Tuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutusten arviointia on uudistettava – uusiutuvan energian sijoittumista ohjattava tehokkaammin

Suomen ympäristökeskuksen selvitys Tuuli- ja aurinkovoiman ekologinen kestävyys Suomessa: nykytila ja kehittämistarpeet vetää yhteen uusiutuvan energian rakentamisen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, maankäyttöön ja hiilen kiertoon. Vaikka uusiutuva energia on välttämätöntä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, sen sijoittaminen vaatii tarkempaa, luontotavoitteet huomioivaa ohjausta. Tätä korostaa hankkeiden painottuminen metsäisille luontoalueille.

Metsien pirstoutumisesta luontopositiivisuuteen

Tutkijoiden mukaan mahdolliset luontohaitat liittyvät erityisesti yhtenäisten luontoalueiden pirstoutumiseen ja ekologisten yhteyksien katkeamiseen, mikä kiihdyttää luontokatoa. Vaikka esimerkiksi yksittäisen tuulivoimahankkeen luontohaitat vaikuttaisivat vähäisiltä, voi luonto köyhtyä merkittävästi usean eri hankkeen kasautuvien vaikutusten seurauksena.

Tuulivoimahankkeissa luontoalueita pirstova vaikutus aiheutuu sähkönsiirtolinjojen, tiestön ja turbiinimäärien yhteisvaikutuksesta. Sitä vastoin aurinkovoimalla on havaittu valmiiksi muokatuissa, luontoköyhissä ympäristöissä monimuotoisuutta lisääviä vaikutuksia, kun paneelikenttiä hoidetaan luonnonmukaisesti. Haittojen lieventämisen ja hyvittämisen toimenpiteitä tulisi sisällyttää osaksi kaikkea uusiutuvan energian rakentamista.

Vaikutusarvioinnit eivät huomioi kokonaiskuvaa

Tutkimuksesta selviää, että nykyiset ympäristövaikutusten arviointikäytännöt (YVA) eivät riittävästi huomioi hankkeiden kasautuvia ja pitkäaikaisia vaikutuksia luontoon.

”Ekologisesti kestävä uusiutuvan energian rakentaminen edellyttää, että luontovaikutusten arviointikriteerejä uudistetaan ja yhtenäistetään. Meidän on pystyttävä katsomaan yksittäisiä hankkeita laajempaa kokonaisuutta, jotta luonnon monimuotoisuus ei murene pala palalta”, toteaa kehittämispäällikkö Kari-Matti Vuori Suomen ympäristökeskuksesta.

Tietopohjaa on vahvistettava erityisesti luontoalueiden kytkeytyneisyyden turvaamiseksi. Jotta energiasiirtymä voi olla ekologisesti kestävä, maakuntien tärkeät, rakentamisen ulkopuolelle jätettävät ekologiset vyöhykkeet tulisi määritellä osana valtakunnallisia alueiden käytön tavoitteita.

Kansalliset tavoitteet ja sijainnin ohjaus kuntoon

Maankäytön suunnittelulla tulisi ohjata uusiutuvan energian rakentaminen nykyistä vahvemmin ihmistoiminnan muuttamille, luonnoltaan köyhille alueille.

Tutkijat kannustavatkin kuntia strategiseen suunnitteluun ja hankkeiden ekologisen kestävyyden parantamiseen tutkimustiedon pohjalta. Samalla on tehostettava uusiutuvan energian viranomaisohjausta, vaikutusten seurantaa sekä laillisuusvalvontaa.

”Luonnon kannalta kestävästi tuotettu tuuli- ja aurinkovoima ei voi kasvaa loputtomasti, sillä tuotannolla on väistämättä myös kielteisiä vaikutuksia luontoon”, toteaa erikoistutkija Jonne Hytönen Suomen ympäristökeskuksesta.

Maankäytön suunnittelu ja hankkeiden reunaehtoja koskevat lakimuutokset voisivat auttaa löytämään energiantuotannolle alueet, joissa rakentamisesta koituu vähiten haittaa.

”Maakuntakaavoituksen ohjausroolin keventäminen osana parhaillaan eduskuntakäsittelyssä olevaa alueidenkäyttölain uudistusta voi kuitenkin vaarantaa luontohaittojen hillintään tähtäävät tavoitteet”, Hytönen jatkaa.

Raportti: Tuuli- ja aurinkovoiman ekologinen kestävyys Suomessa: nykytila ja kehittämistarpeet

Raportti on toteutettu osana Puhtaan energiajärjestelmän siirtymä (REPower-CEST) -projektia.

• Lue lisää projektista: Puhtaan energiajärjestelmän siirtymä (REPower-CEST)

Euroopan unionin rahoittama – NextGenerationEU. Esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat ainoastaan tämän tekstin laatijoiden näkemyksiä eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai komission kantaa. Euroopan unioni ja komissio eivät ole vastuussa niistä.