Etla: hallitus vienyt kehysmenettelyltä uskottavuuden, nyt pitää määrittää velkatavoite ja menojen enimmäistaso

Finanssipolitiikalla tasataan suhdanteita ja varjellaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Onnistunut finanssipolitiikka lisää taloudellista aktiviteettia laskusuhdanteissa ja luo uutta elvytysvaraa noususuhdanteissa. Pitkällä aikavälillä julkisen sektorin on kyettävä kattamaan menot tuloilla.

Tällä vaalikaudella valtion menokehyksen, ja laajemmin finanssipolitiikan tavoitteiden, noudattamisessa on epäonnistuttu. Näin arvioivat Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju, tutkimusjohtaja Tero Kuusi ja tutkija Päivi Puonti 24.5. julkaistavassa selvityksessään Finanssipolitiikka seilaa ilman ankkuria (Etla Muistio 96). Marinin hallituksen kesken hallituskauden nostama menokehys uhkaa viedä koko kehysmenettelyltä uskottavuuden – etenkin kun se on tehty nousukaudella, tutkijat varoittavat.

– Käytännössä hallitus on keskittynyt lähinnä suhdannepolitiikkaan sekä joukkoon erilaisia yhteiskunnallisia tavoitteita. Finanssipolitiikan viritys näyttäytyy näiden toimien koordinoimattomana lopputulemana, mikä tarkoittaa elvytyksen jatkumista nousukaudella ja julkisen talouden kestävyysnäkökulman laiminlyöntiä. Tämänkaltainen politiikka tuhoaa Suomen tulevaisuuden, Etlan Kangasharju toteaa.

Suomen kehysmenettelylle olisi määriteltävä velkatavoite ja sen perusteella uskottava menokehys, joka kattaa koko julkisen sektorin, esittää Etla. Ilman kestävää rahoituspohjaa pysyvät menolisäykset joudutaan rahoittamaan velalla pysyvästi, eivätkä päätökset edistä hallituksen tavoitetta taittaa velkasuhde vuoteen 2025 mennessä. Kun menokehys on aidosti sitova, pakottaa se poliittiset päättäjät asettamaan menokohteita tärkeysjärjestykseen eli uudelleenkohdentamaan niitä kehyksen sisällä.

Miksi finanssipolitiikassa on epäonnistuttu?

Suomen talouskasvu on ollut keskimäärin olematonta jo toista kymmentä vuotta, koska työikäinen väestö vähenee eikä tarvittavia rakenneuudistuksia ole tehty.

– Nykyisen hallituksen aikana ja etenkin koronakriisin myötä julkisen talouden tilanne on kuitenkin heikompi kuin koskaan sitten 1970-luvun, mikä käy ilmi, kun tarkastelee suhdanteista ja korkomenoista puhdistettuja tilastoja. Sopeuttaminen ei ole onnistunut, joten velan suhde talouden kokoon ei ole päässyt laskemaan 1990-luvun lopun tapaan, tutkimusjohtaja Tero Kuusi huomauttaa.

Heikkeneekö hallituksen halu palata myös sitovampiin EU-sääntöihin?

Menokehyksen lisäksi Suomen finanssipolitiikkaa ohjaavat myös koko julkista taloutta koskevat EU:n finanssipoliittiset säännöt. Sekä menokehys että EU:n säännöt otettiin koronakriisissä pois käytöstä eikä kotimaiseen menokehykseen palata tällä hallituskaudella. EU-säännöstö täytyy puolestaan kokonaan uudistaa ennen uudelleen käynnistämistä, ja keskustelu siitä on vasta alkamassa.

Suomen hallituksen nykyinen toimintatapa ja menokehyksen kasvattaminen herättääkin tutkijoiden mukaan huolen siitä, että halu palata kehyksiä juridisesti sitovampiin EU-sääntöihin voi myös heiketä. Tämä on erityisen ongelmallista, koska päätökset julkista taloutta vahvistavista rakenteellisista uudistuksista ovat olleet riittämättömiä.

– Jo 2019 pysyvät menot olivat kasvamassa liian suuriksi suhteessa tuloihin ja ilman koronaa Suomi oli vaarassa joutua merkittävän poikkeaman menettelyyn. Kotimaisia sääntöjä on tarkasteltava kriittisesti ja parannettava niiden toimivuutta. Suomen finanssipolitiikan kestävyyttä ei voi jättää jäsenmaiden poliittisen kompromissin seurauksena uudistettujen EU-sääntöjen varaan. Tärkeintä on määritellä velkatavoite, josta menojen enimmäistaso johdetaan, painottaa Etlan tutkija Päivi Puonti.

 

Liite 1: Kangasharju Aki, Kuusi Tero & Puonti Päivi: Finanssipolitiikka seilaa ilman ankkuria (Etla Muistio 96)

Liite 2: Suomen suhdannekorjatut julkiset menot ja tulot suhteessa potentiaaliseen bkt:hen, %