Polttohaudattiinko vainajia jo kivikaudella? Ensimmäisiä merkkejä ihmisen krematoinnista löytyi 100 000 vuoden takaa

Kansainvälisen tutkimusryhmän uusimmat löydöt tarjoavat yksityiskohtaisen näkymän siihen, miten varhaiset ihmiset elivät, liikkuivat ja sopeutuivat ympäristöönsä 100 000 vuotta sitten. Ryhmä, jossa on mukana akatemiatutkija Ferhat Kaya Oulun yliopistosta, on tutkinut Afarin hautavajoamaa jo vuodesta 1981 asti.

Alueelta löytyi merkittäviä fossiileja, kuten Homo sapiens -yksilöiden jäännöksiä, joiden joukossa on muun muassa korkeissa lämpötiloissa palaneita luita. Tämä saattaa viitata polttohautaukseen ja olla siten varhaisin tunnettu todiste ihmisen krematoinnista.

Jäänteissä oli näkyvissä myös petoeläinten raatelujälkiä ja äkillisen hautautumisen merkkejä.

Tutkimus osoittaa, että paikalliset hydrologiset tekijät, kuten muinaisen Awash-joen tulvarytmi, vaikuttivat ihmisten elämään enemmän kuin maailmanlaajuiset ilmastovaihtelut.

Tuhannet tutkimusalueelta löytyneet kiviesineet osoittavat, että ihmiset palasivat seudulle toistuvasti lyhyiksi jaksoiksi kausittain tulvivalla tasangolla.

Esineet ovat säilyneet lähes koskemattomissa kerrostumissa, minkä ansiosta tutkijat saivat harvinaisen tarkan käsityksen esineiden ja fossiilien välisistä sijainneista laajalla alueella.

”Tämä tutkimus auttaa meitä luomaan kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, millaisessa vuorovaikutuksessa varhaiset Homo sapiens -ihmiset olivat ympäristönsä kanssa. Löytömme viittaavat siihen, että paikalliset vesistöihin liittyvät tekijät ja muutokset olivat ratkaisevampia kuin globaalit ilmastovaihtelut”, Ferhat Kaya kertoo.

Harvinaisen hyvin säilyneitä löytöpaikkoja avomaastossa

Kivilöydöt ja harvinaiset, kaukaisilta alueilta peräisin olevat obsidiaaniesineet selittävät varhaisten ihmisten monimutkaista käyttäytymistä: he ovat liikkuneet paljon ja pitkiäkin matkoja. Obsidiaani on vulkaanisesta laavasta syntynyttä kiveä.

Yli 3000 eläinfossiilin analyysi paljastaa monimuotoisen ekosysteemin, johon kuului muun muassa apinoita, jyrsijöitä ja suuria nisäkkäitä. Sitä tutkimalla saadaan tärkeää tietoa siitä, miten varhaiset ihmiset sopeutuivat muuttuviin ympäristöihin Afrikan hautavajoamassa.

Tutkijat pitävät aineistokokonaisuutta poikkeuksellisena, sillä esineet ja fossiilit ovat säilyneet maaperässä häiriintymättä eivätkä esimerkiksi ole liikkuneet maaperän tai vesistöjen liikkeiden mukana.

Afrikan merkitys ihmisen evoluutiossa on keskeinen. Suuri osa nykytiedosta perustuu ohuisiin luolakerrostumiin, jotka voivat antaa vinoutuneen kuvan varhaisesta ihmistoiminnasta. Nyt tehdyt, avomaastossa hyvin säilyneet löydöt kyseiseltä ajanjaksolta ovat erittäin harvinaisia.

Pitkäkestoinen Middle Awash -tutkimus keskittyy Etiopian Afarin hautavajoamassa sijaitsevan Dawaitoli-muodostuman Halibee-kerrostumaan. Siinä yhdistetään geologisia, paleontologisia ja arkeologisia aineistoja, jotta voidaan rekonstruoida varhaisten ihmisten ympäristöä ja käyttäytymistä.

Ferhat Kaya on saanut tukea tutkimukseen Suomen Akatemian rahoittamasta Reconstructing the Environmental Context of Hominins in Eastern Africa Through Fossil Small Mammals -hankkeesta.

Tutkimus on julkaistu Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehdessä: Beyene, Y., et al. (2026). Halibee member archaeology: Middle Stone Age environment, technology, and postmortem modifications doi:10.1073/pnas.2534441123