Ensimmäiset uhanalaisen raakun poikaset syntyivät Konneveden tutkimusasemalla  

Jokihelmisimpukoiden eli raakkujen viljely alkoi Konneveden tutkimusasemalla syksyllä 2016.  Sinne tuotiin Mustionjoen ja Ähtävänjoen raakkuyksilöitä kuntoutettavaksi allasruokinnalla. Kahden vuoden kokeilujen jälkeen tutkimusasemalla olosuhteet saatiin kehitettyä  "lemmenlomaksi", sillä lisääntymisensä luonnossa jo lopettaneet raakut alkoivat tuottaa toukkia syksyllä 2018. 

Toukat tartutettiin kehittymään isäntäkalojen, lohen ja taimenen, poikasten kiduksille, missä ne ovat kehittyneet nyt lähes 11 kuukauden ajan. 
Nyt ne ovat kypsyneet ja valmiita irrottautumaan kaloista, jolloin niistä tulee raakun poikasia. Ensimmäiset Mustionjoen ja Ähtävänjoen raakun poikaset syntyivät tällä tavalla heinäkuun alussa.

Tutkijat keräävät kooltaan pikkuiset, 0,3-0,5 millimetrin mittaiset raakun poikaset talteen, ja ryhtyvät kasvattamaan poikasia syöttämällä niille kasviplanktonia. Ne on kasvatettava laboratoriossa 0,5-1 cm kokoon, ennen kuin ne ovat tarpeeksi vahvoja palautettavaksi luontoon. Tutkimusryhmän johtajan, Jyväskylän yliopiston professorin Jouni Taskisen mukaan tämä voi vaatia 2-3 vuoden pituisen hoito- ja ruokintaurakan. 

"Todella hieno ja liikuttava hetki kun näin ensimmäiset elinkelpoiset pikkuraakut ’vilkuttamassa’ petrimaljalla. Tätä hetkeä on odotettu syksystä 2016. On mahtavaa ja palkitsevaa, että pitkäjänteinen ja kova työ tuottaa tuloksia, kertoo tutkimusavustaja Hanna Suonia Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta.

Mustionjoen raakkukanta on puolittunut 2010-luvun kuluessa

Tutkijat selvittivät Suomen eteläisimmän raakkujoen, Mustionjoen tilanteen sukeltamalla toukokuussa 2019. Sukellukset tehtiin Åminneforsin alapuolella, missä sijaitsee kolme neljäsosaa koko joen raakkukannasta. 

"Åminneforsin raakkupopulaatiossa on tällä hetkellä noin  850 yksilöä.  Vuonna 2016 kannan koko oli lähes 1000 raakkua, kun se vielä vuonna 2010 oli noin 2000 raakkua, kertoo sukelluslaskentaa johtanut FM Panu Oulasvirta Alleco OY:stä.

”Tulos antaa synkän kuvan raakkujen tulevaisuudesta. Mustionjoessa on pienet esiintymät myös Karjaan ja Junkarsborgin alueella, mutta niissä raakkujen väheneminen on aikaisemmissa laskennoissa ollut vielä nopeampaa kuin täällä Åminneforsissa, toteaa Oulasvirta.

Mustionjoen raakkumäärä on vähentynyt ainakin puoleen – jos ei ylikin – yhdeksässä vuodessa. Samoin Ähtävänjoella Pohjanmaalla raakkukannan koko on laskenut 1980-luvun 50000:sta nykyiseen noin 500:aan yksilöön. Nämä ovat lajin kannalta erittäin huolestuttavia tietoja, painottaa professori Taskinen.

"Simpukoiden väheneminen kertoo jokien tilan heikkenemisestä, sillä raakku on herkkä laji. Lisäksi molemmissa joissa raakkujen lisääntyminen on loppunut; ne eivät enää tuota toukkia. Raakkujen väheneminen on huono asia koko joen kannalta. Simpukoilla on tärkeä rooli vesiekosysteemissä, sillä tehokkaina suodattajina ne puhdistavat vettä, sanoo Taskinen. 

Jokien elinympäristöä pitää parantaa ennen poikasten palauttamista luontoon

Ennen kuin raakut voidaan palauttaa luontoon, olosuhteet kotijoessa pitäisi saada kuntoon veden laadun, lohikalojen määrän ja liettyneen pohjasoran suhteen.

”Tällä hetkellä ne ovat esimerkiksi Mustionjoessa ja Ähtävänjoessa suuria haasteita, mutta työtä jokien elinympäristön parantamiseksi ja lohikalakantojen palauttamiseksi on jatkettava määrätietoisesti. Myös tutkimustyötä näiden ongelmien ratkaisemiseksi jatketaan, jotta raakut pärjäisivät Etelä-Suomessa muuallakin kuin laboratoriossa, sanoo Jouni Taskinen. 

"Keinokasvatus on välttämätön välivaihe raakun suojelutyössä ja antaa toivoa uhanalaisten raakkupopulaatioiden pelastumisesta sukupuutolta”, arvioi Taskinen.

Tavoitteena on viedä osa Konneveden tutkimusasemalla tuotetuista raakunpoikasista jatkokasvatukseen Norjaan Austevollin kasvatuslaitokseen heinä-elokuun taitteessa. 
Siirto-operaatio on osa EU Life Freshabit-hankketta ja esimerkki kansainvälistä yhteistyöstä simpukoiden suojelututkimuksessa.

"Tällä tavalla pienennämme myös riskejä, kun viljelytoiminta jakautuu kahteen paikkaan", valottaa professori Taskinen.

Tutkimusta ovat rahoittaneet EU Life, Tuuliaisen säätiö, von Julinin säätiö, WWF, EKOenergian ympäristörahasto, Suomen luonnonsuojelun säätiö ja Ympäristöministeriö. 

Tiedotusvälineiden edustajilla on mahdollisuus tulla tutustumaan raakun poikasten kasvatustoimintaan Konneveden tutkimusasemalle sopimalla asiasta etukäteen Jouni Taskisen tai Hanna Suonian kanssa. Poikasten Norjan-matkan lähtöpäivä varmistuu myöhemmin, mikäli haluat tulla tutustumaan lähtöpäivänä, varmista aikataulu Jouni Taskiselta tai Hanna Suonialta. 

Lisätietoja: 

Professori Jouni Taskinen, Jyväskylän yliopisto, jouni.k.taskinen@jyu.fi, p. 040 355 8094,

Tutkimusavustaja Hanna Suonia, Jyväskylän yliopisto, hanna.m.suonia@student.jyu.fi, p. 040 7777 566, 

Tutkija Panu Oulasvirta, Alleco Oy, panu.oulasvirta@alleco.fi, p. 045 6790 301