskus jatkaa seurannan koordinointia ja valtakunnallista tiedottamista. 

Pohjois-Savon leväseurannan havaintopaikat 

Päättynyt leväseurantakesä oli järjestyksessään jo 28. Pohjois-Savon leväseurantaverkkoon kuului tänä vuonna 26 vakiohavaintopaikkaa, jotka on esitetty  Järvi-meriwikissä

Kuluneen leväseurantakauden aikana sinilevää havaittiin vakioseurantapaikoista useimmin Kiuruveden Toiviaisjärvellä, Lapinlahden Onkivedellä, Siilinjärven Kevättömällä ja Suvasveden Ukonlahdella. Yhteensä 10 kohteessa sinileväkukintaa ei havaittu kesän aikana kertaakaan. 

Levätilanteen havainnoitsijoina Pohjois-Savossa toimivat pääasiassa kuntien ympäristö- ja terveysvalvontaviranomaiset, mutta osittain myös yksityiset kansalaiset.