KHO:n ennakkopäätös, joka koskee ulkomaalaisasiaa (tilapäinen suojelu)

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A kuuluu suoraan kansalaisuutensa perusteella niihin henkilöihin, joihin Euroopan unionin neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2022/382 ja valtioneuvoston päätöksen (SäädK 149/2022) mukaan tilapäistä suojelua sovelletaan. Tähän nähden Maahanmuuttoviraston päätöksessä ei ollut tarvinnut eikä voitukaan erikseen arvioida, oliko A tilapäisen suojelun tarpeessa.

Edellytyksiin tilapäisen suojelun epäämisestä oli sovellettava, mitä ulkomaalaislain 110 §:n 3 momentissa säädetään. Maahanmuuttoviraston tehdessä päätöstään A oli ollut tuomittuna muun ohella kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta. Lisäksi hänellä oli ollut vuodesta 2016 lukien useita muita tuomioita muun ohella varkaudesta, huumausainerikoksesta ja erilaisista liikennerikoksista. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n syyllistyminen toistuvasti erilaisiin rikoksiin osoitti piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Rikosten toistuvuus, määrä ja laatu osoittivat puuttuvaa sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, ja A:n toiminta oli ollut omiaan vaarantamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Asiassa ei voitu antaa ratkaisevaa merkitystä A:n esittämälle pyrkimykselle elää nuhteetonta elämää eikä sille, ettei hän ollut syyllistynyt vakaviin rikoksiin tammikuun 2021 jälkeen. Maahanmuuttovirasto oli näin ollen voinut ulkomaalaislain 110 §:n 3 momentin nojalla jättää myöntämättä A:lle ulkomaalaislain 110 §:n 1 momentin mukaisen tilapäisen oleskeluluvan.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2026:25

Kort referat på svenska

HFD 2026:25