Digitalisaatio muokkaa sote‑ammattilaisen toimijuutta odotettua syvemmin

Keski-Suomen hyvinvointialueen ja Jyväskylän yliopiston yhteisessä tutkimushankkeessa tarkasteltiin sote ammattilaisten kokemuksia digitalisoituvassa työssä. Tulokset osoittavat, että teknologia voi työtehtävistä ja -tilanteista riippuen joko tukea tai heikentää työn tekemistä.

Hallinnollisissa tehtävissä digitalisaatio usein kaventaa toimijuutta, kun vahvat prosessit, ohjeistukset ja järjestelmät rajaavat ammattilaisten omaa harkintaa.

”Tämä synnyttää jännitteitä hallinnon logiikan ja työn arvojen välille, jolloin ammattilaiselle oma toimijuus voi näyttäytyä pirstaleisena”, kertoo tutkijatohtori Pauliina Rikala Jyväskylän yliopistosta.

Kehittämistyössä tilanne on usein päinvastainen. Kun työyhteisössä on aikaa oppimiselle, kokeiluille ja yhteiselle ideoinnille, digitalisaatio näyttäytyy mahdollisuutena ja vahvistaa toimijuutta. Ammattilaiset kokevat voivansa vaikuttaa työhönsä ja digitoimijuus ilmenee innostuksena ja myönteisenä kokeilunhaluna.

Potilastyössä vaikuttamismahdollisuudet ja toimijuus näkyvät arjen pienissä päätöksissä, vaikka rakenteellinen vaikutusvalta digityökalujen suhteen olisi rajallista.

”Tässä tapauksessa digityökalujen merkitys riippuu siitä, tukevatko ne vuorovaikutusta vai häiritsevätkö ne kohtaamista potilaan tai asiakkaan kanssa”, projektipäällikkö Minna Ylönen kuvaa.

Työyhteisön sisällä kollegiaalinen tuki, avoin keskustelu ja jaettu päätöksenteko lisäävät kokemusta siitä, että työhön voi vaikuttaa. Yhteisöjen merkitys korostuu myös tilanteissa, joissa rakenteet ovat epäselviä tai muutokset kuormittavat arkea. Kollegiaalista tukea vahvistettiin myös digitaalisten ratkaisujen avulla.

”Tapaamme Teamsissa kerran tai kahdesti päivässä… ja se toimii hyvin, paitsi kun yhteydet pettävät”, eräs tutkimukseen osallistunut toteaa.

Digitalisaatio muuttaa kokemusta työstä

Tutkimuksen mukaan digitalisaatio ei ole vain neutraali muutos, vaan se vaikuttaa siihen, kokevatko sote-ammattilaiset voivansa käyttää omaa osaamistaan ja tehdä työtään arvojensa mukaisesti.

Vaikutukset ovat yksilöllisiä: osa kokee teknologian mahdollistavan, mutta toisille se lisää epävarmuutta ja kuormitusta. Erojen taustalla ovat taitojen lisäksi myös kokemus, ammatillinen identiteetti ja organisaation tarjoaman tuen määrä. Vaikutukset näkyvät päätöksenteossa, kehittämisessä, työhyvinvoinnissa ja ammatillisessa identiteetissä.

Uusi digitoimijuusmittari tekee muutoksen näkyväksi

Tutkimuksessa kehitettiin digitoimijuuden itsearviointimittari, jonka avulla työyhteisöt voivat tunnistaa digityöhön liittyviä kuormitustekijöitä ja tuen tarpeita. Mittari tarjoaa henkilökohtaisen yhteenvedon viidestä digityön ulottuvuudesta: digiosaaminen, digiarjen hallinta, hyvinvointi digityössä, ammatillinen kasvu ja vaikuttaminen sekä digiasenteet ja itsevarmuus.

Mittarin käyttö työyhteisöissä ja kehityskeskusteluissa tukee kehittämistä ja auttaa tunnistamaan kuormittavat kohdat ja tuen tarpeet.

Toimijuuden tukeminen on johtamiskysymys

Tutkimuksen keskeinen viesti on, että toimijuuden tukeminen on jatkuva prosessi. Se vahvistuu, kun rakenteet ovat selkeitä, viestintä avointa ja ammattilaiset voivat vaikuttaa omaan työhönsä sekä saavat tukea digitalisoituvissa työympäristöissä.

”Nämä luovat perustan, jossa sote‑ammattilaiset voivat toimia arvojensa mukaisesti ja tehdä työnsä vaikuttavasti – niin potilastyössä, hallinnossa, kehittämisessä kuin digitaalisissa ympäristöissäkin”, Rikala toteaa.

Keski-Suomen hyvinvointialueen ja Jyväskylän yliopiston Agency&Digi -tutkimushanketta rahoitti Työsuojelurahasto.

Lisätiedot ja tutkimusraportti: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1327-5